**ELOHIIRET**

tosiaan ehkä tämä tipruttelu ei ole vaarallista, toivotaan niin! en enää jaksa kamalia huolestumisia ottaa, kun tiputtelelutuhrua on aina välillä. onneksi lääkäri ja ultra on jo tiistaina aamulla, sitten tiedämme enemmän. joitain tuntemuksia on vatsassa välillä, mutta ei sellaisia kovia kipuja, hiukan menkkamaisen tapaisia toisinaan. kuvotusta on aina paikoitellen, mutta olen kyllä saanut syötyä ihan monipuolisesti kuitenkin. rinnat on yhä kipeät ja turvonneet.

Ihanaa, että syke löytyi astran pienelle ja vauvaprojektille!

voikaa hyvin!



t. joululahjayllätystä toivova saararebekka rv6+4

Hurricanen pienellekin syke löytynyt. ihanaa!

Onko sinun progesteroni arvot tarkastettu? Toisinaan alhaiset arvot saavat aikaan pienen tiputtelun ja se saadaan helposti loppumaan laakkeilla. Mutta ala huoli, alku tuhruttelu on tosi yleista.

Sinulla on muuten kiva nimi. Raamatussahan Saara ei uskonut saavansa vauvaa ja sielta se vaan pullahti. Toivottavasti nimessasi on taikaa.





Kroppani tajusi sitten vihdoin viikolla 8 olevansa raskaana. Olen tahan mennessa voinut mainiosta mita nyt vahan vasynyt olo ja tissit kasvaneet niin isoiksi etta joudun hankkimaan niille kottikarryt mutta muuten ok. Tanaan sitten alkoi pahoinvointi. Ei voisi olla parempi ajankohta. Lennan huomenna Suomeen ja osaan oikein kuvitella miten kivaa on puklailla miltei 12 tunnin lennolla. Jippii. Pitakaa peukkuja ettei Suomeen tule nyt kauheat pakkaset. Meikalainen kun on tottunut Miamin helteisiin ja alle 15 astetta (siis plussaa..) on minulle hyytavaa. Yleensa saan flunssan jo Helsinki-Vantaan kentalla. No hyva puoli on saada nauttia Suomalaisesta puhtaasta, ihanasta ruasta ja maltan tuskin odottaa paasevani vauva ostoksille. Voitteko tajuta taalla jenkeissa hoitopydalla vauva makaa sivuttain eika suinkaan jalat hoitajaan pain! En voi ymmartaa mita nama jenkit oikein ajattelevat. Olen sitten paattanyt tuoda hoitopydan Suomesta kotiin oli raskaus miten alulla tahansa. Ja tietty Suomi verkkarit pitaa vauvalle hankkia. On se varmaan naky: tummaihoinen vauva Suomi verkkareissa! (mieheni on puoliksi amerikkalainen puoliksi karibialainen)

Onnea kaikille ihan mielettömästi!



Omaa taustaa:

Yli 4 vuotta yritystä, kunnes IVF tuoresiirrosta tyttö 05/05.

Nyt takana 3 passia luonnollisessa kierrossa

(7 hedelmöitettyä munasolua oli pakkasessa) ja viimeinen onnistui.

En voi uskoa tätä onnea!



En taas muista miten päiviä laskettiin, mutta luultavasti mulla on 29.8 laskettua-aika eli onko nyt sit vissiin 4+5 ?



Yritän nyt rauhoittua ja lukea uudelleen teidän viestinne, jotta pääsisin tutustumaan teihin kanssa sisariin.



Mia

Hurricane: Minulta ei ole mitattu progesteron-arvoja, olen yksityisellä hoidossa ja siellä ei ole tehty sen kummempia verikokeita kun selvisi lapsettomuutemme syy muuten (miehellä heikko siittiöiden laatu ja määrä) ja alettiin sitten siihen sopivilla hoidoilla heti (ICSI). Joka tapauksessa kuitenkin minulla on tukilääkityksenä Lugesteronit, jotka ovat juuri tuota progesteronia. No, huomenna on onneksi ultra ja lääkäri, sitten tiedetään jo taas enemmän. Nyt ei ole tuhrua ollutkaan pariin päivään. Nimimerkistä vielä:Saara ja Rebekka ovat molemmat Raamatun lapsettomia naisia, joille ihmeestä kuitenkin tuli jälkikasvua.

