Lue keskustelun säännöt.
Onko kenenkään teidän lapsi oppinut ensin sanomaan isi ja sitten vasta äiti?
11.12.2006 |
Meillä isi on kaikki kaikessa. Mä olen ihan paskapää, joka vaan huolehtii kaikesta ja isi viihdyttää. Lapsi on 2-vuotias ja oikeesti musta tuntuu, että se ei kaipailis mua ollenkaan, jos vain häviäisin.
Tämä homma kääntyi tällaiseksi, kun lapsi aloitti päiväkodissa. Minä vien ja tuon, hoidan ruuat ym. Lapsi näkee kaikissa miehen näköisissä kuvissa isin ja kyselee isiä jatkuvasti. Kun isi tulee kotiin, en kelpaa edes kakkapyllyn pesuun, saati nukuttamiseen tms.
Onko tämä ihan normaalia vai missä on mennyt pieleen?
Kommentit (5)
Se vaan on se äiti niin vaikea sana tässä tapauksessa. Mutta kyllä se sieltä vielä tulee.
En ajatellut mitään herneitä vetää nenään vajaa 2-vuotiaan sanavaraston takia.......
Lapsillehan tulee näitä vaiheita, että toinen vanhempi on tärkeämpi tai mielenkiintoisempi (miten sen nyt sanookaan) kuin toinen.
Eikä 2-vuotias ole sama kuin 12-vuotias tai 20-vuotias. Silloin on taas eri asia, jos isi on pop ja äiti paska. Ei 2-vuotiaan sanoista kannata yöuniaan menettää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älkää nyt ajatelko että oltaisiin pahoja vanhempia jotka ovat välinpitämättomiä ja jättävät kuopuksen hoitoa vaille.
En tosin tiedä, tarkoititko tätä ollenkaan... Meillä vähän yli kaksivuotias on pääasiassa äidin perään, mutta odotan innolla aikaa, kun isivaihe alkaa, niin saan välillä olla rauhassa minäkin :-) Luulen, että nämä hommat menee vähän kausittain. Lapsillahan on ns. oidipaalivaihe n. kolmen vuoden iässä, jolloin poika ikäänkuin " rakastuu" äitiin ja tyttö isään. Se kuuluu lapsen kehitykseen. En tiedä, onko tuo vielä sitä, ehkä hän vain luo nyt suhdettaan isiin. Meilläkin on välillä ollut viitteitä isivaiheen alkamisesta, kun tytsi joinain päivinä tahtoo häärätä vain isin kanssa eikä äiti kelpaa kaveriksi. Yleensä se on vielä toistaiseksi ollut isi, jota sorsitaan ja joka ei kelpaa edes pyllyä pesemään. Eihän se varmasti kivalta tunnu, mutta varmasti olet lapselle tärkeä sinäkin.
Tavallaan sinun syytäsi, kun hän on hoidossa. Voisiko miehesi osallistua noihin viemisiin ja hakuihin? Toisaalta on varmaan ohimenevää.
Tyttö sanoi ekana sananaan " isä" . Sana " äiti" tuli joskus paljon myöhemmin. Muutenkin pienenä tyttö kiukkusi kamalasti minulle, isäänsä tavallaan kunnioitti enemmän kuin minua. Tämä loppui tuossa 3-vuotiaana. Sen jälkeen on samastunut enemmän minuun, lainaillut vaatteitani ja vuodattanut rakkaudentunnustuksiaan minulle.
Aika aikaa kutakin.