En tajua ihmisiä jotka pitävät telkkaria päällä kun vieraat on kylässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan päänsärkyä noista kyläpaikoista joissa tv on tärkeämpi kuin vieras.

Ehkä se tv on siksi juputtamassa taustalla, että vieraalla olisi rennompi olo, ettei synny painostavaa hiljaisuutta?

Millaisessa tilanteessa painostava hiljaisuus syntyisi? Ei meillä ainakaan kyläile emmekä käy kylässä paikoissa, joissa puhuttavaa ei riitä.

TV auki kyläilyn aikana on huonoa käytöstä. Joku kommentoi, että tämä liittyisi yhteiskuntaluokkaan, mutta eivät mieheni maalla asuvat duunarisukulaisetkaan ikinä pidä TV:tä auki, kun olemme käymässä.

käydä kylässä=puhua koko ajan?

No ei nyt ihan koko aikaa, mutta aika turhalta tuntuisi mennä kylään ja istua vain hiljaa paikallaan. Kuka siitä hyötyisi? 

ei siis mitään siinä välissä-olla hiljaa tai hölöttää taukoamatta! entä puhua sopivasti, ikäänkuin tarpeeksi?

Olin tädin 80-vuotissynttäreillä, joita varten oli varta vasten varattu mökki. Mökissä oli pienessä pirtissä kymmenkunta ihmistä illanvietossa, joka on mielestäni jo tarpeeksi äänekästä itsessään, mutta silti erään sukulaisen idea oli kesken juhlien asettua sohvalle selin muita ja alkaa katsomaan uutisia ja urheilua. Jotenkin noloa, jos joku ei jaksa yhtä iltaa ilman telkkua. 

Eikö voi sanoa, että telkkari häiritsee?

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyihmiset oikein osaa enää kyläillä. Ennen se oli iso juttu, kun ei ollut muuta viihdykettä. Nyt tosiaan telkkari ja netti toimii viihdykkeenä. Jos haluaa tavata ihmisiä, on fiksuinta mennä vaikka ravintolaan syömään.

30 vuotta sitten oli kyllä sama meno lasten sukusynttäreillä, niitä kun järjestettiin sunnuntai-iltapäivisin ja formuloita tuli samaan aikaan... vissiin joku sukuvika, kun tuntui toistuvan synttäreistä toiseen.

Muistui mieleeni, kun olin pienten lasten kanssa käymässä äidin luona. Lapset oli puolivuotias ja toinen 2 vuotias. Mummo huudatti telkkua kovalla kun oli lasten nukkumaanmenoaika. Sanoin mummolle, että laitatko pienemmälle sen äänen. Hän siihen vastasi, että en kun minä haluan katsoa tämän ohjelman. Mummolla oli ikää 54 vuotta silloin.

Tais olla vaihdevuodet pahimmillaan. Kyllä jäi *ittumainen muisto.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ihmisiä jotka eivät ota lemmikkien korvia, hermoja ja silmiä huomioon, oli mikä tahansa mölytoosa päällä. Tai iäkkäitä, lapsia jne.

Tai naapureita. 

Oman naapurini telkkari pauhaa 16 tuntia vuorokaudessa. Joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

En tajua ihmisiä, jotka räpläävät kännykkää, kun on vieraita kylässä.

Tämäkin riippuu ihan iästä. Kyllä meillä entisen kaveriporukan kanssa oli yläasteelta lähtien ihan tavallista meininkiä räpläillä puhelintakin samalla, kun hengailimme. Siellä puhelimessa kun on uutisia, sosiaalinen media tapahtuminen yms. ja niistä voi sitten keskustella reaaliaikaisesti. Teinejä ja nuoria aikuisia kun ei yleensä kiinnosta mikään hienojen etikettien mukainen vierailu, vaan halutaan olla rennosti.

Eri asia, jos aikuinen ihminen kutsuu vieraita juhliin ja sitten vain selailee puhelinta jossain nurkassa eikä käyttäydy kohteliaasti.

Riippuu varmaan aika paljon vieraasta. Jos esim. melkein naapurissa asuva siskoni kyläilee niin turhaan sitä telkkaria sammuttaa, koska samalle sohvalle se tulee löhöämään kuitenkin. 

Sosiaalisen median ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kaikki pyörii sen ympärillä ja aito elämä unohtuu. Kyllä minusta on mukavaa nykyäänkin selailla uutisia vähän väliä ja pysyä perillä tapahtumista. Siinähän sitä jutun juurta riittää, kun ensin jutellaan jonkun shokkiku.o.l.e.m.a.s.t.a ja sitten tulee toinen uutinen ja sitten siitä saa jotain juteltavaa. Sitten esimerkiksi teinit voivat selailla instaa ja kysyä, että hei huomasitteko, että tyyppi x on eronnut, se päivitti ihan äskettäin aiheesta. Sitten siitä tulee keskustelua. Tyyppi voi olla vaikka joku tuttu, ei välttämättä julkkis.

Eri ikäisiä kiinnostaa usein erilaiset asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan päänsärkyä noista kyläpaikoista joissa tv on tärkeämpi kuin vieras.

Ehkä se tv on siksi juputtamassa taustalla, että vieraalla olisi rennompi olo, ettei synny painostavaa hiljaisuutta?

Millaisessa tilanteessa painostava hiljaisuus syntyisi? Ei meillä ainakaan kyläile emmekä käy kylässä paikoissa, joissa puhuttavaa ei riitä.

TV auki kyläilyn aikana on huonoa käytöstä. Joku kommentoi, että tämä liittyisi yhteiskuntaluokkaan, mutta eivät mieheni maalla asuvat duunarisukulaisetkaan ikinä pidä TV:tä auki, kun olemme käymässä.

käydä kylässä=puhua koko ajan?

