**ELOHIIRET**

Kyllä tuo sipulin viesti pisti vähän miettimään ja pelkäämäänkin tietty tuota keskenmenoa. Meillä on alkuraskaus ultra ollut 18.1, siellä kaikki ok. Mutta niskapoimu on vasta 13.2 ja sinne on aikaa tosi paljon.



Mulla on kasvanut maha jo tosi paljon, outoa vaikka viikkoja vasta 9+3. Olen kaivanut jo vanhat mammahousut käyttöön. Muuten olo ihan ok, vessassa joudun öisin jo käymään pari kertaa.



mia

Ihanaa että kaikki mennyt teillä noin hienosti! Np-ultra tuo jo erilaista varmuutta tilanteeseen, onnea!



Me oltiin ekassa ultrassa klinikalla ja pikkuisemme oli 15,5 mm, sydän löi innokkaasti, kaikki hyvin. Silloin oli rv 8+6. Olemme niin onnellisia miehen kanssa. Se kuva pikkuisesta on niin hellyttävä! En olisi uskonut, että siinä näkyisi jo vauvan piirteitä ¿ kuvaan ei varmaan kyllästy koskaan. Eilen kerrottiin ensimmäisille lähisukulaisille asiasta ja on niin ihana jakaa onnelliset uutiset.



Etovaa oloa on välillä, väsyttää, nälättää. Toisaalta jos syö yhtään liikaa tai väärää ruokaa niin heti alkaa ¿pykiä¿. Mikäs sulla vointi, alkavatko ensimmäisen kolmanneksen vaivat helpottaa..?

Ihania uutisia sulla! Onnea, onnea, onnea! Kävitkö tuossa ultrassa siellä meidän omalla klinikalla? Tosi kivaa, että kaikki on mennyt sullakin hyvin.



Pahoinvointi on alkanut vähentyä niin, että vähän muutakin elämää alkaa olla ja syömäänkin jo pystyy, mutta koko ajan pieni äklötys on päällä ja varsinkin iltaisin on huono olo. Väsy kyllä painaa edelleen. Mutta tää on ihanaa :). Vatsa alkaa olla pikkuinen pallo (varmaan turvotusta). Toivottavasti sä et joudu kauheen pitkään pahoinvoinnista kärsimään.



Iloista talvipäivää!

Mitäs mä nyt oikeen sekoilen... Siis ultrauspäivänä oli rv 7+6, ja siksi alkio vastaa mitoiltaan hyvin ikäistään. On tää kyllä niin ihanaa!



Mullakin alkaa olla jo aikamoinen pallo toi alamaha. Mies sanoo että kyllä susta jo huomaa että olet raskaana. Ihmeellistä, taitaa olla tosi yksilöllistä miten nopeasti vatsa pomppaa esiin. Ja joo käytiin meidän omalla klinikalla, kahden viikon kuluttua uudestaan.



Kiva kuulla että pahoinvointi alkaa pikkuhiljaa väistyä. Mä uskon että yhtäkkiä sitä huomaa olevansa täynnä virtaa ja siivousintoa (olen kuullut että tämä iskee varsinkin kun synnytys lähestyy, en tiedä onko vaan urbaania legendaa) ja sitten tajuaa, että sitä onkin jo toisella raskauskolmanneksella, joka on kuulemma usein helpointa aikaa.



Ihana ilma ulkona, olin ensin hiihtämässä noin 20 metriä kun en enempää jaksanut ;) ja sitten kävelyllä. Kirjoitellaan taas!

Onnea vaan kaikille elohiirille!Tulen mielelläni tähän pinoon.Ja itsestäni jotain taustaa eli 3,5v kärsitty lapsettomuudesta, yksi km -05 ja nyt kolmannesta inssistä positiivisesti yllätyimme ja vauvalaskurin mukaan LA ois 13.8.2007!Tietenkin pelkään tuota keskenmenoa mutta eipä sitä passaa jäädä murehtimaan,päivä kerrallaan! Rintoja kivistää,ne on paisuneet ja arat.Paleltaa etenkin iltaisin ja välillä vähän huimaa.Alkuraskauden ultra mulla 29.12 ja ajateltiin silti kertoa vanhemmille jouluaattona..Mukavaa joulunodottelua,tulkaahan muutikin elokuiset varovaiseen mutta onnelliseen joukkoomme!Ride ja joululahja rv 6+1

Hienoa Tintti-78: Tuplat tulossa!



