Oletko huomannut yhdistäviä piirteitä miehissä tai naisissa jotka eivät halua lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset itsenäisiä, vahvoja "en tarvitse miestä ollakseni onnellinen" -feministejä

Ja sitten ne hoivaa jotain lemmikkiä hysteerisemmin kuin pahinkaan helikopteriäiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset itsenäisiä, vahvoja "en tarvitse miestä ollakseni onnellinen" -feministejä

Ja sitten ne hoivaa jotain lemmikkiä hysteerisemmin kuin pahinkaan helikopteriäiti.

Mun koira on oikeasti hirmu tarkka milloin mennään ulos ja milloinka syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset itsenäisiä, vahvoja "en tarvitse miestä ollakseni onnellinen" -feministejä

Ja sitten ne hoivaa jotain lemmikkiä hysteerisemmin kuin pahinkaan helikopteriäiti.

Siitä eläimestä ei tarvitse kasvattaa kuuliaista veronmaksajaa. Voi hemmotella niin pilalle kun tahtoo. Kissani syö hirvenlihaa, koska se on vapaana kasvanutta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on aina aikaa. Lapsettomat kaverini kutsuvat minua aina kaikkia alle ja ihmettelevät miksi minulla ei muka ole aikaa. Ajantaju heillä on erillainen. Heillä vähemmän huolia. Eivätkä ymmärrä että lapsellisilla ei ole aina vapaa aikaa.

Kyllä ymmärrämme, siksi elämät lähtee eri suuntiin, kun sitä yhteistä aikaa ei enää entisen kaverin kanssa löydy. Se on ihan ok, uusia ystäviä saa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset itsenäisiä, vahvoja "en tarvitse miestä ollakseni onnellinen" -feministejä

Ja sitten ne hoivaa jotain lemmikkiä hysteerisemmin kuin pahinkaan helikopteriäiti.

Onko se sinulta pois että toisille oma lemmikki on tärkeämpi kuin sun mukulasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset itsenäisiä, vahvoja "en tarvitse miestä ollakseni onnellinen" -feministejä

Ja sitten ne hoivaa jotain lemmikkiä hysteerisemmin kuin pahinkaan helikopteriäiti.

Onko se sinulta pois että toisille oma lemmikki on tärkeämpi kuin sun mukulasi?

Tulin valituksi kahteen jokseenkin samanlaiseen työpaikkaan ja tehtävään. Valitsin sen, kummalle sopi joustavammat työajat ja etätyö. En halua jättää koiraani pitkäksi aikaa yksin, jos ei ole pakko. 

Negatiivinen maailmankuva monella alle 40 veellä, "en halua tuoda lasta tällaiseen maailmaan".

Nuori ikä, pelimies - ei halua lapsia koska haluaa niitä avovaimonsa kanssa eli ei toisen naisen ja esittää sinkkua, sairaudet joita ei halua siirtää eteenpäin tai ominaisuudet jotka eivät edullisia, taloustilanne eli köyhä tuskin lähtee tekemään lapsia ja hankkimaan koiria. "Väärä" kumppani voi olla syynä myös, ei haluakaan vihaisen viinamiehen tai diabeetikon (jolla periytyvä) kanssa lapsia. Osa ei jaksaisi lapsia, uupuu helposti ja haluaa elää vapaammin jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Negatiivinen maailmankuva monella alle 40 veellä, "en halua tuoda lasta tällaiseen maailmaan".

Suomen sää on kylmä. Entä ympäristö kaupungeissa, kolkko?

Yhdistäviä tekijöitä joita olen huomannut. Melko ankara maailmankuva, hyvin organisoituneita, ehkä hieman ehdottomia ja kaikki kontrollissa.

Joku intohimoinen harrastus, tai lemmikki jonka kanssa voi harrastaa tavoitteellisesti just niinkun haluaa, sopii kuvaan.

Useimmat tuntemani tosi kivoja tyyppejä. Ja nuo on kohtuudella hyviä piirteitä. Mulla on kumminkin lapsi, sillä on omat haasteensa, ja rakastan sitä. Lemmikkejä on, en ole organisoitunut. Aikamoinen hulabaloo.

Lapsen hankkiminen ei ole pakko. Haluan vaurastua ja edetä urallani. Jos onnistuu voin olla ehkä menevä vanhus ja sellanen joka ei ole köyhdyttänyt itseään hankkimalla perheen.

Vierailija kirjoitti:

Negatiivinen maailmankuva monella alle 40 veellä, "en halua tuoda lasta tällaiseen maailmaan".