Jakselemisia oireellisille ja oireettomille!

Saararebekka rv 6+6

ISOT onnittelut mi@lle plussasta ja tervetuloa tänne elohiiriin!Itellä ollut epätodellinen olo koko ajan,viikkoja on nyt tasan 6. Emme ole kertoneen tätä ihanaa salaisuuttamme vielä kellekkään eikä aiottu joulunakaan vielä kertoa tuleville isovanhemmille,koska raskausviikkoja on liian vähän vielä siihen mennessä (meiän ed. raskaus päättyi km viikolla 13 joten ymmärrätte varmaan)Isovanhemmille jos kertoo,uutinen leviää kuin tulipalo,on se niille niin odotettu ja tärkee asia.Ite ollaan tosiaan todella varovaisia,olisi ihana sitten vasta ilmoitella kun maha alkaa paisua ja olisi käyty ultrassa .Tosin meillä alkurask. ultra välipäivinä,mutta onhan se toinen ultra joskus vko12...Mulla tissit on tosi kipeet vaan koko ajan,niinku ne ois mustelmat johon pienikin täräytys sattuu..palelu myös jatkuu,etenkin iltaisin palelee.Pahaa oloa ei ole ollut,äitillänikään ei ole ollut ollenkaan joten jospa se periytyy. :) Mahaa turvottaa varsinkin illalla niin paljon että jos on kavereita läsnä niin täytyy yrittää vetää vatsaa sisään ettei tulis kummia katseita...Mites teillä muilla elohiirillä?Joulua odotellessa..Ride+joululahja rv 6

siirryttiin täällä täyspäiväiseen pahoinvointiin. Äkkiä se iski eikä tunnu laantuvan. Eilen ruuat pysyi vielä sisällä, ne vähät mitä sai alas, tänään kaikki on tullut ylös.



Muuten on yhtä epätodellinen olo kuin ennenkin. Mietin miten selviydyn joulusta, jos voin näin huonosti. Pitänee pysyä kotona ja väittää olevansa vatsataudissa.



Parempia vointeja teille muille!



Elliida

Aamun jännitys päättyi onnellisesti, ultraan mennessä jo lääkäri ja hoitaja sanoivat, että oireet kuulostaa hyviltä ja että näytän raskaana olevalta.. No ammattilaiset ehkä sen osaavat nähdä :) Ultrassa näkyi yksi sikiö, jonka sydän läpätti kovasti. Uskomatonta. Tuhruttelu lienee johtunut pienestä hyytymästä, joka näkyi ultrassa, näytti jo poismenevältä, mutta se selitti tuhrun. Lääkäri epäili, että tuskin enää tuhruttelee, mutta jos tuhrutteleekin niin ei vaarallista, vasta kirkkaasta verisestä vuodosta sitten yhteys. Mutta helpotti senkin selviäminen ja eritoten tietenkin pienen näkeminen elossa kohdussa! Yritä tässä nyt sitten töihin keskittyä...



Saararebekka rv 7+1

Hurircanelle tervetuloa Suomeen!



Eliidalle tsemiä pahoinvoinnin kanssa. Mulla se iski viikko sitten rytäkällä päälle, mutta sen jälkeen on ollut suurta vaihtelua. Melkein koko ajan etoo, mutta voimakkuus vaihtelee.



Saararabekalle hienosta ultratuloksesta!!! Ihanaa, että syke näkyi! Minkä kokoinen oli teidän alkio?



Meillä huomenna klinikan ultra rv7+2.

Mia, tervetuloa porukkaan!



Vauvaprojekti: joko teillä oli ultra, mitä näkyi?



Meidän pieni oli sentin mittainen ja sydän löi kiivaasti. Melkoinen joululahja tosiaan.



Joko Hurricane olet saapunut Suomeen?



Elliidalle tsemppiä pahoinvoinnin kanssa. Itse olen vielä selvinnyt kuvotuksella ja ruoka-aineiden valikoinnilla.



Entä mitä muille kuuluu?

Ultrasta palailtu. Pikkuinen oli 10,3 mm (mut kuulemma vaikea tässä vaiheessa tarkkaan mitata) ja sydän sykki. Kaunis näky. Vatsassa on ollut kipuja tänään, mutta toivottavasti se on ok.