Kävin ultrassa rv 5+4 Cacciatorella eikä siellä vielä näkynyt kuin sikiöpussi ja ruskuaispussi. Ei sanonut olevan epänormaalia. Ensi viikon keskiviikkona rv 7+2 mulla on varhaisultra omalla klinikalla. Vähän jäi sun kokemuksen jälkeen mietityttämään, miksi mulla ei näkynyt vielä mitään... Pelottaa tuulimuna. Näkyikö sulla ne alkiot ihan selvästi? Mulla on aivan kauheaa pahoinvointia 24h. Aika rankka fiilis, mutta en valita. Pelottaa vaan se tuulimuna...

Hei kaikille ja ONNEA !!!



Kirjoittelinkin jo oman tarinani eilen ja kyselin elokuisia, tulisin mielelläni mukaan pinoon. Olen myös aika varovainen, koska takana hoitoja monta vuotta, 2 IVF ja monta PAS siirtoa, yksi ihana lapsi meillä jo on -05 vuodelta sekä tuulimuna että keskenmennyt raskaus, joten siksi hieman varovainen odotus. Kylläkin hcg eilen oli jopa hieman isompi kuin -05 syntyneestä lapsesta, joten se antaa toivoa ekaan ultraan että kaikki olisi toivottavasti hyvin.



Sipuli2 (4+1)

Ja tällä puolella. Eipä sitä olisi kovin uskonut tuossa alkusyksystä. Mutta nyt täällä ollaan ja mennään nauttien päivä kerrallaan.



Tintti -78 Onnea kaksosten odotuksesta! Hieno joululahja!



Vauvaprojekti, toivotaan että oli sulla vain niin varhainen tuo ultra, positiivista että oikeassa paikassa näkyi jotain!



Tervetuloa porukkaan myös Ride ja Sipuli, uudemmat tuttavuudet. Meidän taustoja voi käydä lukaisemassa tuolta lapsettomuuspuolen vkolla 46 tehtyjen hoitojen pinosta.



Omaa napaa: Kovasti on väsymystä, mutta öisin saatan heräillä kun pitää juosta vessassa. Kahvi ei maistu, samoin jotkut muut ruoka-aineet äklöttää. Rinnat myös vielä kipeät ja arat.

Ultra on viikon päästä tiistaina, sitä jo jännään kovasti.



Saararebekka rv 6+0

Vielä lisäys omiin kuulumisiin:

noin viikon tiputteluvapaan kauden jälkeen oli tänään jälleen pikkuhousunsuojaan tullut ruskeaa tuhrutiputtelua, pyyhkiessä ei kuitenkaan jää paperiin..höh. Viikko olikin ollut suurinpiirtein helpottavaa, kun ei ollut yhtään tuhrunnut. Nyt taas vähän peloissaan ja allapäin, että mitä tämä voisi olla. Jos ei muutu tästä kummemmaksi (on aika niukkaa tosiaan ja vanhaa verta, ruskeaa) niin sinnittelen ensi tiistain ultraan, mutta jos alkaa olla kirkasta punaista niin pyydän aikaistamaan ultraa. Jotenkin kun näiltä sivuilta kokemuksia lukee, niin huomattavan monella on jotain alkuraskauden tiputtelua ja osalla se on merkki jostain ikävästä, osalle se ei vaikuta mitenkään raskauden kulkuun muuta kuin hermostuttamalla. Toivotaan parasta.

kirjoittaa tänne. Pelottaa, että se on huono enne. Mutta toisaalta kaipais vähän seuraa tähän hyvin yksinäiseen oloon. Eihän sille voi sitten mitään, jos kesken menee, niin menee.



