Onkohan tämä masennusta vai vaan väsymystä? :(
En jaksa tehdä mitään, ei huvita lähteä mihinkään, en saa aikaiseksi yllensä edes lähteä lasten kanssa pihalle kun ei jaksa ja hirveä homma pukea vauva ja parivuotias, kotityöt saan jotenkuten hoidettua, mutta tuntuu että minulla ei ole ikinä, ikinä yhtään omaa aikaa. Kerran viikossa pääsen 2 tunniksi yksin asioille, lopun ajan olen vähintään vauvan kanssa ja yleensä myös esikoisen. Lastenhoitoapua on mahdollista saada esikoiselle, mutta se ei hyödytä juuri mitenkään minua, koska en silti voi tehdä mitään itsekseni kun vauvaa (täysin rintamaidolla) ei voi oikein jättää hoitoon ja päiväunetkin nukkuu niin huonosti, etten sinäkään aikana itse ehdi kunnolla levätä.
Meidän perheessä on koko syksy sairasteltu, on ollut flunssaa, vatsatautia, taas flunssaa. Ehkä pari viikkoa olemme olleet yhteensä kaikki terveenä yhtäaikaa.
Vauva nukkuu huonosti, herää todella monta kertaa yössä, nukun kyllä itse 7-8 tuntia, mutta uni on todella katkonaista.
Sitten vielä tämä musta ilma niin kyllä saa mielen apeaksi.
Onko tämä masennusta vai mahtaako vaan olla väsymystä arkeen ja sairasteluun ym? Siis odotanko vain parempia aikoja, vai pitäisikö mennä lääkärille?
Kommentit (20)
mutta mulla on ihan samanlaiset fiilikset!
Täydellisen vetämätön olo ja jokainen päivä on ponnistelua.
Vähän isommat lapset kuin sinulla, mutta koko syksy sairastelua.
vauva ja 2 v. esikoinen. TRuntuu että kaikki kaatuu päälle, hirveä kaaos koko ajan, ylivoimaisen tuntuista. Tavarat putoilee käsistä, hattuhyllyn sekamelskasta ei löydy mitään, tiskipöytä pursuaa - ja sekös itkettää.
E-Epaa kuulemma suositellaan masennuksen ensioireisiin. Myös neidonhius tai juuri tai joku valmiste on toinen mitä voisit kokeilla. :)
Lääkäri aikaa en itselleni saanut, kun aamulla soitin...
Mitäs väännätte niitä pentuja tiuhaan tahtiin, jos ette niitä jaksa hoitaa. Ulos pääsee kun vaan lähtee ja sotkut selviää siivoamalla.
Kaikista ei vaan ole äideiksi...
Ei tosiaankaan tartte mennä lääkäriin...
myös laiska, ettet saa enempää tuhoa aikaiseksi.
että on vaan sitä, että on ollut rankka syksy. Yrittäkää pitää lomaa! Ja tankata unta, liikuntaa ja terveellistä ruokaa!
3
Miksi pitää medikalisoida kaikki elämän ilmiöt?
Yleisesti ottaen ärsyttää kaikki, koko ajan vaan valitan ja nalkutan lapsille enkä kestä niiden narinaa ja kitinää. Vauva ja 2v meilläkin...kyllä pistän osan näiden kamalien säiden piikkiin, jos näkisi edes joskus auringon niin mielikin paranisi. Asiaa pahentaa tolkuton väsymys ja univelka, jota onneksi saan viikonloppuna paikattua mutta jo maanatain jälkeen on tosi väsy olo kun yöunta tulee yhteenä joku 6-7h ja sekin osissa. Kumpikin lapsi valvottaa.
Vierailija:
Ei tosiaankaan tartte mennä lääkäriin...
Eikö teillä ihmisillä ole enää yhtään tajua siitä minkälaisia kausia ja vaiheita ihan tavalliseen lapsiperhe-elämään kuuluu? Heti jos tuntuu vähän " pahalta" tai rankalta, pitää mennä lääkäriin saamaan onnellisuuspilleriä, niinkö? Ei mikään ihme että niin moni lapsiperhe eroaa kun ei tavallista väsymystä ja uupumusta osata edes erottaa ja sitten syytetään puolisoa ja kaikkia muita siitä että ei mene hyvin...
Kyllä lääkärissä käynti voi auttaa, jos itsestä tuntuu siltä.
Minulla aikaisemmin ollut lievää masennusta, mutta ei koskaan lääkitystä. Nyt vaan alkaa tuntua siltä, että lääkitys olisi paikallaan vaikka vain ennen kuukautisia alkavaan ketutukseen (PMS).
T. 6
Vierailija:
Eikö teillä ihmisillä ole enää yhtään tajua siitä minkälaisia kausia ja vaiheita ihan tavalliseen lapsiperhe-elämään kuuluu? Heti jos tuntuu vähän " pahalta" tai rankalta, pitää mennä lääkäriin saamaan onnellisuuspilleriä, niinkö? Ei mikään ihme että niin moni lapsiperhe eroaa kun ei tavallista väsymystä ja uupumusta osata edes erottaa ja sitten syytetään puolisoa ja kaikkia muita siitä että ei mene hyvin...
Kaikki tuntui pahalta ja rankalta mullakin. Mikään ei kiinnostanut, mitään ei jaksanut. Enkä tietenkään mennyt lääkäriin, tuo kun on ihan normaalia.
Mutta tiedätkö, sitten kun se olo vaan jatkuu, jatkuu, jatkuu, jatkuu.... SE EI ENÄÄ OLE NORMAALIA.
Hoitamaton masennus voi johtaa tosi pahoihin asioihin.
Käykää siis rohkeasti juttelemassa, kyllä ne ammatti-ihmiset osaa tulkita tilanteet.
t: keskivaikeasta masennuksesta toipunut
Mihin on kadonnut ihmisten arjensietokyky...
ja työpaikalla isoja muutoksia menossa. En tiedä enää onko sitä olemassa, kun hoitovapaa loppuu. Siskoni on vakavasti sairas, meillä on luultavasti viimeinen yhteinen joulu. Tämä ja viiden vuoden lapsiperheen arki (mies matkatöissä) ja nyt viikkokausien sairastelurumba on kyllä vienyt aika lailla voimat. Lapset valvottivat, kun olivat kipeinä, toisella on kasvusärkyä, ja niinä öinä, kun eivät valvota, valvon ja murehdin työasioita tai syöpää.
3
vaan se, ettei kykene hoitamaan normaalia arkea, vaikka haluaisi. Kuin olisi flunssa joka vie voimat, mutta henkisellä puolella.
Se ei vielä ole masennusta, sitä kutsutaan pikkulapsiperheen elämäksi...
Haluttomuus tehdä yhtään mitään ja apea mieli viittaisivat masennukseen. Puhu asiasta vaikka aluksi neuvolassa, sieltä osaavat kyllä ohjata eteenpäin jos tarvis. Ota apua vastaan esikoisen hoidossa, vaikka itse joutuisitkin olemaan vauvan kanssa. Onhan silloin jo yksi " huoli" vähemmän. Kutsu hyvä ystävä kylään, tai jos se esikoisen hoitaja on läheinen niin vietä aikaa hänen kanssaan, aikuinen juttuseura piristää. Tsemppiä ja jaksamisia.
t: osittain kohtalotoveri