Lue keskustelun säännöt.
Käyttääkö kaverini masennusta hyväkseen?
neuvotonhämeestä
07.07.2023 |
Olen viime aikoina ihmetellyt kaverini edesottamuksia..Kaverini on siis ollut masentunut vuosia ja käy juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja hänellä on lääkitys ahdistukseen ja masennukseen. Sovin kaverini kanssa taannoin että käyn häntä auttamassa n 2-3 kertaa kuussa hänen luonaan,sovimme myös että teemme asioita yhdessä hänen jaksamisen ja voimavarojen mukaan. Aluksi homma toimi ja teimme yhdessä ruokaa,ylläpitosiivousta,pyykkihuoltoa jne... Viimeaikoina homma on kuitenkin alkanut menemään siihen että kaverini jakelee minulle ohjeita ja minä teen. Viime viikolla siellä käydessäni kaverini äyski minulle koko ajan kun en hänen mielestään tehnyt jotakin hommaa juuri niin kuin hänen mielestään asia piti hoitaa! Tuntui että hän muutenkin nakitti minulle jatkuvasti lisätöitä kun olin saanut edellisen homman tehtyä! Jäi tosi paska fiilis tuosta episodista ja nyt mietinkin että käyttääkö kaverini kiltteytäni hyväksi? Esim silloin viime viikolla kaverini väitti että oli liian ahdistunut keskittymään mihinkään tekemiseen,okei ymmärrän sen mutta olisi sitten vain perunut minun tuloni sinne,en kuitenkaan ahdistus estänyt ohjeiden jakamista ja lisätöiden nakittamista.
En ole puhunut tästä kaverilleni koska ajattelen että olenko minä se ymmärtämätön ja epäempaattinen ihminen? Mielellään autan kaveria mutta kun homma mennyt käskyttämiseksi niin alkanut tympimään ja alkanut oma jaksaminen olemaan koetuksella.
Olemme myös kaverini kanssa koettaneet laatia hänelle listan päivittäisistä pienistä asioista mitä voisi tehdä että kämppä pysyisi kuosissa,tiskien vieminen koneeseen,pyykkien pesu kerran viikossa jne mutta aina siellä odottaa ne samat tiskit ja pyykit kun sinne menee. Onko apuni sitten karhunpalvelus kaverilleni? Onko hän tottunut että joku tulee tekemään ne hänen puolestaan? Minusta vain tuntuu oudolta ja erikoiselta että jaksaa jakaa toimintaohjeita minulle muttei viedä haarukkaa tiskikoneeseen.
Eikö hänen saamansa apu ole riittävää (väärä lääkitys?ei riittävästi keskusteluapua) että alkaisi pikku hiljaa saamaan omin jaloin arkea rullaamaan? Itse mietin vain että pahennanko tavallaan tilannetta? Olen aika ristiriitaisissa tunnelmissa ja en halua hylätä kaveria mutta en myöskään halua itse väsyä ,pelkään myös että minä suutun kaverilleni ja välit menee poikki. Viime viikolla oli huskarvan varassa etten suutahtanut siihen pikkutarkkaan nipotukseen ja kävellyt ulos.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että teillä on menossa molemminpuolinen läheisriippuvuus, jossa auttamalla ehkä hoidat omia tarpeettomuuden kokemuksiasi. Ystäväsikin pääsee toteuttamaan todella vinoutunutta ihmissuhteen mallia. Ei ole hyväksi teille kummallekaan tuollainen.
Ei ole ok kaveriltasi passuuttaa sinua, mutta on sinun velvollisuutesi itseäsi (ja toista) kohtaan vetää rajat, jotka on sulle hyväksi ja pitää niistä kiinni.
Minä olin tuollaisessa suhteessa. Sen vääristyneeksi menneen kuvion rikkominen ei ollut mitenkään kivutonta eikä helppoa, mutta se oli välttämätöntä. Ystävästä en osaa sanoa, mitä hän teki sen jälkeen, mutta itse hain itselleni ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus Käyttäjä 402056:lle..
Aluksi kaveri teki esim pääruoan, minä salaatin, kaveri laittoi pyykkiä kuivumaan minä viikkasin jo kuivuneita, jne...mutta nyt viime aikoina tosiaan mennyt siihen että huutaa ohjeita sänkystä tai kyylää haukkana ja istuu takamuksellaan. Viime viikolla koitin sanoa että otetaan iisimmin ja tehdään mitä jaksetaan kun kaveri valitti ahdistustaan... Mutta sen sijaan hän kehitti lisähommaa koko ajan ja tuntui että olin vain joku kotipiika siinä häärimässä ja ottamassa ohjeita vastaan.
Voi olla kyllä nyt sellainen tilanne että lyön liinat kiinni ja jos kaveri suuttuu niin minun on vain se riski otettava.
neuvotonhämeestä kirjoitti:
Vastaus Käyttäjä 402056:lle..
Aluksi kaveri teki esim pääruoan, minä salaatin, kaveri laittoi pyykkiä kuivumaan minä viikkasin jo kuivuneita, jne...mutta nyt viime aikoina tosiaan mennyt siihen että huutaa ohjeita sänkystä tai kyylää haukkana ja istuu takamuksellaan. Viime viikolla koitin sanoa että otetaan iisimmin ja tehdään mitä jaksetaan kun kaveri valitti ahdistustaan... Mutta sen sijaan hän kehitti lisähommaa koko ajan ja tuntui että olin vain joku kotipiika siinä häärimässä ja ottamassa ohjeita vastaan.