Riden kanssa tullaan tuolta marraskuun inssipinosta. Saararebekankin nikki on tuttu. Taustailin aika kauan ennenkuin tajusin, että täältä voi saada ihanaa henkistä tukea.



Lasta ollaan toivottu kolmisen vuotta ja hoidoissa oltu pari vuotta yhteensä. Nyt neljännestä inssistä plussa ja hcg oli tosi korkealla pp16, 1850. Aiemmin pari heikosti positiivista plussaa, jotka ovat kadonneet itsestään parin viikon kuluessa. Voi kun nyt ei kävisi niin!



Vatsassa on ollut koviakin kipuja mutta ne ovat olleet ohimeneviä ja just nyt ei tunnu mitään oireita. Kai ne pian tulee ja yllättää... Sitten toivon ehkä että olisin pysynyt oireettomana ;)



Mites teillä muilla? Onko kaikilla oireita? Kertokaahan! Olis kiva saada tietää muista oireettomista. Pelottaa kovasti että onko siellä vatsassa ketään. Ensi perjantaina ultrassa viimeistään selviää. Onneksi lupasivat ottaa ennen joulua, muuten olisin varmaan hyppinyt seinille. Voi kun aika lentäisi siivillä...



Elliida (mahdollisesti rv 4+6, jollain laskurilla)

Heippa vanhat piiniskamut: Saararebekka, Vauvaprojekti ja Tintti78! Ja tervehdys myös uusille tuttavuuksille: Sipuli, Eliida ja Ride83! Kiitos uuden pinon perustajalle! Enpä olisi minäkään uskonut tänne puolelle koskaan päätyväni, mutta ihme tapahtui ja täällä ollaan. Vielä varovaisena, päivä kerrallaan.



Hyppäsin mukaan myös tuolta lapsettomien puolelta vko:n 46 piinispinosta. Siellä siis taustoja enemmänkin, mutta lyhyesti: Lapsettomuutta takana reilut 4 vuotta, neljä inssiä ja 2 IVF:ää, joista jälkimmäisestä nyt eka plussa! Muistoissa kummittelee viime talven ekan IVF:n tuulimunaraskaus, joten sen vuoksi olen aika peloissani vielä ennen ekaa ultraa.



Tintille tuplaonnittelut, mahtavaa!



Ride83: Mekin mennään näköjään päivälleen samoissa rv-lukemissa ja muistaakseni vauvaprojektinkin kanssa ollaan päivälleen samoissa. Olisikohan mullakin la sitten 13.8. Jännä nähdä. Meille ei nimittäin oo tehty veritestejä eikä oo mitään varhaisultriakaan, joten olo on aika epätietoinen. Vain itse tehdyt raskaustestit, 2 kpl, on näyttäneet vahvan plussan. Eka ultra on 21.12. eli rv 7+3. No, sitten kai pitäisi näkyä kerralla sykkeetkin. Tuon ekan ultra-ajankohdan kanssa näyttää olevan tosi paljon vaihtelua.



Oireita: Rinnat on kovat ja kipeät, alavatsassa välillä menkkamaisia särkyjä, mutta ei kovasti. Ja hillittömät mielialan vaihtelut!! Välillä itkettää, suurimman osan ajasta v:uttaa... Mies parka. Ylihuomenna lähdetään kaupunkilomalle Eurooppaan eli sitä odottelen. Meneepähän ultran piinistely nopeammin:-). Siinähän ne päälimmäiset, kiva päästä mukaan. Toivottavasti pino pysyy yhtä aktiivisena kuin tuolla lapsettomuuspuolellakin!



- Tammihiiri - rv 6+1

Mukava nähdä, että meidän pinossa on jo näin monta. Unohdin kirjoittaa omaa taustaani, että tehtiin ensin 3 inssiä ilman plussaa ja nyt ekan ivf:n tuoresiirrosta plussa. Ensi viikon keskiviikkona eka ultra.



Tammihiiri: Meillä on laskettu aika 6.8. Katselin netistä ja eilen neuvolassa varmistui tuo päivä.



