On niin paha olla! Tapeltiin nukkumaan menosta vauvan 10kk kanssa :(
Ahdistaa. Tyttö 10kk yleensä nukahtaa nätisti, nyt oli yliväsynyt ja riehunut isänsä kanssa aiemmin illalla joten nukkumaan meno oli yhtä hulinaa. Nukkuu unipussissa koska sängyn pohja on matalimmillaan mutta pääsisi putoamaan jos oikein yrittäisi, kiipeilee jne. Nyt sitten nousi unipussista välittämättä koko ajan seisomaan, keinutti itseään sängynlaitaa vasten ja naureskeli. Aina laitoin hänet makuuasentoon, toistin samat unirituaalit mutta mikään ei tehonnut. Lopulta kaadoin hänet sänkyyn (niin että hän melkein vapaasti kaatui suoraan selälleen )irrottamalla kädet sängynlaidoista ja tyttö luuli sitä hassuksi leikiksi ja kikatti vaan. Säikähdin itse itseäni ja päätin etten vahingoita lasta vaan jätin hänet yksin pimeään makuuhuoneeseen. Vähän aikaa tyttö itki makuuhuoneessa ja minä olohuoneessa, mutta sitten nukahti. Kävin katsomassa että tutti on suussa ja kaikki hyvin. Kun katsoin nukkuvaa tyttöä, itkin kahta kauheammin. Sitten soitin miehelle joka on yövuorossa. Hän vähän piristi mieltäni mutta silti on paha olla.... :(
Tuli mieleen kaikkea kauheaa, että jos pienestäkin ravistelusta vauva voi saada vakavia vammoja, eikö tuollainen vapaasti kaatuminen ole melkein yhtä paha juttu....
Kommentit (7)
Älä kanna syyllisyyttä. Älä enää kaada lasta noin. Jätä mieluummin yliväsynyt tenava sänkyynsä märisemään: sillä tavoin yliväsynyt kuukahtaa nopeasti ja tehokkaasti.
Nim. Kokemusta on
En varmasti enää kaada tyttöä noin, kun näin kauhea olo pienen puolesta, oikein pelottaa. Toivottavasti tytölle ei jää " traumoja" tuosta. Voi miten voisin sovittaa tuon, en mitenkään....
On tämä äitiys kyllä kasvua minullekkin eikä vain lapselle. Ehkä tuosta minäkin otin nyt opikseni, ettei pieni lapsi ymmärrä kaikkea vaan on täysin viaton. Ja minun pitää olla se vahva ja olla hänen rinnalla esimerkkinä....
Olet varmasti ihan mielettömän huolehtivainen ja rakastava äiti. Itse en olisi edes kokenut syyllisyyttä moisesta, luulen...
pikkuisia, lasta ei varmasti edes sattunut..
Ei tuosta kenellekään mitään traumoja jää.
Toista se on parin uhmaikäisen kanssa nyt.
Älä ap huoli ei siitä mitään traumoja jää.
Eli sinulla on täysin terve ja normaali 10-kuinen, joka käyttäyty juuri ikäisensä lailla. Ei siinä muuta tarvita kuin vähän kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, niin kyllä se siitä. Tuokin on vain yksi niistä ohimenevistä vaiheista, joiden aikana äidin sietokykyä ja pinnaa koetellaan, menee kyllä ohi (ja sitten alkaakin jo seuraava vaihe - kun lapsi oppii poistumaan omin voimin sängystään...:-) t. Neljän äiti