Voi olla kyllä nyt sellainen tilanne että lyön liinat kiinni ja jos kaveri suuttuu niin minun on vain se riski otettava.
Määritä itse itsellesi rajasi ja pidä niistä kiinni. Sen voi tehdä ajoissa ystävällisesti tai sitten se vaan räjähtää joskus, kun mitta kertakaikkiaan täyttyy.
Usein sen vastapuolen pitää nieleskellä vähän asiaa, kun toinen ilmaisee oman tahtonsa. Jos hän on fiksu, hän kyllä ymmärtää hetken mietittyään. Jos taas ei ole, ehkä ystävyys on mennyt väärälle raiteelle eikä toisella ole halua palauttaa sitä sellaiselle uomalle, joka toimisi molemmille.
Ystäväsi sairaudessa voi myös olla pahenemisvaiheita, toipuminen ei etene välttämättä mitenkään suoraviivaisesti. Hyväksikäyttöä ei kuitenkaan tarvitse sietää edes sairaalta. Voit sanoa ihan suoraan, että tulit pääasiassa katsomaan ja tervehtimään häntä, et kotitöitä suorittamaan, olet nyt itsekin vähän väsynyt ja kuormittunut.
neuvotonhämeestä kirjoitti:
Vastaus Käyttäjä 402056:lle..
Aluksi kaveri teki esim pääruoan, minä salaatin, kaveri laittoi pyykkiä kuivumaan minä viikkasin jo kuivuneita, jne...mutta nyt viime aikoina tosiaan mennyt siihen että huutaa ohjeita sänkystä tai kyylää haukkana ja istuu takamuksellaan. Viime viikolla koitin sanoa että otetaan iisimmin ja tehdään mitä jaksetaan kun kaveri valitti ahdistustaan... Mutta sen sijaan hän kehitti lisähommaa koko ajan ja tuntui että olin vain joku kotipiika siinä häärimässä ja ottamassa ohjeita vastaan.
Voi olla kyllä nyt sellainen tilanne että lyön liinat kiinni ja jos kaveri suuttuu niin minun on vain se riski otettava.
No, joka tapauksessa jaksaa käskyttää, joten pää ja ajatus toimii. Useimmiten on niin, että jos masennuksen takia kykenee pääsääntöisesti vain makoilemaan, niin sillon ei ole myöskään ole kovin juttutuulella.
Niin tai näin, olen sitä mieltä, että sun todella kannattaa lyödä liinat kiinni. Jos suuttuu niin suuttuu, ei sinun tarvi oman jaksamisen kustannuksella pomppia siellä.
neuvotonhämeestä kirjoitti:
Vastaus Käyttäjä 402056:lle..
Aluksi kaveri teki esim pääruoan, minä salaatin, kaveri laittoi pyykkiä kuivumaan minä viikkasin jo kuivuneita, jne...mutta nyt viime aikoina tosiaan mennyt siihen että huutaa ohjeita sänkystä tai kyylää haukkana ja istuu takamuksellaan. Viime viikolla koitin sanoa että otetaan iisimmin ja tehdään mitä jaksetaan kun kaveri valitti ahdistustaan... Mutta sen sijaan hän kehitti lisähommaa koko ajan ja tuntui että olin vain joku kotipiika siinä häärimässä ja ottamassa ohjeita vastaan.
Voi olla kyllä nyt sellainen tilanne että lyön liinat kiinni ja jos kaveri suuttuu niin minun on vain se riski otettava.
Käytöksen perusteella veikkaan, ettei halua jatkaa teidän diiliä enää, mut ei voi suoraan sanoa, niin käyttäytyy huonosti, jotta suutut ja lähdet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, mitä lisähommia hän kehitti sinulle?
Olin nuorempana tuollainen loputtoman kiltti ja kärsivällinen, parille ihmiselle avulias omalla kustannuksellani, siis rahallisestikin.
Jälkeenpäin ymmärsin vasta, ettei lainattuja rahoja tule aina takaisin, eikä avun tarpeelle ole ylärajaa ja palvelukset ovat täysin yksipuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pesen pyykit 2 kertaa viikossa, samoin tiskaan kerran päivässä. Jos sukulainen tulee kylään vaikka sunnuntaina tai maanantaina, toki näyttää siltä ettei pyykkejä ole pesty. Pesen pyykit tiistaina ja perjantaina. Olet kenties käynyt juuri silloin kylässä, kun pyykkejä näyttää olevan ja tiskiä myös. Olisit kysynyt häneltä pyykkipäivää ja tiskeistä. Hän olisi sen sinulle kertonut, koska ne hoitaa.
Lisähommina tuli jääkaapin järjestelyä /pyyhkimistä ja verhojen laittamista. Eniten tympi se kun tuntui ettei saanut edes hetkeen haukata happea , en minäkään mikään kone ole kuitenkaan. Tuli ihan juoksutyttö fiilis.
Kuulostaa siltä, että teillä on menossa molemminpuolinen läheisriippuvuus, jossa auttamalla ehkä hoidat omia tarpeettomuuden kokemuksiasi. Ystäväsikin pääsee toteuttamaan todella vinoutunutta ihmissuhteen mallia. Ei ole hyväksi teille kummallekaan tuollainen.
Ei ole ok kaveriltasi passuuttaa sinua, mutta on sinun velvollisuutesi itseäsi (ja toista) kohtaan vetää rajat, jotka on sulle hyväksi ja pitää niistä kiinni.