Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Siis millainen ihminen haikailee takaisin menneille vuosikymmenille, joillekkin -60, -70, -80 tai -90-luvulle ja miksi? Onko ne aivan pimeitä? :D
08.07.2023 |
Eikö elämä ollu tuolloin aivan v**un tylsää? Mitä tekemistä sillon ees oli? Ei ollut somea, eikä tuolloin aikaisemmilla vuosikymmenillä ees nettiä eikä kännyköitäkään! Ei ollut Youtube, Netflixiä eikä suoratoistopalveluja. Jos TV oli, niin se oli mustavalkoinen, niistä tuli joku yks tai kaks kanavaa ja joitain yhtä ja samaa ohjelmaa. No ehkä joskus ysärillä oli jo värit TV:ssä ja vähän enempi kanavia ja ohjelmia, mutta kun oon kattonu, miltä silloin näytti, niin olihan se ankeeta nykyiseen verrattuna.
Mulla ainakin olis niin tylsää, etten vois ees kuvitella, millaista se olisi elää tuollaisessa. Silti kuulen mua paljon vanhemmilta ihmisiltä, että ne haluais noihin aikoihin takas! Miks ihmeessä?
Kommentit (68)
Ei tarvinnut pelätä katujengejä eikä koululaisilta varastettu vaatteita päältä. Oi ollut onlyfansia eikä wokeja...
Listaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun käy paljon enemmän sääliksi v. 2010 ja eteenpäin syntyneitä. Teidän elämä on just somea, Netflixiä ym. Olette niin vietävissä somen kautta ja mediassa kaikki feikkiuutiset vaikuttaa teihin heti.
Some on todella passivoivaa ja huonoksi ihmiselle. Esim 90-luvulla kun olin lapsi, me olimme paljon ulkona ja pihalla leikimme pihan lasten kanssa, ajoimme pyörällä, hypimme hyppynarua ym. Juttelimme ja näimme kavereita kasvotusten ja olimme läsnä siinä hetkessä. Ei ollut kännyköitä mitä tsekata joka 5 sekunti.
Elämä oli rauhallisempaa ja tasapainoisempaa koska emme tienneet esim. somen kautta jotain turhaa tietoa mitä jossain toisella puolen maailmaa tapahtuu just nyt. Keskityimme omaan elämäämme siellä missä jokainen asui ja ympäristöömme. Ei ollut tätä turhaa tietotulvaa mitä nyt on. Siitä syystä ihmiset ovat nyt stressaantunempia kuin ennen. Että kaipaan 90-luvulle.
Girl86
Vierailija kirjoitti:
Aika kultaa muistot. Menneitä vuosikymmeniä on turha haikailla takaisin. Tällä hetkellä tiedonkulku, tieteellinen tutkimus ja lääketiede ovat kehittyneempiä, kuin koskaan aiemmin. Tieto on jokaisen saatavilla ja mahdollisuudet kehittää itseään jokaisen ulottuvilla. Valinnanvapaus ja vaihtoehdot ovat moninaisemmat, kuin missään aiemmassa historian vaiheessa. Arvomaailma on vapaampi ja sukupuoliroolit väljemmät. Eli menneissä vuosikymmenissä lähinnä tunnemuistot tekevät parempia vaikkeivat liittyisikään varsinaisesti kyseiseen vuosikymmeneen vaan silloin koettuihin hetkiin ja tunnettuihin tunteisiin.
"Sad but true"
En silti malta olla kertomatta: pappa halusi lähtee vesomaan, rantatien varrelle. Kysyin sedältä, et mie nyt tien, "tuon kaa"?. Setä sano, mikäs siinä, männä rohistetta miehissä lepikossa! :)))))
Ei vaan, silloin huomasin, ja sanoin, et eikös lähetä, Äijä, taas "ottamaan yhteys lontooseen"
Kylä täynnä tuunattuja datsuneita ja corollia, subbarit jytis ja bileet pysty pitämään marketin parkkiksella, ai että.
Sillon oikeesti elettiin omaa elämää. Ei luurien kautta passiivista jonkun torven tik tokii tapittaen.
Oli kivaa ja turvallista. Ihmiset olivat normaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonnet ei ymmärrä. Synnyin kasarin lopulla, ja ysäri oli elämänmakuinen vuosikymmen. Siitä eteenpäin kaikki on muuttunut aina vain kylmemmäksi, kliinisemmäksi, porukka kulkee kuin haamut puhelimiensa kanssa. Luonnotonta.
Mitä tylsyyteen tulee, olikohan joku Oasiksen jäsenistä kun sanoi, ettei olisi koskaan luonut musiikkia, jos olisi kasvanut jatkuvan viihdetulvan keskellä kuten tuoreemmat sukupolvet. Ennen oli pakko keksiä omat viihdykkeensä ja luovuutta tuli hyödynnettyä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Joo, nämä soi Tuunksen mankassa kun pyörittiin pillurallissa hämärillä Lahdessa
Jorattiin ton tahtiin Nuutissa 1990.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä videovuokraamoita ja sitä kun istuttiin iltaa ilman puhelimia.