No ei nyt ihan koko aikaa, mutta aika turhalta tuntuisi mennä kylään ja istua vain hiljaa paikallaan. Kuka siitä hyötyisi? 

ei siis mitään siinä välissä-olla hiljaa tai hölöttää taukoamatta! entä puhua sopivasti, ikäänkuin tarpeeksi?

No sille en voi mitään, jos sinulle ei ole välimuotoa olemassa. Meille muille kyllä on eikä siksi tarvita telkkaria pajattamaan tyhjien hetkien täytteeksi. 

No minun luokseni usein tulee vieraita nimen omaan katsomaan sitä urheilua telkkarista. Että sori nyt vaan sitten siitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Muistui mieleeni, kun olin pienten lasten kanssa käymässä äidin luona. Lapset oli puolivuotias ja toinen 2 vuotias. Mummo huudatti telkkua kovalla kun oli lasten nukkumaanmenoaika. Sanoin mummolle, että laitatko pienemmälle sen äänen. Hän siihen vastasi, että en kun minä haluan katsoa tämän ohjelman. Mummolla oli ikää 54 vuotta silloin.

Tais olla vaihdevuodet pahimmillaan. Kyllä jäi *ittumainen muisto.

On tosi outoa puhua omasta äidistä mummona. Opettele myös kirjoittamaan. Miten vaikeaa voi olla kirjoittaa 2-vuotias???

No telkkari on kai vähän sama vanhemmalle sukupolvelle kuin puhelin nuoremmille - eivät hekään varmaan mielellään siitä pahemmin erossa ole.

Pidänoskus itsekin, jos vaikka vieraat sattuisivat haluta katsoa jotain, niin saa katsoa vapaasti. Mutta. Volyymit on pienellä.

Tämä on erikoinen tapa, eikä ole täysin ikäkysymys, vaikka tiettyä jakoa onkin. Oon itse kotona oppinut sellaiseen telkkarinkatselutapaan, että etukäteen esim. lehdessä olevan tv-ohjelman perusteella päätetään mitä katsotaan, ja muun ajan tv on kiinni. Eikä todellakaan katsota vieraiden aikana, jos ei kyseessä ole lähisukulaisten pitkä, useamman päivän vierailu. Meidän perheessä kyläilyillä on aina puhuttu todella paljon ja pidetty kohteliaana olla kiinnostunut paikalla olevista ihmisistä, ei ruuduista. Kulttuuriero näihin jatkuvasti telkkaria auki pitäviin tuntuu joskus massiiviselta. Jos olen vieraana telkkarinhuudattajan luona, tulee sellainen tunne että häiritsen, eikä isäntäväki ole kiinnostunut minusta.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Viimeksi ku käytiin kylässä, isäntä katsoi Rallia ja söi popcorneja ja sipsejä. Ryysti pikkaset kahvit ja palasi ruudun eteen. Siinä ei sitten oikein juttu luistanut.

Mitä sitten? Jokainen on kotonaan kuten haluaa. Sinulla vieraana ei pitäisi olla asiaan nokan koputtamista.

Vierailija kirjoitti:

Ja tarkoitan nimenomaan kun ollaan kutsuttuna kylässä. Sen nyt ymmärrän jos ilmoittamatta tulisin ja olisi jokin lempiohjelma kesken. Mutta että jopa synttärikahvittelunkin ajan se laite huutaa taustalla!

Ap

epävarmuutta ja epäsosiaalisuutta. eivät ole tottuneet muihin ihmisiin. eivät ymmärrä eivätkä varsinkaan ole kiinnostuneita muista.

Joo! Mä inhoan sitä. Mun on hirmu vaikea keskittyä keskusteluun tai kuulla toisen puhetta joa TV on päällä. Sama juttu jos ollaan autossa ja yritetään jutella samalla kun radio on päällä.

Mulla on ADD ja mietinkin, voiko tämä liittyä siihen. Ihmettelen miten moni ihminen säilyy toimintakykyisenä erillaisen auditiivisen ärsyketulvan keskellä. Mulla se vaatii kauheeta ponnistelua ja uuvuttaa.

Vierailija kirjoitti:

No minun luokseni usein tulee vieraita nimen omaan katsomaan sitä urheilua telkkarista. Että sori nyt vaan sitten siitäkin.

Toi on eri asia, etkö ymmärrä? Leffailta tai Euroviisufinaali, MM-kisakatsomo kotona jne.

Se olisi tosi kurjaa niille ihmisille jos et pitäisi näissä tapauksissa televisiota päällä.

Aina on syytä punnita asioita tapauskohtaisesti, hupsu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistui mieleeni, kun olin pienten lasten kanssa käymässä äidin luona. Lapset oli puolivuotias ja toinen 2 vuotias. Mummo huudatti telkkua kovalla kun oli lasten nukkumaanmenoaika. Sanoin mummolle, että laitatko pienemmälle sen äänen. Hän siihen vastasi, että en kun minä haluan katsoa tämän ohjelman. Mummolla oli ikää 54 vuotta silloin.

Tais olla vaihdevuodet pahimmillaan. Kyllä jäi *ittumainen muisto.

On tosi outoa puhua omasta äidistä mummona. Opettele myös kirjoittamaan. Miten vaikeaa voi olla kirjoittaa 2-vuotias???

Täällä ei tarvitse nipottaa. Ootko mummo närkästynyt siitäkin, kun menen lasten kanssa äidin luona käymään, ja kutsun mummoa mummoksi? Kyllä se lapsenlapsilleen on mummo.