Lue keskustelun säännöt.
aagghh! miten selviän synnytyksestä?
11.12.2006 |
pari viikkoa aikaa LA:aan ja nyt vasta pelottaakin! luin juuri synnytyskertomuksia tuolta " synnytysasiaa" -puolelta ja pelottaa ihan hemmetisti. miten selviän?
please, älä sano että kaikki ovat selvinneet synnytyksestä.
Kommentit (40)
Pidä reisilihakset rentoina niin olet silloin helpommin alhaaltakin rento. Lähde ponnistamaan silloin kun tuntuu hyvältä ponnistaa Älä silloin kun kätilö käskee tai ainakin voit kysyä kätilöltä, että miksi nyt. Jos kätilö käskee olla ponnistamatta niin se on sinun/lapsen omaksi parhaaksi Hengitä normaalisti ponnistusvaiheessa. Työnnä kuin kakka ulos. Kaikki menee hyvin.
Ennen ponnistusvaihetta hae hyvää asentoa. Joku asento voi tuntua liian rajulta ponnistaa. Valitse sopiva asento tuntemustesi perusteella. Voit pyytää apua vaihtaessasi asentoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa siis heti sanoa:
Mä haluun sitte kaikki puudutukset. Pliis antakaa mulle epiduraali.
Kaverini pyysi epiduraalia liian myöhään eikä sitten sitä saanut ja oli kuulemma sattunut.
Mä taas väsytin ne tätsyt heti sillä epiduraalihössötykselläni, ni jostain kivenkolosta ne oikeaan aikaan mulle sen anestesialekurin pieraisivat.
pullamössö
just tätä tarkoitan: mistä hitosta sitä voi tietää mikä on oikea tapa kivunlievitykseen. pitäähän minun tuntea jotain että voin ponnistaa? jos en voi ponnistaa, otetaan apuvälineet käyttöön. KAMALAA!
hitto, ei pitäisi lukea MITÄÄN tietoa synnyttämisestä vaan mennä sinne ihan kylmiltään ja ottaa mitä annetaan. poistuisi yksi stressinaihe koko raskaudesta.
Anna mennä omalla painollaan. Kyllä ne kätilöt sulle sit kertoo kaiken.
T: se epiduraalihösö
Kuten on jo sanottu, kerro toiveistasi ajoissa. Ja käske miehesi ryhdistäytymään, hänen roolinsa on olla sinun tukenasi. Sano niille, että sinua pelottaa, ja että haluat kivunlievitystä. Kun menet sairaalaan, katsele ympärillesi, sinä et tosiaankaan ole ainoa siinä tilanteessa. Rohkeutta vaan, vauva tulee ulos halusit pelkäsit tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen moneen kertaan miettinyt ja yrittänyt muistella, että miten se ykkösen synnytys nyt menikään. Kai se meni ihan hyvin, kun ollaan molemmat terveitä ja itse uskalsin lähteä toista tekemään.
Mulla avautuminen kesti 16 tuntia. Siinä käveltiin kotona ja kaupungilla yössä ensimmäiset 5 tuntia, kun edes viitsi sairaalaan lähteä. Sairaalassa mä kylvin ainakin 2 tuntia ja suihkuttelin yhden tunnin. Kahteen otteeseen nukuin 2 tuntia kun sain epiduraalia. Niin paljon se helpotti.
Ponnistus kesti 2 tuntia, mutta oikeastaan mitään en siitä muista. Ukko laitto jossain vaiheessa väärää musiikkia ja siitä mä sähisin. Siinä on kuule niin keskittynyt vaan siihen ponnisteluun ja lepäilyyn siinä välissä, ettei muuta hirveästi tajua. En edes muista lasta kun nukahdin melkein heti sen synnyttyä. 5 minuuttia se oli rinnalla ja sitten mä nukahdin. Oli niin suuri helpotus kun kaikki oli hyvin ja ohi.
Nyt ennen synnytystä vaan lepäilet ja otat hissuksiin, minä myös. Ei voi tietää kuinka väsyttävää tulee. Toisaalta se on helpotus, kun ei voi itse määrätä mitä on tulossa. Ei voi silloin tavallaan mennä mitään " pieleenkään" kun ei hirmusti odota. Katso kaikki ne leffat, mitä haluat lähiaikoina vuokrata. Pian on ihan muut asiat mielessä.
mutta käsität varmaan etten voi pakottaa isoa ihmistä sellaiseen mitä tämä ei halua. hänellä on varmaankin sitten syy olla tulematta jos näin tosiaan päättää.
tuosta toiveiden kertomisesta: miten voi tietää mitä tahtoo tai edes toivoo jos tämä on eka kerta ja KAIKKI synnytystarinat ovat erilaisia? en panikoi, mutta tämä odottaminen käy hermoille ja sen kyllä huomaa (vai mitä?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nauti yksinään olosta, ja lue, ja vain istu mitään tekemättä ja rentoudu. Viimeisen kerran niin teet.