Se on nostalgiaa se. Oudosti ihminen vaan kaipaa niitä huolettomia nuoruutensa päiviä. Joskus tietysti aika kultaa muistot mutta oli vanhoissa ajoissa oikeasti paljon hyvääkin. - Terveiset 60-luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset haikailee menneeseen koska kuvittelee, että silloin oli jotenkin helpompaa. Eivät ymmärrä, että sen hetkistä ongelmia katsotaan ratkaisujen takaa. Tiedetään miten ongelmista silloin selviydyttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorisokulttuuri ja muukin oli yhtenäisempää. Suosikki-lehti toi yhteenkuuluvuuden tunnetta omaan sukupolveen ja aikuiset eli omassa maailmassaan. Se yhteinen huuma Titanic-elokuvan aikoihin oli mieleenpainuvaa, ei enää ole sellaista yhteistä hypetystä. Musiikki oli iloista ja energistä. Koulut olivat pieniä, meidän koulussa oli yhteensä 30 oppilasta ja yhtään ketään ei kiusattu. Opettajia kunnioitettiin. Meillä oli elinvoimaisia nuorisoseuroja joissa oli nuorten bileitä lauantaisin. Aikuiset oli turvallisia ja ennen kaikkea aikuisia, eivätkä tunkeneet nuorten juttuihin ja trendeihin. Nyt jotkut 4-kymppiset tinzetkin vielä ketkuttaa persettään tiktokissa ja jopa toimittajatkin käyttää nuorisoslangia. Onko nuorilla mitään omaa?
Edelliseen vielä että tv-ohjelmat ja elokuvat olivat hyväntahtoisia. Ei niissä ollut sellaista piikittelyä, nokittelua ja juonittelua toisia kohtaan vaan oli enemmän sellaista viatonta yhteenkuuluvuutta yhteistä pahista vastaan. Enemmän seikkailuja, esim McGyver ja Tähtiportti. Nyt pahiskin on jotenkin hauska ja hyvis. Tai ei ole edes sitä vaan on muovisia ihmisiä jossakin rannalla pyllistelemässä ja jännintä on se kuka hinkkaa kenenkin kanssa pissavehkeitä yhteen tänään. Köyhää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppous arjen askareissa ja elämän arvojen muuttuminen pinnallisiksi tekee ihmisistä ahdistuneita ja mielenterveysongelmaisia. Some luo valheellista kuvaa menestyneiden elämästä ja sitten omaa elämää peilataan siihen ja soppa on valmis. Aiemmin jokainen joutui tekemään asioiden eteen jotain. Nykyään ei tarvitse edes poistua 4 seinän sisältä pysyäkseen hengissä. Kaikki on kotona kätten ulottuvilla. Kaikki paitsi henkinen hyvä olo. Sitä ei rahalla saa.
Onneksi en ole nuori tässä ajassa eikä meillä ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset haikailee menneeseen koska kuvittelee, että silloin oli jotenkin helpompaa. Eivät ymmärrä, että sen hetkistä ongelmia katsotaan ratkaisujen takaa. Tiedetään miten ongelmista silloin selviydyttiin.
Ainakin työpaikan sai todella helpommin kuin nykyään. Kuuluisa työtä saa kun vain kysyy piti paikkaansa vielä 2000-luvun alussakin. Nyt täytyy ensin tehdä video rekryfirmalle ja roikkua linkedinissä. Edes päiväkotiin ei oteta ilman alan tutkintoa. Kokeiltu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla katseltiin väritelkusta kaapelikanavia. Ei paljoa ehtiny kotona kuin kääntyä töiden jälkeen. Heti harrastamaan eli ulos ratsastamaan, pyöräilemään kaksvaihteisella, pelaamaan jotain kavereiden kanssa, ajelemaan auto täynnä kavereita, luistelemaan, hiihtämään, koiran kanssa koko illan lenkille ja sitten suihkuun ja unten maille. Ei ollu masennusta, yksinäisyyttä tai univaikeuksia.
Oli paljonkin masennusta, yksinäisyyttä ja univaikeuksia. Alkoholismia, lasten pahoinpitelyä, insestiä jne. aivan kuten aiemmillakin vuosikymmenilllä. Niistä ei vain vieläkään) puhuttu tai ne kuitattiin ylimielisellä olankohautuksella ja hakemalla vika kärsivästä ihmisestä. Terv. entinen koulukiusattu, joka muistaa menneet myös toisesta näkökulmasta ja jonka netti pelasti totaaliselta eristyneisyydeltä. PS. ratsastusharrastus on aina ollut elitistien puuhaa-siihen ei ollut tavallisella perheellä varaa lamaisella 90-luvulla.