Mä voin erittäin huonosti. En ole vielä oksentanut, mutten pysty kyllä oikein mitään syömäänkään. Tää kaamea oli on ihan 24/7. Kaipa tämän kestää, jos raskaus vain jatkuisi :)...

Kiva, kun joukkomme alkaa muodostua, tervetuloa kaikki tosiaan porukkaan! Tämä alkuraskaus kun myöskin on melkoista jännäämistä ja itsensä kuuntelua, niin tuntuu hyvältä jakaa se teidän kanssa! Vaikka ei kai jännitys lopu ennen kuin on vauva käsivarsilla.

Tammihiiri: mullekaan ei ole tehty veritestiä, joten olen ihan kotitestien varassa, viimeksi testasin vielä lauantaina ja oli yhä vahvaa plussaa. Onneksi ultraan on enää kuusi päivää ja heti aamuksi aika niin selviää sitten, onko kaikki kunnossa.

Mulla ollut kuvotusoloa, jotkut ruoka-aineet kertakaikkiaan ällöttää jo ihan ajatksen asteella, kahvia en ole voinut kuvitella juovani moneen päivään. raikkaat ruoka-aineet maistuu kuten hedelmät ja salaatit niin ja kaurapuuro on mennyt hyvin. tuntuu, että välillä vain on ruokahalu ihan hukassa. onneksi ei ole tarvinnut vielä oksentaa kuitenkaan. vaikka kyllä kaiken kestää, kunhan pienellä/pienillä kaikki ok.

Oma taustani lyhyesti: IUI 04/06, ICSI 09/06, PAS lääkkeetön 10/06 ja PAS lääkkeellinen 11/06, josta plussaa. Kaksi alkiota siirrettiin. Pakkaseen ei jäänyt enää mitään, on aina sulattaessa mennyt pari hukkaan.

Mitenkäs muut, kuinka jakselette?



Saararebekka rv 6+1

Kiitos Tintti että uskalsit avata tällä puolella uuden pinon! Ja paljon onnea tuplaonnesta siellä masussa! Tervetuloa kaikki uudet myöskin. Tämä pino kun varmaan tuo ainostaan tuuria, olihan meitä tuolla piinapuolella enemmän plussia kun mitä olen ennen kokenut pinossa!



Saararebekka ja vauvaprojekti: muistan lukeneeni esikoisen raskauden aikana että jos jotkut ruoka-aineet eivät maistu niin pitää olla tarkkana että saa riittävän monipuolista ravintoa. Tämä on taas näitä keski-euroopan viisauksia ;) , mutta kuulema auttaa pahoinvointin jos yrittää syödä monipuolisesti, usein mutta vähän. Itse muistan että inhosin kalan hajua koko 9 kk....



Saararebekka: Odota sitä UÄ rauhassa, minullakin oli viime kerralla samaa tipruttelua ja hyvin meni.



Oma napa: Vähän historia itsestäni. Pari inssiä on tehty ja aika nopeasti siirryttiin IVF mistä heti tärppäsi ja lokakuussa -04 syntyi tyttövauva. 2 PAS yritettiin viime kesällä mutta siitä ei tullut mitään. IVF sitten syksyllä ja lievän hyperin takia ei onnistunut (oma mielipide). Eka PAS viikolla 46 ja plussa tuli. Huomenna on eka UÄ ja kaikki kokeet otetaan. Jännittää! Tukilääkityksillä mennään jouluaattoon saakka... inhoan Lugesteroonia mutta lääkäri sanoi että pitää ottaa koska tällä kierolla ei ole omaa keltarauhastoimintaa. Rinnat eivät ole olleet kipeinä, vaikuttaakohan siihen että on ollut kerran jo raskaana. Mutta alamahasta jomottaa, mutta ei aivan samalla tavalla kun menkkoja ennen. Muistan että viimeksikin sattui myöskin mutta ei näin aikaisin. No, eiköhän se selviä huomenna. Laskettu aika oli netin kautta 4.8.