Käske sen ottaa itselleen jotain tekemistä. Meillä ukko istui 8 tuntia synnytys salissa samassa tuolissa. Eikä raukalla ollut oikein mitään tekemistä. En minäkään osannut siltä mitään pyytää. Välillä jotain vitsailtiin, mutta onhan se super-outoo ukollekkin vaan istua ja odottaa, että hänelle tulisi jotain tekemistä. Sai sitten välillä vähän juottaa minua, vaikka sekin olisi helpommin itse sujunut ja lopulta leikata napanuoran ja hoivata vauvaa, kun minä keskityin itseni hoitamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja nauti yksinään olosta, ja lue, ja vain istu mitään tekemättä ja rentoudu. Viimeisen kerran niin teet.
Kyllä mä vain olen noita kaikkia tehnyt, vaikka mulla lapsi onkin...
Mukavampi siellä salissa on kuin odotella jossain ulkpuolella. Sano, että saa toki poistua, jos siltä tuntuu. Meillä ei sitten osannut enää lähteä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leffat on katsottu. jopa ne jotka eivät ole vielä tulleet elokuvateatteriin(kiitos bittorrent)! ehkäpä se sitten menee niin ettei mitään oikein voi suunnitella.
mies on nyt töissä ja yksin tulee mietittyä asioita moneen kertaan. kiitos kun jaksatte pitää kuitenkin tsemppiä yllä!
Jos ei miehesi halua tulla, ota joku toinen tueksi. Tulisiko äitisi tai joku? Paras kaveri joka on synnyttänyt? Ihan oikeasti, sinä tulet selviytymään aivan mahtavasti. Kaikkia jännittää valtavasti viimeiset viikot, ja ajatukset hyrrää asian ympärillä. Mutta et voi oikein mitään tietää etukäteen. Haluathan tavata vauvasi jo? Ajattele kuinka jännää, ne on niin aivan uskomattoman suloisia kun ne on vastasyntyneitä. Se on aivan uskomaton onnenhetki kun oma vauva on juuri syntynyt. Toivotaan, että kaikki menee hyvin, ja varmasti meneekin. Yritä rauhoittua, ja levätä ennen vauvan tuloa. Tsemppiä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unirytminsä. nyt jännittää se, miltä hän _näyttää_!
ja tietenkin pelonsekaisella jännityksellä odotan että hän on kaikin puolin terve. se ehkä pelottaa eniten!
Jos kaikki on mennyt hyvin raskauden aikana, niin varmasti terve ja voimakas pikku vauveli on tulossa. Minuakin pelotti se, että olisiko se vauva terve ja niin pois päin. Sekin ihan normaalia. On se odottavan aika semmoista tunnemyrskyä. Ei siihen voi oikein muuta sanoa kuin että, joo tiedän, minustakin tuntui just noin. Ja se synnytys on vasta se alku, kun vauva on syntynyt niin sitten sitä vasta huolehtiminen alkaakin...
Loppujen lopuksi synnytin 3 lasta luomuna. Oli yllästys, että ei ne synnytyksen kauheita olleetkaan. Avautumisvaihe ei sattunut paljonkaan, kiitos kuuman suihkun. Ainoastaan ponnistusvaihe sattui, mutta sekään ei kestänyt kauaa, joten pian se unohtui.
Tsemppiä sinulle. Etukäteen ei paljon lohdutuksen sanat taida auttaa. Mutta ihan oikeasti, kätilöt tarjoavat puudutteita kiitettävästi. Ajat on muuttuneet ja ponnistusasentoja saa valita. Kun itse synnytin ensimäistä, mamma nakattiin vain sänkyyn selälleenja käskettiin ponnistaa. Se on nykyään kuulemma ihan toisenlaista. Äitiä jopa kuunnellaan.
Älä lue kertomuksia etukäteen. Joillan on tapana vain saada synnytys kuulostamaan kauhealta, koska se on ainoa hetki elämässä, milloin voi saada kehän päälaelleen ja itsensä kuulostamaan martyyrien kuningattarelta.
Ja ihanaa vauva-aikaa sinulle.
toiseksi, ota kivunlievitysta tarpeen vaatiessa. toivottavasti siis molemmat selviatte.
tavalla tai toisella se vauva sieltä ulos saadaan, luota siihen
Jokainen selviää siitä! Ja turhaan te odottajat luette noita kauhukertomuksia!
Voi sanoa että itse en miettinyt synnytyksiä lainkaan ja kuinkas kävikään? Molemmat synnytykset menivät ihan omaa rataansa ja selvisin niistä! Ekassa otin aqua-rakkulat ja kohdunkaulapuudutteen, mutta toinen menikin pelkän ilokaasun voimalla kun ei ehditty mitään muuta antamaan...Ja elossa olen! Ps. Mulla on todella matala kipukynnys...! ;)
" Muista, että minäkin -vanha kipuherkkä mamelo uusavuton pullamössö- sain synnytettyä. Kyllä siitä silloin kuka tahansa selviää.
Muista pyytää mömmöt tarpeeksi ajoissa, että saat sen epiduraalin!"
sinänsä hyvä kommentti, mutta hemmetistäkö sitä tietää milloin pitää saada mitäkin puudutetta? ja mitä sitten jos ei pystykään ponnistaa kun epiduraali on päällä? ei helvetti, en synnytä. en varmana!