Ei sekään ole kivaa kun vanhempi hävittää kaiken.

Että tähän verrattuna ottaisin mieluummin hamstraajavanhemman. Siinä sentään pääsee itse valitsemaan mitä haluaa pitää muistona.

Mulla on skannattuja kuvia yli 100 vuoden takaa kovalevyllä mutta en ole kertaakaan katsonut. Se oli heidän elämää ei minun. En edes tiedä keitä ne on.

Krääsää nurkkiin? Juu ei kiitos.

MIksi äitisi ei halunnut antaa sinulle mitään? Oliko siihen selkeä syy? Oletko sellainen, että haluat miettiä ja päättää rauhassa ja äitisi taas haluaa heti eroon kaikesta?

Vierailija kirjoitti:

Krääsää nurkkiin? Juu ei kiitos.

Hiema lukutaitoa, kiitos. Ap selvästi kaipaa tavaroita, jotka eivät olleet krääsää.

Vierailija kirjoitti:

Että tähän verrattuna ottaisin mieluummin hamstraajavanhemman. Siinä sentään pääsee itse valitsemaan mitä haluaa pitää muistona.

Joko et ymmärrä yhtään mistä puhut, tai sitten olet hamsteri itse. Kannattaisi oikeasti olla kiitollinen, ettei vanhempasi jättäneet sinulle kuukausien tai vuosien mittaista tavaroiden hävittämisurakkaa.

Kannattaa ottaa haluamansa tavarat ajoissa talteen. Kun muutin lapsuudenkodistani, otin mukaan ne tavarani, jotka huolella valitsin. Lopuista sanoin, että ei tarvitse säästää.

Miksi et ottanut käsitöitä mukaasi kotoa lähdettyäsi? Sinunhan ne olivat.

Vierailija kirjoitti:

MIksi äitisi ei halunnut antaa sinulle mitään? Oliko siihen selkeä syy? Oletko sellainen, että haluat miettiä ja päättää rauhassa ja äitisi taas haluaa heti eroon kaikesta?

Tuollaisia hävittäjä-äitejä on. Oman koulukaverini äiti hävitti kaikkea surutta. Hieman koominenkin esimerkki oli, kun hän oli polttanut kaverini fysiikan kirjan ennen kuin siitä ehti olla koetta.

Minkä ikäinen olet ap? Eikö sinulla ollut mahdollisuutta ottaa tärkeitä tavaroita ennen leskiäitisi muuttoa vai havahduitko asiaan vasta myöhemmin?

Ei tullut mieleen silloin nuorena, nyt huomaa, kuinka kaipaa sitä vanhaa nukkea ja kouluvihkoa.

Kuulostaa siltä, että apn äidillä on ongelmia menneisyyden suhteen. Siitä kertoo kärjistetysti jopa valokuvien hävittäminen. Tasapainoinen ihminen ei tee noin. Apn äiti on leski. Ehkä menetykset elämässä ovat aiheuttaneet pohjatonta surua, jopa masennuksen ja tunteen kaiken merkityksettömyydestä.

En ymmärrä, miten itse et ole saanut pidettyä kiinni omista koulutöistä ja et ole itse saanut säästettyä niitä.?

Pakko hävittää kun aikuiset lapset eivät vie muka tärkeitä muistojaan omiin koteihinsa (isot omakotitalot). Kaikki kaapit täynnä vanhoja vihkoja, koulukirjoja, leluja ja matkamuistoja. Miksi mun kotini pitää säilyttää museona?

Pari kertaa kun olen tarjotellut mukaan ja ei ole kelvanneet, niin roviolla ja kierrätykseen. Sitte kyllä itketään, mutta omatpa oli valintansa.

Kun aikoinaan sain hankin 1. oman kodin, noudin lapsuudenkodistani ne tavarani jotka halusin säilyttää. Kasvikansioni, perhoskokoelmani, tärkeimmät kirjani, vanhan neuvolakorttini ja todistuksia, muutaman lelun ehkä tuleville lapsilleni. Tärkeimmät valokuvat scannasin itselleni. Sanoin että loput voitte hävittää.

Niin ne monet pitää vanhempiensa koteja varastona ja sit suuttuu kun sen "varaston" asukkaat haluaa tavarasta eroon. Olisit ottanut ne silloin kun muutit omillesi.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin että loput voitte hävittää.

Olisit voinut senkin kyllä tehdä itse. 

Äitini hävitti käsityöni kun olin lapsi. Eikä edes kysynyt minun mielipidettä. Tuli mieleen vielä tällainen esimerkki. Äitini muuton yhteydessä otin ne muutamat koulukirjat jotka oli tallessa. Äiti melkein itki että hänen olisi pitänyt polttaa ne ettei minulla olisi niin paljon tavaraa.

Kyllä se valinta pitää tehdä silloin, kun muuttaa kotoa pois. Ei voi velvoittaa vanhempiaan säilyttämään tavaroita, joita eivät tarvitse varsinkin, kun yleensä vanhemmat muuttavat pienempään asuntoon lasten lähdettyä maailmalle.

Meilläkin vanhemmat muuttivat isosta omakotitalosta keskustakolmioon. Ei siellä edes ole juuri varastotiloja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se valinta pitää tehdä silloin, kun muuttaa kotoa pois. Ei voi velvoittaa vanhempiaan säilyttämään tavaroita, joita eivät tarvitse varsinkin, kun yleensä vanhemmat muuttavat pienempään asuntoon lasten lähdettyä maailmalle.

Meilläkin vanhemmat muuttivat isosta omakotitalosta keskustakolmioon. Ei siellä edes ole juuri varastotiloja.

Monet suuttuvat siitäkin, että vanhemmat muuttavat pienempään, "tuhoavat lapsuusmuistot" kun aikuisten lapsuudenkotia ei ole enää. Ja jotkut pahastuvat, kun vanhemmat ottavat entisiä lastenhuoneita muuhun käyttöön, siinäkin tuhotaan lapsuusmuistot. 

Minulla on ollut päinvastainen ongelma: äiti haluaisi säilyttää, minä enemmänkin hävittää. Ja ei ole kummallakaan mitään mt-ongelmia tai menneisyys mörkönä, mutta vaan erilainen suhtautuminen tavaraan. On pyritty kompromissiin, mutta toisinaan vaikeaa.