Astra rv 6+4

Kiitokset kaikille onnitteluista ja onnea kaikille takaisinpäin! Ihanan iso pino meillä on, voi nyt kun kaikilla vaan sujuisi odotus hyvällä mallilla! Multa tulee nyt varmaan ihan hirveeeen pitkä pätkä tekstiä kun on tapahtunut niin paljon, mutta koittakaa kestää. Kirjoittelin tekstiä jo eilen yöllä, mutta läppäristä loppui akku enkä sit jaksanut lähteä enää piuhoja hakemaan. Sinnehän ne bittitaivaaseen nekin tekstit meni. Onnistuin hetki sitten kiihdyttämään itseni ihan raivoon, mutta kerron siitä sitten vasta lopuksi - tärkeimmät ensin!



Vauvaprojekti: älä vielä ihan kauheasti huolestu. Ei meilläkään ultrassa näkynyt niiden ruskuaispussien lisäksi kuin pienet pallot: toinen pimpula oli 2,4 ja toinen 3mm (ja virhemarginaali taitaa kuitenkin olla vielä varmaan 1,5mm, heh). Itse kun en ole koskaan tuulimunaa joutunut kokemaan niin en osaa tarkkaan sanoa, mutta äkkiseltään tuntuisi, että näkyisikö ultrassa silloin edes ruskuaispussia, jollei siellä pieni sankari yrittäisi vankistua? Näin ainakin toivon. Meillä lääkäri ihmettelikin, miten niin aikaisin sykkeet saatiinkin kuuluville - sydämet olivat ilmeisesti juuri alkaneet lyömään. Vaikuttavaa.



Jännä huomata, miten meillä kaikilla on kuitenkin melko pitkät hoitohistoriat takana, joten tosi ihana että plussia saatiin näin paljon. Ihan hirvittävän paljon onnea ja jaksamista kaikille. Mekin toivotettiin vauva tervetulleeksi jo vuodenvaihteessa 99/00, mutta hoitoihin hakeuduttiin vasta pari vuotta myöhemmin. Sitten mentiinkin suoraan icsi:in - niitä on tehty nyt kaksi kertaa ja pas:it päälle. Ihan turhaan mekin viivyteltiin hoitoon hakeutumisessa, mutta ehtipähän sitä sentään itse sitten kasvaa ja aikuistua ; )



Sitten siihen mun raivoni syyhyn... Kerroin yhelle tutulle meidän raskaudesta ja siitä että kaksosia odotetaan. Meillä kun on esikoistytöt suurinpiirtein samanikäisiä. Tää henkilö tietää, että on jouduttu hoidoissa käymään ja juteltiinkin et miten rankkoja ne on. Sitten se paukautti että " Niin oliks näissä hormonihoidoissa se mahdollisuus, et siinä saattaa toinen vaikka mennä kesken ja vuotaa omia aikojaan pois. Sehän vois olla toisaalta ihan hyvä juttu, niin sitten ei olis niin kiire." Mä katoin sitä hetken aikaa ja sanoin: " Joo, on. Voi mennä molemmatkin kesken." Mulla ei oikein sillä hetkellä huumori riittänyt. Taidan olla vähän huumorintajuton, heh. Argh, mikä väläytys!



Mä lähden nyt kattiloiden ääreen puhisemaan - eiköhän tästä yli vielä päästä ; ) Hirvee nälkä on koko ajan, mutta mä kuulun kanssa siihen joukkoon, että sitten kun pitäis syödä niin ei tiedäkään mitä haluais syödä. Greippimehua on sen sijaan tullut litkittyä sen syömisen edestäkin.



-tintti-

Hei kaikille,



Hivuttaudun tuolta heinakuisten puolelta tanne kun ultrassa annettiin uusi LA. Minulla on ollut aika kauhea alkuraskaus. Viikko sitten kun luulin olevani viikolla 6+3 todettiin tyhja ruskuaispussi ja alettiin jo puhua kaavinnasta. Viikon sitten vuorotellen itkin ja rukoilin. Tiistaina tuulimunalla oli sydanaani ja laakari arveli vauvelin olevan viikon nuorempi ja siirsi la:n 8.7 asti. Siis vauvaprojekti: sinulla ei ole mitaan syyta huoleen!! En oikein vielakaan uskalla edes hengittaa kun pelkaan etta vauva tulee ulos. Muutenkin on oikea jymy-yllatys kun olen 41 ja tama on luomuvauva joka sai ekalla yrityksella alkunsa. Meilla on ennestaan 12 ja 14 v muksut (jotka ovat viela onnellisen tietamattomia siita etta ensi elokuussa ei meidan talossa nukuta enaa oisin) . Suokaa anteeksi suomi kirjainten puuttuminen. Asun rapakon toisella puolen, Miamissa.