Pahoinvoinnin aste vaihtelee päivittäin. Iltaisin on pahinta ja koko päivän jonkin verran huono olo.

Mulla oli jäänyt monta päivää väliin kun en ollut päässyt koneelle saakka, joten hirmu iso määrä oli ehtinyt tulla kuulumisia. Hurjasti onnitteluja hurircanelle, vauvaprojektille, astralle ja saararebekalle hyvistä ultrakuulumisista - on se niin mielettömän vaikuttavaa kuulla sykkeet! Ja mi@lle tervetulotoivotukset pinoon!



Meillä on vatsatauti kiertänyt koko porukan, tosin muut ovat jo ehtineet siitä parantua, joten mulla taitaa raskaus aiheuttaa nää lisäpahoinvointipäivät. Ei tee oikein mitään ees mieli syödä. Ja sitten kun jotain tekisi niin sitten kun ruoka on valmista tai on käynyt kaupassa niin ei enää teekään yhtään mieli, oksuttaa vaan. Aikas hankalaa. Eikä ekassa raskaudessa oksuttanut yhtään. Miten te muut olette selvinneet pahoinvoinnin kanssa?



-tintti ja pikkukakkoset-

Tervehdys Mi@:lle ja hurircanelle minunkin puolestani! Ja onnea kaikille sykkeen löytäneille! Kotiuduttiin eilen reissusta ja onneksi siellä sai paljon muuta ajateltavaa kuin huominen eka ultra. Olen ollut tänään aika peloissani. Viime kertainen tuulimuna kummittelee mielessä. Nyt siis rv 7+2 ja huomenna (vasta) ihan eka ultra. Tuntuu niin pahalta, kun tätä on saanut odottaa ihan liian kauan. Tai sitten odottavan aika on vain pitkä. Monet teistä ovat saaneet jo pitkin matkaa jonkinlaisia toivonkipinöitä ja väliaikatietoja ultrista, mutta itse on vielä ihan pihalla. Pelottaa.. Oireet ei oo yhtään pahentuneet eikä pahoinvoinnista ole tietoakaan. Onkohan sekin huono merkki..? Tänään vähän surullisella tuulella, toivottavasti turhaan. Huomenna kaikki selviää, oli lopputulos sitten mikä tahansa.

Piinailin tuolla lapsettomuus puolella vko 47 pinossa. Plussa tuli 6.12 ja tänään käytiin ultrassa ja siellä sykki sydän!! Käytiin sunnuntaisen verenvuodon takia näin aikasin ultrassa tarkistamassa tilanne ja hyvältä näytti :), saatiin ultrakuvakin mukaan!



Taustaa: yksi lapsi (-00) edellisestä suhteesta ja nyt yritystä 6/04 asti. Meissä molemmissa vikaa ja hoitona ICSI. Tämä oli nyt 3. ICSI josta tärppäsi. Aikaisemmista 2 kemiallista. Näillä näkymin la 13.8.07!!



Oon nyt niin sekaisin onnesta ettei pysty keskittymään juuri mihinkään ;)



Onnellinen Lost ja sintti (rv 6+2)

Piina loppui viimein tänä aamuna, kun käytiin ekassa ultrassa. Aluksi näytti, ettei siellä mitään ole ja odotin vain koko ajan sitä tuulimunatuomiota. Mutta sittenkin - sieltä se syke nyt tällä kertaa löytyi:-). Itkuthan siinä pääsi. Saatiin vihdoin mekin se maailman paras joululahja. Kooltaan kaveri oli n. 9 mm eli vastasi tasan viikkoa seitsemän. Jostain syystä olivat tuolla taipuvaisia laskemaan viikot alkionsiirron eikä punktiopäivän mukaan. Eli ehkäpä muutan sen rv 7+3:n nyt sitten rv 7+0:ksi. Laskettu aika on 14.8. Eli hyvin samoissa mennään ainakin Lost:in kanssa. Tervetuloa vain mukaan! Nyt sain luvan alkaa varailla ekaa neuvola-aikaa joulupyhien jälkeen ja neuvolakortin sain jo tuolta mukaani. Olisikohan nyt minunkin vihdoin aika alkaa pikkuhiljaa nauttia tästä kaikesta (siitä työttömyydestäkin huolimatta). Eiköhän me kaikki olla ansaittu maailman onnellisimmat joulupyhät tänä vuonna! Tunnelmallista joulua kaikille elokuisille!



