Te jotks olitte vuodesta toiseen yksin, kärsitte siitä ja löysitte kumppanin,

Haa, ei näköjään sellaista ihmettä ole kenellekään tapahtunut.

Parani. Mutta eron tullessa tilanne muuttui entistäkin pahemmaksi, joten en suosittele kumppanin hankkimista.

Parani. Saa kakkosta vaikka joka päivä jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Parani. Saa kakkosta vaikka joka päivä jos haluaa.

Hyh 💩

Olin sinkku 29 ikävuoteen asti, mutta en kokenut kärsiväni elämässäni. En kokenut silloin, enkä nytkään, että parisuhde olisi ratkaisu mihinkään. Tottakai kaipasin elämänkumppania/puolisoa, mutta kun sellaisen lopulta sain ja nyt hautasin hänen äkillisen kuolemansa yllättäessä olen paljon miettinyt parisuhteen merkitystä. 20 vuodessa ehtii kiintymään toiseen ja tottumaan yhteiseen arkeen, joten jos parisuhteessa jokin on erilaista kuin sinkkuna on juuri se arki. Ne tavalliset toimet niin kuin  aamiaiset ja puoliso onkin  askarrellut minun lautaselleni hymynaaman tomaateista ja kurkuista. Tai toinen kertoo, mitä maailmalla on tapahtunut ja jonkin isomman uutisen ennen kuin itse avaa oman (digi) lehtensä. Tai kestääkö anoppia just tänään ja miten jääkin kotiin mököttämään, kun ei vaan kestä tällä kertaa. Listasta tulisi pitkä ja joilla ei juuri sillä elämän hetkellä ole merkitystä, mutta toisen hävitessä elämästä muistaa parhaiten.

Juhlat, matkat sujuvat ilman toistakin. Ystävien arvo on korvaamaton ja heistä kannataa pitää parisuhteessakin kiinni sekä luoda uusia ystävyyssuhteita. Omat harrastukset ovat oman elämän punainen lanka olipa se lukeminen tai kiipeily tai kaikkea siltä väliltä. Toisesta ei saa olla riippuvainen taloudellisesti, eikä henkisesti. Oma itsenäisyys, päätösten tekemisen taito pitää olla kunnossa. Ne kaikki osaa sinkkuna ja niistä ei voi luopua parisuhteessakaan. 

Parisuhde vaatii diplomatiaa, neuvotteluja, joustamista, strategiataitoja,, ongelmien tunnistamista itsessään/toisessa/suhteessa ja päälle sitten joukko ihmisiä (miehen sukulaisia), joita ei missään nimessä haluaisi sinkkuna ollessa elämäänsä.

Parani. Yksin eläminen oli aikansa ihan jees. Nykyisin on sentään keskustelukaveri ja arjen askareisiin osallistuva toinen ihminen. Molemmat hyödymme toistemme osaamisesta samassa taloudessa. 

Toinen osaa korjailla kaiken näköistä ja toinen osaa kokkailla.