Aivan kuten nykyisinkin!
En usko kovinkaan monen haikailevan sellaisenaan paluutan menneesseen (esim. monista teknologioista harva olisi valmis tosipaikassa luopumaan), mutta halutaan menneistä ajoista omasta mielestä ne hyvät puolet. Oli se sitten yhteiskunnan ilmapiiri, lainsäädäntö, demografiaan liittyvät muutokset jne. Joillekin kyseessä voi olla triviaalimmat asiat, kuten muoti- tai musiikkitrendit.
Toisaalta kun teknologiasta puhutaan, niin vaikka somen voi nähdä hyödyllisenä venttiilinä ylimääräisten höyryjen päästelyyn, niin tarvitsemmeko oikeasti sitä vai lisääkö se lopulta pahoinvointia yhteiskunnassa? Eikä kysymys ole vain poliittisten leirien kuplautuminen ja niistä toisilleen öyhöttävät aikuiset, vaan esim. lapsille tulee entistä enemmän paineita vertailla itseään muihin eri somekanavien kautta, lisäten heillä itsetuntoon liittyviä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Menneinä vuosikymmeniä oli aika monikin asia paremmin kuin nykyään.
-Kyllä, TV kanavia ja ohjelmia ei ollut nykyisissä määrin, mutta niiden laatuun jaksettiinkin panostaa aivan eri tavalla kuin nykyään. Ei ollut saman schaissen jauhamista samoilla naamoilla ohjelmasta ja kanavasta toiseen, vaan ohjelmissa oli enemmän persoonallisuutta ja omaperäisyyttä.
-Musiikki oli paljon parempaa, kun siihenkin jaksettiin panostaa. Ei ollut mitään nykypäivän päätöntä räminää, jota on tarkoituksena tuoda vain mahdollisimman nopeasti ja paljon ulos.
-Markka-aikana Suomen talous, työllisyys ja ostovoima voivat paljon paremmin kuin nykyään. Esim. hinnat olivat paljon edullisemmat ja tavallisella työssäkäyvällä ihmisellä oli varaa ostaakin monia asioita mukavasti. Asunnon ostokin onnistui suht vaivatta, toisin kuin nyt, kun asuntojen hinnat on karanneet varsinkin kasvukeskuksissa pilviin.
-Monet tuotteiden valmistukset olivat Suomessa sen sijaan, että ne on nykypäivänä ulkoistettu ulkomaille. Tuolloin menneinä vuosikymmeniä monien tuotteiden laatu olikin paljon parempaa kuin nykyään.
-Lääkäriin pääsi esim. -70-luvulla paljon nopeammin kuin nykyään ja ihmisen oireet otettiin vakavasti ja tutkittiin ja hoidettiin asianmukaisesti. Ei ollut mitään viikkojen tai kuukausien jonottamista, paikasta toiseen pompottelua ja vaivojen/sairauksien arvaamista. Eikä myöskään päivystyksiä oltu keskitetty pelkästään keskussairaaloihin.
Tuossa vain muutama. Paljon lisääkin varmaan ajan kanssa muistaisi kuin alkaisi muistelemaan.
Markalla ei ollut ostovoimaa jatkuvien devalvaatioiden takia. Ruoka , vaatteet sekä asunnot oli ihmisten tuloihin nähden kalliita ja korot olivat yli 15%. Inflaatio jylläsi ja sen vuoksi palkat nousi inflaation perässä. Pääsääntöisesti ihmiset eli vaatimattomasti. Itse elin keskiluokkaisessa hyvin toimeentulevassa yrittäjäperheessä, mutta ei meillä tuhlailtu. Ei ollut juuri huvituksia eikä harrastuksia. Äiti teki kaiken ruuan itse pitkälti itsekasvatetuista raaka-aineista ja ompeli omansa ja meidän lasten vaatteet. Harrastuksia oli lukeminen ja ulkoilu. Satunnaisesti käytiin teatterissa tai konserteissa. Ulkomailla kävin ensimmäisen kerran 20 v Ruotsissa .
Kyllä meidän perheessä käytettiin tietokonetta, nettiä (alussa vielä puhelinpistokkeen kautta :)), oli paljon tv kanavia. Oli pleikkarit ja nintendot jne. Tämä siis 90- luvun loppupuolta. Olin silloin 9 vuotias.
Alue: Aihe vapaa
Tiktok-kakara ei vaan tajuu. Tiktok-kakaralla ei ole lainkaan mielikuvitusta, vaan kaikki pitää saada valmiina uusimpaan älyluuriin. Ja sit pitää parhaansa mukaan matkia kaikkea, mitä näkee siellä älyluurissa.