- Tammihiiri - rv 7+0

Kyllä sitä pitää pikkuhilja ruveta uskomaan että siellä jotain masussa asustaa.



Oletteko jo antaneet kutsumanimen uudelle asukille? Ekassa raskaudessa kaikki kysyivät ja me sanottiin että lapsellista. Mutta sitten kuukausien edetessä automaattisesti tuli kutsumanimi.



Vauvaprojekti: tiedän miltä tuntuu. Minäkin aloitan päivän pahanvoinilla mutta aamu menee jotenkuten. Sitten illalla en tiedä enää mitä minun pitäisi tehdä, maata, syödä tai mitä? Minä kun jo selitin että riittävästi monipuolista ruokaa ja kaikki menee hyvin mutta.... huomaan ettei se auta. Ekassa raskaudessa en voinut pahoin, mutta nyt on ollut viime viikko tosi paha. Mies on vielä työreissussa Suomessa ja iltaisin olen aivan poikki kun esikoinen viimein ja vihdoin nukkuu.



Minäkin kävin tiistaina UÄ uudestaan sen vuodon takia. Nyt oli kaikki veri tullut ulos ja pienoinen oli 0.83 mikä vastaa täällä 6+3 ja Suomessa 6+6.



terveisin,



Astra

Tervetuloa mukaan, Lost!! Onnea plussasta!



Astra123: Hienoa, että kaikki oli kunnossa ultrassa. Mulla pahoinvointi on nyt vaihdellut hirveästi. Pahoinvointia on vähemmän kuin alussa, ja iltaisin yleensä eniten. Tänään on ollut tosi hyvä päivä. Ruoka vaan ei maistu oikein millään (paitsi hedelmät ja muut raikkaat). Varmasti paljon rankempaa, kun on isompi lapsi hoidettavana.



Mahtavia uutisia Tammihiiri!!! Jännityksellä odotin kuulumisiasi. Varmaan jätti sydän muutaman lyönnin väliin, kun odotit " tuomiota" , kun heti ei ei näkynyt mitään.



Nyt pitäisi oikeasti vaan uskoa olevansa raskaana ja toivoa kaiken menevän hyvin loppuun saakka. Mulla on ollut eilen ja tänään vatsakipuja. Viime yönä myös menkkamaista ja muuten sellaista ajoittaista. Ei ihan viiltelyä, pistosta tai repäisyäkään, mutta jotain vähän sinne päin (laajempi alue). Toivon, ettei ole huono merkki.

Upeata että olette saaneet hyviä uutisia ultrasta!



Täällä jännätään vielä huomiseen. Koskaan aiemmin en ole ollut näin huolissani ennen klinikalla käyntiä.



Pitäkää peukkuja että mekin näemme toukan ja sydämen sykkeen huomenna!



Elliida

Peukut pystyssä, Eliidalle!

Ei tätä vielä meinaa uskoa, vaikka päivän onkin tota ultrakuvaa tuijottanut. On tämä niin ihme:-)!



Onnellisia joulupyhiä varjostaa huoli työpaikasta. Laitoin asiasta tuonne oman kysymyksenkin. Olen siis työttömänä tällä hetkellä kun vaihdettiin miehen työn perässä paikkakuntaa kesällä. Nyt vihdoin saattaisi olla tarjolla yksi tosi hyvä paikka, mutta nyt samalla tuli sitten tämä iloinen ultrauutinen. On tosi sekavat fiilikset kaikesta. Okei, se paikka ei oo vielä täysin varmistunut, mutta kun olen tällainen etukäteishermoilija, niin pakko jo miettiä tätäkin vaihtoehtoa valmiiksi. Mitä ihmettä mun pitäisi oikein tehdä? Ottaako työ vastaan ja olla " tietämätön" raskaudesta (meneekö edes läpi myöhemmin kun nyt rv 7 menossa)? vai unohtaa koko juttu? Taloudellisesti pärjättäisiin näinkin juuri ja juuri. Mitä ihmettä mun pitäis oikein tehdä? Ja mitähän reaktioita se myöhemmin työpaikalla aiheuttaisi? Tuskin yhtä oikeaa vastausta on olemassakaan..