Lue keskustelun säännöt.
Ei sekään ole kivaa kun vanhempi hävittää kaiken.
06.07.2023 |
Minulla ei esim ole tallessa yhtään koulussa tehtyä käsityötä. Ja kun leskiäitini muutti pienempään asuntoon niin hän olisi ennemmin laittanut lasinkeräykseen hienot lasiesineet kuin antanut ne minulle. Onneksi sain pelastettua. Lisäksi suvun vanhat valokuvat on hävitetty. Samoin suurin osa kirjoista.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että tähän verrattuna ottaisin mieluummin hamstraajavanhemman. Siinä sentään pääsee itse valitsemaan mitä haluaa pitää muistona.
Joko et ymmärrä yhtään mistä puhut, tai sitten olet hamsteri itse. Kannattaisi oikeasti olla kiitollinen, ettei vanhempasi jättäneet sinulle kuukausien tai vuosien mittaista tavaroiden hävittämisurakkaa.
Jos nyt ei ole ihan kartano kyseessä, riittää pari roskalavaa ja se on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mielestäsi äitisi pitäisi säilyttää kaikkea sellaista krääsää mitä et ole itsellesikään halunnut kuin vasta nyt kun ne on poisheitetty? Ei kun vaan äipän luo ja kyselemään itsellesi kaikkea mitä sinua kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut mieleen silloin nuorena, nyt huomaa, kuinka kaipaa sitä vanhaa nukkea ja kouluvihkoa.
Ei tuossa ole mitän kummallista, mutta ei toisen ihmisen - edes omien vanhempiensa - kotia voi käyttää ilmaisena varastona. Siinä vaiheessa, kun kuulee vanhempansa olevan muuttamassa pienempään asuntoon, kannattaa het5i ilmaista, että haluaisi tulla ottamaan muutamia omia tavaroitaan sieltä. Mä säilytin yli 10 vuoden ajan esikoiseni tavaroita, koska hän muutti yksiöön ja sanoi, että ottaa tavaroitaan sitten myöhemmin, kun muuttaa isompaan asuntoon. Nooh, nyt on asunut jo vuosia isommassa asunnossa, mutta ei edelleenkään halunnut tavaroitaan. Kysyin, mitä teen niille ja vastasi, että tee mitä haluat.
Mä heitin aikoinaan yhdern 70-luvun peltisen säilytysrasian roskiin. Ei oikein sopinut 80-luvun sisustukseen. 10 vuotta sitten hurahdin retroon ja maksoin huutokaupassa 90€ sellaisesta samanlaisesta peltirasiasta kuin minkä aikoinaan heitin roskiin. Mutta eipä sitä 19-vuotiaana tullut ajatelleeksi, että viiskymppisenä kaipaisikin jotain retrotavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin että loput voitte hävittää.
Olisit voinut senkin kyllä tehdä itse.
No jos tarkkoja ollaan niin näin teinkin. Tarkoitin niitä, joita löytyy myöhemmin. Ja niitä tavaroitani, joita vanhempani halusivat itse syystä tai toisesta toistaiseksi säilyttää, esim. vanhoja minulle hankittuja lasten kokoa olevia kalusteita yms.
Minulla on varastossa äitiyspakkauksessa kaikki vauvan vaatteet, kaikki kutomani lapsukaisen vaatteet. Arabian astiastoja, kaikki lapsen lelut, legopakkaukset toki avattu aikanaan. Valokuvia 16 albumia ja tikuilla lisää. Hopeiset kummilusikat, kalvosinnapit ja solmioneula ovat minulla.
Ripillä saadun Raamatun ja pitämäni lapsikirjan on huolinut mukaan.
Mitään en hävitä, uskon että mieli muuttuu.
On toki lapselta vähän hölmösti tehty, jos ei ole omiaan ottanut mukaan kotoa muuttaessaan. Mutta toisaalta jos tavarat on olleet jossain varaston perällä, eikä vanhemmilta ole tullut mitään toivetta niiden viemisestä pois, on vanhemmalta vielä enemmän väärin vaan heittää kaikki käsityöt tai maalaukset pois KYSYMÄTTÄ.
Esimerkki: Ei taloyhtiökään saa heittää vaikkapa varastotiloihin unohtuineita tavaroita tai pyöriä pois ilman, että ensin pyytää ihmisiä katsomaan, onko ne asukkaiden omia tavaroita. Yleensä n. 2kk pituinen varoitusaika "merkatkaa omat pyörät ja siivotkaa omat rojut pois" on katsottu sopivaksi ajaksi. Suoraan pois heitetyistä tavaroista voi asukas vaatia korvausta yhtiöltä.