Mitä 38v nainen voisi vielä alkaa harrastamaan? Vinkkejä kaivataan! Kerro

Kyllä tuossa iässä ehtii vielä aloittaa melkein minkä tahansa harrastuksen, jos harrastaa hyväksi mieleksi eikä tähtää mestaruustasolle. Olen 46v ja oppinut 30-vuotiaasta eteenpäin soittamaan useampaa instrumenttia ihan riittävän hyvin, käynyt eri tanssilajien kansalaisopiston kursseilla, erilaisten kädentaitojen kursseilla kirjansidonnasta puunveistoon, käynyt kuntosalilla ja juoksemassa (nuorena en ollut urheilusta kiinnostunut), lisäksi luen kirjoja, maalaan ja kirjoitan.

Mieti, mikä sinua kiinnostaa, ja katso, onko paikkakunnallasi siihen mahdollisuutta. :)

Harrastuksilla ei ole ikärajoja. Olin reilu kolmekymppinen, kun aloitin metallityöt työväenopistossa ja opettelin takomaan. Se on muuten aika terapeuttinen harrastus.

Nelikymppisenä opettelin geokätköilyn salat, siitä tuli puolison kanssa yhteinen harrastus.

Ja viisikymppisenä sain ensimmäisen digijärkkärin. Sillä opettelen nyt valokuvaamaan.

Vielä kiinnostaisi opetella kutomaan kangaspuilla tai ehkäpä aloitan seuraavaksi puutyöt. Mutta kun tuötkin pitää hoitaa, lykkään näitä haaveita vähän eteen päin.

N51v

Ihan mitä tahansa aikuisille suunnattua harrastusta. Poissulkee lähinnä vauvauinnin, muskarin ja satujumpan. 

Onko ap se sama, joka täällä itki, kun 38-vuotiaana on jo elämä ohi :D

Harrasta mitä tahansa muuta paitsi ei käsitöitä tai taidetta. Villasukista, tauluista ja keramiikasta tulee heti valmistuttuaan ongelmajätettä, jota yritetään väkisin lahjoittaa omaisille, jotka eivät kehtaa kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Harrasta mitä tahansa muuta paitsi ei käsitöitä tai taidetta. Villasukista, tauluista ja keramiikasta tulee heti valmistuttuaan ongelmajätettä, jota yritetään väkisin lahjoittaa omaisille, jotka eivät kehtaa kieltäytyä.

Höpö höpö. Itse neulon villasukkia omaan käyttöön ja lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen. 

Lihaskunnon vahvistaminen on erittäin tärkeää, mikäli haluat toimintakykyisenä säilyä ikääntyessäsi. Kuntosalille, mars!

Vierailija kirjoitti:

Lihaskunnon vahvistaminen on erittäin tärkeää, mikäli haluat toimintakykyisenä säilyä ikääntyessäsi. Kuntosalille, mars!

Lihaskunnon vahvistamiseen ei tarvita kuntosalia. Se onnistuu monella muullakin tavalla. Aloittaa voi vaikka hyötyliikunnasta ja/tai kevyestä kotijumpasta, jos kunto on ihan rapainen. 

Valitse joku sinua kiinnostava valtio ja ryhdy harrastamaan sitä: opettele kieli, matkustele/asu siellä, tutustu ihmisiin, opiskele maan historiaa ja kulttuuria (ruoka, kansantanssit, taide, uskonto, pukeutuminen jne.). Jos olet sinkku, voit löytää puolison tai orpokodista kummilapsen. Ehkä voit eläkeläiset muuttaa sinne kokonaan.

Aloitin kuoron reilu 30v 15v sitten, ohjatun vesijumpan 40+ ja nyt 46v opettelen käsitöitä ystävän avulla. Et oo ap yhtään vanha aloittamaan harrastusta.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsenlapsia?

38-vuotiaallako?

Meinaatko että olisi teininä tehnyt lapsen, joka olisi toistanut saman?

Kun minun mummoni 82v, onnistui aloittamaan uuden harrastuksen (alkoi viime syksynä opiskella japania), onnistuu uuden harrastuksen aloittaminen sinultakin. Japanin kielen lisäksi mummoni harrastaa läksymummo-toimintaa, sienestämistä, marjastamista ja vesijumppaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsenlapsia?

38-vuotiaallako?

Meinaatko että olisi teininä tehnyt lapsen, joka olisi toistanut saman?

Ei mitenkään tavatonta tuokaa. Eikä tarvitsisi edes olla teini. 20-vuotiaana äidiksi ja omalle lapselle lapsi 18-vuotiaana niin oletkin jo 38-vuotiaana mummo. 

Ap, löytyikö ideoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että olisi liian vanha uuteen harrastukseen, on itse asiassa enemmän lasten ja teinien juttu. Lapsillahan menee monesti niin, että 10+ vuotiaiden ryhmät/joukkueet ovat käytännössä tarkoitettuja sellaisille, jotka osaavat ko. lajin hyvin. Mutta aikuisille sitten taas on kaikesta olemassa myös alkeisryhmiä. On alkeisbalettia, puutyön alkeita, nollatason kielikursseja ja laulutaidottomien kuoroja. Sekaan vaan!