Onnea onnea kovasti plussan johdosta!



Kiitos kovasti myös tuosta sinun kannustavasta esimerkistäsi! Nyt ei siis auta kuin odotella ensi viikon ultraan ja uskoa/toivoa, että joku siellä mahassa asustelee.

Hurircane!



Hirveästi onnea sinne rapakon taakse! Sullahan kävi aika mieletön tuuri! Epäonni muuttui onneksi! Hienoa!



Itse olen kovin epäileväinen yhä tämän oireettomuuden kanssa. Pelkään että kehittelen kuvitteellisia oireita, kun oikeita ei ole :)



Olen väsynyt (mutta sitähän olen aina), ei ole ruokahalua (johtuu varmaan stressistä)... Ruumiinlämpö on onneksi vielä noin 37. Se voi olla ainoa todellinen merkki siitä että joku olisi kyydissä.



Mihin te muut olette kadonneet?

Elliida

Eliida: Kaikilla ei ole juuri mitään oireita, joten älä huoli. Oireet tai oireettomuus ei ole merkki onnistumisesta.



En malttanut odottaa ensi viikkoon, joten kävin ultrassa tänään rv6+4. 6mm pieni kaveri löytyi ja sydän sykki vimmatusti. Olemme niin onnellisia. Pahoinvointia on ollut eilen ja tänään paljon vähemmän. Tosi outoa, mutta oireiden voimakkuus kai vaihtelee päivästä toiseen.



Mitä muille?

Mitä Tammihiirelle kuuluu?

Torstaina heräsin aikaisin ehtiäkseni lääkäriin ja voidaksemme lyhyesti viettää syntymäpäivääni. Perheen mennessä uudestaan nukkumaan menin nopeasti suihkuun. Kauhukseni näin että verta oli tullut ja paljon yön yli. Jopa kirkasta tuoretta verta.... se oli sitten siinä. Yritin koota itseni voidakseni mennä lääkärin luo. Hoitajat ottivat vastaan ja sanoivat että nyt täytetään ' äidinpassi' , paikallinen hoitokirja raskauden aikana. Itkusena yritin selittää että ei ole enää tarvetta siihen. Lääkäri otti heti vastaan ja tarkasti kaiken. Heti hän sanoi että onpa paljon verta, hän olisi todella toivonut että se tällä kertaa onnistuu. Varmuuden vuoksi tehtiin se UÄ ja kaikkien hämmästykseksi nähtiin pieni, tasainen sydän joka löi! Uskomatonta, sanoi lääkärini. Hän ei ole koskaan ennen nähnyt pientä taistelija kun on näin paljon verta. Kaikki tarkastettiin, minä rauhotuin, hän ei nähnyt missän mistä se veri olisi tullut. Hän päätteli että se on vain vanhaa verta, aivan niinkuin ekalla raskaudella. Silloin oli vain paljon vähemmän. Nyt pitää olla rauhallisesti, levätä ja seuraava UÄ on ensiviikon tiistaina. Lääkitys on tärkeä että pikku taistelija pysyy mukana seuraavat kuukaudet. Maha on vieläkin kipeä ja tosi väsynyt olo. Lääkärin mukaan ihan normaalia että alavatsa sattuu.



Saararebekka: Jos minun kunnon vuoto vielä positiivistä näyttää niin eiköhän sinullakin ole pieni asukki vielä matkassa mukana! Oletko jo käynyt lääkärin luona?



Torstai oli niin tunteita täynnä että nyt todellakin toivon että kaikki rauhoittuu.



Viikonloppuja,



Astra