Miksei pariskunnat kommunikoi keskenään ? Ollaan ihmetelty tuota mieheni kanssa.
Meidän kommunikointi pelaa hyvin. Ollaan esim sovittu, että jos tulisi jotain ongelmaa, että ei tee seksiä mieli tai on huono olo suhteessa, kerrotaan siitä ensin heti toisillemme. Muutenkin puhutaan kaikki asiat läpi päivittäin, jos on huono tai hyvä olo, ja miksi jne. Heti tulee ilmi, jos toinen on esim ärtynyt, että miksi ja sitten selvitetään asia, ettei jää mitään hampaankoloon. Miksi et kommunikoi kumppanisi kanssa? Ihmettelen!
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuollaisesta pitää sopia?
Ei siis sovittu, vaan käyty läpi selväksi, että toiselle voi kertoa IHAN KAIKEN. Esim. monesti saan tälläkin palstalla lukea, että ei tiedä mitä oma kumppani ajattelee ja miksi asioista. Tuollaistakaan ongelmaa ei tule jos vaan kommunikoi sen oman kumppanin kanssa.
Lähes aina kun tällä palstalla avaudutaan parisuhteen ongelmista, perimmäinen ongelma on kommunikaatiossa, toisin sanoen sen puutteessa.
Niin ja ollaan oltu yhdessä nyt 6 v sanoisin että tämän takia suhde toiminut hyvin kun kommunikaatio pelaa hyvin. Jos ärsyttää joku, niin kumppani tietää nopeasti miksi ja minkä takia yms.
Aina ei vaan jaksa vatvoa asioita. Monet asiat on ongelmia vaan siellä ihmisen omassa päässä, joten miksi niillä pitää vaivata muita?
Kai joillakin on sellainen käsitys, ettei puolison kanssa tarvitse jutella. Täältäkin lukenut valituksia siitä, kun kumppani kertoo töistään ja tekemisistään, ja monet sitten toteamassa, että voisi puhua ystävilleen. Jotkut taas tuntuvat pariutuvat ihmisten kanssa joiden kanssaan ei mitään yhteistä eivätkä mielenkiinnot kohtaa lainkaan. Helposti siinä tilanteessa se ihan joka päiväinen keskustelu alkaa vähentyä ajanmyötä ja ilman sitä ihan peruskommunikointia on haasteellista puhua mistään syvällisemmistä tai hankalammista aiheista.
En tiedä. Yritän kommunikoida, mutta mies ei. Asioiden pitäminen omana tietonaan ja alentumattomuus kommunikaatioon voi olla myös vallankäyttöä.
Olisin totaalisen tympääntynyt tuollaiseen jatkuvaan asioiden ruotimiseen ja väkisin ongelmien etsimiseen jauhamalla samoja asioita yhä uudelleen. Olemme täysin onnellisia siihen kun keskustellaan asioista vain silloin kun aihetta on.
Kommunikoimme kyllä, muttemme muiden ihmisten edessä.
Jälkeenpäin emme myöskää käy selostamassa keskinäisiä puheitamme muille.
Täysin samaa mieltä. Parempi puhua mahdolliset ongelmat auki about heti niiden ilmettyä etteivät jää kytemään. Tästä syystä en myöskään usko minkään mykkäkoulun toimivuuteen, turhaa myrkyllisyyttä.
Yleistän nyt vähän, mutta toivoisin myös miehiltä vähän aloitetta tässä suhteessa. Moni parisuhde voisi niin paljon paremmin mikäli osapuolet avaisivat suitaan vähän useammin.
Vierailija kirjoitti:
Lähes aina kun tällä palstalla avaudutaan parisuhteen ongelmista, perimmäinen ongelma on kommunikaatiossa, toisin sanoen sen puutteessa.
Olen eri mieltä.
Useimmissa aloituksissa täällä on selvästi kyse jonkinasteisesta vallankäytöstä puolisoa kohtaan. Englanniksi abuse eli toisen hyväksikäyttämisestä eri tavoilla oman edun saamiseksi suhteesta. Esimerkiksi se, että toinen ei ota vastuuta lasten- tai kodinhoidosta on hyötymistä toisesta omalla päätöksellä, abuse. Siinä ei kommunikaatio auta, vaikka se hyväksikåytetty ja alistettu päällään seisoisi.
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan jaksa vatvoa asioita. Monet asiat on ongelmia vaan siellä ihmisen omassa päässä, joten miksi niillä pitää vaivata muita?
Mutta kun ne oman pään ongelmat heijastuu siihen parisuhteeseen. Kumppani osaisi suhtautua kun tietisi mikä toista vaivaa. Usein ky niin, ett kumppai luulee toisen orvan hänelle vihainen tai ei enää välitä kun toinen ei puhu vaan murjottaa tai oireilee ulospäin
Siksihän parisuhteessa ollaan, että voi jakaa asioita, niin hyviä kuin huonompiakin. Muun muassa.