Eikä harrastaminen tarkoita vain sitä, että liittyy johonkin seuraan tms. Itsekin harrastin nuorena piirtämistä ja muita taiteita, mutten ikinä mennyt kursseille tai liittynyt johonkin kerhoon. Kunhan piirtelin omaksi ilokseni

Harrastaminen ja vapaa-ajanvietto on eri asioita: harrastaminen on säännöllistä ja tavoitteellista, siinä on tarkoitus kehittyä paremmaksi. Se, että joku katsoo tv:tä, lueskelee, piirtelee "omaksi ilokseen" tai rämpyttää kitaraa itsekseen esiintymässä koskaan, ei ole mitään harrastamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että olisi liian vanha uuteen harrastukseen, on itse asiassa enemmän lasten ja teinien juttu. Lapsillahan menee monesti niin, että 10+ vuotiaiden ryhmät/joukkueet ovat käytännössä tarkoitettuja sellaisille, jotka osaavat ko. lajin hyvin. Mutta aikuisille sitten taas on kaikesta olemassa myös alkeisryhmiä. On alkeisbalettia, puutyön alkeita, nollatason kielikursseja ja laulutaidottomien kuoroja. Sekaan vaan!

Eikä harrastaminen tarkoita vain sitä, että liittyy johonkin seuraan tms. Itsekin harrastin nuorena piirtämistä ja muita taiteita, mutten ikinä mennyt kursseille tai liittynyt johonkin kerhoon. Kunhan piirtelin omaksi ilokseni

Harrastaminen ja vapaa-ajanvietto on eri asioita: harrastaminen on säännöllistä ja tavoitteellista, siinä on tarkoitus kehittyä paremmaksi. Se, että joku katsoo tv:tä, lueskelee, piirtelee "omaksi ilokseen" tai rämpyttää kitaraa itsekseen esiintymässä koskaan, ei ole mitään harrastamista.

Juuei. Harrastaa voi ihan omaksi ilokseenkin ilman minkäänlaisia tavoitteita. Harrastuksesta voi myös välillä pitää taukoa. Sulla menee nyt sekaisin harrastaminen ja tavoitteellinen harjoittelu. Ne ovat kaksi eri asiaa, vaikka lasten harrastuksissa monessa urheiluseurassa tätä ei ymmärretäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsenlapsia?

38-vuotiaallako?

Meinaatko että olisi teininä tehnyt lapsen, joka olisi toistanut saman?

Ohis: Itse tiedän 33-vuotiaana mummoksi tulleen. 38-vuotiaana hän oli jo kolmen lapsen mummo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että olisi liian vanha uuteen harrastukseen, on itse asiassa enemmän lasten ja teinien juttu. Lapsillahan menee monesti niin, että 10+ vuotiaiden ryhmät/joukkueet ovat käytännössä tarkoitettuja sellaisille, jotka osaavat ko. lajin hyvin. Mutta aikuisille sitten taas on kaikesta olemassa myös alkeisryhmiä. On alkeisbalettia, puutyön alkeita, nollatason kielikursseja ja laulutaidottomien kuoroja. Sekaan vaan!

Eikä harrastaminen tarkoita vain sitä, että liittyy johonkin seuraan tms. Itsekin harrastin nuorena piirtämistä ja muita taiteita, mutten ikinä mennyt kursseille tai liittynyt johonkin kerhoon. Kunhan piirtelin omaksi ilokseni

Harrastaminen ja vapaa-ajanvietto on eri asioita: harrastaminen on säännöllistä ja tavoitteellista, siinä on tarkoitus kehittyä paremmaksi. Se, että joku katsoo tv:tä, lueskelee, piirtelee "omaksi ilokseen" tai rämpyttää kitaraa itsekseen esiintymässä koskaan, ei ole mitään harrastamista.

Minulle ainakin av-palstailu on nimenomaan harrastus. Eikä minulla ole tämän suhteen mitään tavoitteita tai tarkoitusta kehittyä. Kunhan länkytän täällä huvin vuoksi. Harrastus se on sekin. 

t.eri

Vierailija kirjoitti:

Olen itse juuri 50-V täyttänyt mies.

Lahjaksi saamillani rahoilla ostin eilen elämäni ensimäisen akustisen kitaran, 190 egeä.

Soittotunnit alkavat elokuun alussa.

Aiempaa taustaa ei ole.

YouTubesta opettelin jo A- ja D-duurin sointuja.

Tavoite on joululauluja soitella kitaralla, joa vaan vaimon korvat kestää kuunnella eiku -hokemista.

Kyllä tässä väkisin toivoo, että olisi aloittanut tämän harrastuksen 35-40-vuotta sitten. On nimittäin sormet kuin nippu nakkeja. Ekan biisin soinnut A, D ja G kahlasin jotenkin kuitenkin läpi. Illalla vielä parikertaa ja latasin sellaisen Apin puhelimeen, joka auttaa sointujen opettelussa.

Jos minua selkeästi nuoremmat lukevat, niin aloittakaa vaan se soittelu nuorena, niin on paljon helpompaa.

Peppuseksiä