No sen kun näkevät niin ei tietenkään halua lasta tällaiseen maailmaan edes Suomeen. Pätkätyöt,ei saa lainaa, Epävarma tulevaisuus. Näin se on ollut jo 2000-luvun alusta monilla.

Vierailija kirjoitti:

Yhdistäviä tekijöitä joita olen huomannut. Melko ankara maailmankuva, hyvin organisoituneita, ehkä hieman ehdottomia ja kaikki kontrollissa.

Joku intohimoinen harrastus, tai lemmikki jonka kanssa voi harrastaa tavoitteellisesti just niinkun haluaa, sopii kuvaan.

Useimmat tuntemani tosi kivoja tyyppejä. Ja nuo on kohtuudella hyviä piirteitä. Mulla on kumminkin lapsi, sillä on omat haasteensa, ja rakastan sitä. Lemmikkejä on, en ole organisoitunut. Aikamoinen hulabaloo.

Ensimmäinen viesti tässä ketjussa, jossa yhtään tunnistan itseäni. Me ollaan järjestelmällisiä, ehdottomia, ja kovia stressaamaan kaikesta - mies vielä enemmän kuin minä. Ei haluta lapsia, koska se olisi niin valtava vastuu ja niin paljon mahdollisuuksia mokata, että me varmaan räjähdettäisiin siihen stressin määrään. Harrastuksia on, käydään töissä mutta ei erityisen intohimoisesti tai menestyneesti. Lemmikkinä on vain huonekasveja - niiden hoidosta ei tarvitse ottaa stressiä, kun tasona saa olla "kokeillaan jotain ja katotaan pysyykö ne hengissä" ilman että kukaan tekee kasviensuojeluilmoitusta :)

Melko menestyneitä. Kykenevät tekemään päätöksiä yleisestä mielipiteestä ja normeista välittämättä. Ymmärtävät laajoja kokonaisuuksia ja näkevät planeetan tilan. Elämässä on muutakin sisältöä kuin eläimellinen lisääntyminen.

Entäs ne jotka eivät ole päättäneet olla tekemättä lapsia, mutta eivät ole päättäneet tehdäkään. Onko heillä jotain yhteistä? 

Minä vaan en ole koskaan halunnut perustaa perhettä. Enkä myöskään aio elää kuten kaikkien muka kuuluisi elää, eli lisääntyä. Mutta tämmöisen valinnan tehneitä ihmisiä syrjitään ja arvostellaan kuin seksuaalivähemmistöjä, mikä on vähän surullista.

Joillain tuntemillani vapaaehtoisesti lapsettomilla on huonoja lapsuudenkokemuksia, malli negatiivisesta vamhempi-lapsi-suhteesta

Eihän stressaantuneet eläimetkään toimi luonnollisesti ja hormonitoiminnot ovat ihan sekaisin eläintarhassa ja rajatussa luonnottomassa elintilassa. Ihmisellä luultavasti sama juttu. Vain voimakkaimmat yksilöt onnistuvat lisääntymään jotenkuten. Ihminen on siitä erikoinen että se analysoi heikkouksiaan ja keksii niille alibeja. Vankilassa ruokalakossa tai nääntyvä saattaa keksiä pamfletin syömättömyydelleen, mutta todellisuudessa hän on todennäköisesti vain kemiallisesti sellaisessa tilassa että elämäninto on kateissa.

Uskon että monet liikakansoituksesta ja muusta puhuvat lisääntyisivät, jos ympäristö olisi ihmiselle otollisempi. Ihminen on vain yksi eliö muiden joukossa ja kaikille eliöille on tunnusomaista lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni tällaisilla ihmisillä on joku asia tai intohimo johon he panostavat paljon (esim. ura, harrastus joka on lähempänä elämäntapaa). Tästä on tosin vaikea sanoa kumpi on muna ja kana. Eli jos ei halua lapsia, niin sitten on aikaa, energiaa ja rahaa satsata muihin asioihin, vai onko niin, että jos on löytänyt sen oman "juttunsa" tarpeeksi nuorella iällä, niin se työ mielekkyyttä elämään ja lastenteko näyttäytyy vähemmän kiinnostavalta asialta.  

Tämä on ainakin omalla kohdalla yksi iso vaikutin, miksi en ole lähtenyt lapsentekoon. Asia, jonka tekemistä rakastan ja jota en pystyisi tekemään, jos minulla olisi lapsia tai jos tekisin, en pystyisi olemaan hyvä, läsnä oleva vanhempi.

Hoikempia yleensä, ja älykkäämpiä kuin keskiverrot.