Jaettuna usein ongelmat tuntuu pienemmiltä, saa uusia näkökulmia ja jopa tukea toiselta.
En ymmärrä näitä omassa päässään hautojia. Hautokoot sitten yksin, miksi olla parisuhteessa kun ei pidä toista sen arvoisena, että voi jakaa asioita tai kertoa mikä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samaa mieltä. Parempi puhua mahdolliset ongelmat auki about heti niiden ilmettyä etteivät jää kytemään. Tästä syystä en myöskään usko minkään mykkäkoulun toimivuuteen, turhaa myrkyllisyyttä.
Yleistän nyt vähän, mutta toivoisin myös miehiltä vähän aloitetta tässä suhteessa. Moni parisuhde voisi niin paljon paremmin mikäli osapuolet avaisivat suitaan vähän useammin.
Mykkäkoulu ei ole kommunikaatio-ongelma vaan tietoista henkistä väkivaltaa. Se on lähisuhdeväkivaltaa.
Nalkuttavan akan kanssa ei voi puhua. Ainoa puheen muoto on monologi jota se harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan jaksa vatvoa asioita. Monet asiat on ongelmia vaan siellä ihmisen omassa päässä, joten miksi niillä pitää vaivata muita?
Mutta kun ne oman pään ongelmat heijastuu siihen parisuhteeseen. Kumppani osaisi suhtautua kun tietisi mikä toista vaivaa. Usein ky niin, ett kumppai luulee toisen orvan hänelle vihainen tai ei enää välitä kun toinen ei puhu vaan murjottaa tai oireilee ulospäin
Siksihän parisuhteessa ollaan, että voi jakaa asioita, niin hyviä kuin huonompiakin. Muun muassa.
Jaettuna usein ongelmat tuntuu pienemmiltä, saa uusia näkökulmia ja jopa tukea toiselta.En ymmärrä näitä omassa päässään hautojia. Hautokoot sitten yksin, miksi olla parisuhteessa kun ei pidä toista sen arvoisena, että voi jakaa asioita tai kertoa mikä vaivaa.
Mikä teitä oikein vaivaa jos jatkuvasti on jotain päässä haudattava asioita? Totta kai puhun puolisolleni jos on jotain erityisiä huolia, mutta ei niitä nyt läheskään joka päivälle riitä.
Vierailija kirjoitti:
Lähes aina kun tällä palstalla avaudutaan parisuhteen ongelmista, perimmäinen ongelma on kommunikaatiossa, toisin sanoen sen puutteessa.
Niin johtuu siitä että yksinäisten vela-akkojen paskat trollit on aina miesvihaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Yritän kommunikoida, mutta mies ei. Asioiden pitäminen omana tietonaan ja alentumattomuus kommunikaatioon voi olla myös vallankäyttöä.
#miesvihanäkyväksi
Ongelma on miesten ja naisten kommunikaatio eroista niin se puhuminen ei onnistu. Mies puhuu suoraan mutta nainen tulkitsee sen kierrelle ja kaarrellen, nainen puhuu kierrellen ja kaarrellen ja miehet tulkitsevat ne puheet suoraan niin ristiriidat ja konfliktit on varmoja
Joku raja siinäkin mitä kumppanin kanssa vatvoo. Minua ainakin ahdistaisi, jos kumppani avautuisi joka päivä minulle. Ei sille tarvitse olla aina selvää syytä, jos on huonolla tuulella toisinaan.
Esim. Työstressiä puran mieluiten liikunnalla ja ystävien kanssa kuin miehelleni avautumalla. Hän ei ole kiinnostunut työongelmistani.
Yleensä kommunikaatio toimii parisuhteessa niin pitkään hyvin kun ulkopuolisia muuttujia on vähän. Jos olette vaan keskenänne, niin kommunikaatio pelaa varmaan erinomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olisin totaalisen tympääntynyt tuollaiseen jatkuvaan asioiden ruotimiseen ja väkisin ongelmien etsimiseen jauhamalla samoja asioita yhä uudelleen. Olemme täysin onnellisia siihen kun keskustellaan asioista vain silloin kun aihetta on.
Ei tässä kai puhuta jatkuvasta asioiden ruotimisesta. Tämä on usein se veto, jolla puolustaudutaan kun on huono (laiska/välinpitämätön/vallanhaluinen) kommunikoimaan.
On hyvä tapa välillä tarkistaa sanallisesti onko se taso "keskustellaan asioista vain silloin kun aihetta on" riittävä molemmille vai vain sille toiselle. Usein se on riittävä toiselle, mutta toinen kaipaisi enemmän kommunikointia.
Hienoa, jos teillä molemmat ovat täysin onnellisia.
Miksi tuollaisesta pitää sopia?