Lue keskustelun säännöt.
Esikoisen hankinta alkoikin pelottamaan
:)
29.06.2023 |
Hei! tilanne on siis se että olemme puhuneet mieheni kanssa että nyt olisi aika hankkia esikoisemme. MUTTA nyt alkoikin mietityttämään. Olen itse halunnut lasta kohta 10 vuotta yleensä enemmän ja harvoin vähän vähemmän mutta aina olen ollut tosi lapsirakas. Ja olen tästä miehelle myös aina puhunut ja kysellyt että milloin minäkin saan vauvan :D Nyt meille pari kk sitten tuli asia puheeksi ja mieheni oli sitä mieltä että aletaan esikoista yrittämään ja aluksi olin todella innoissani, nyt kun kierukan poistopäivä lähenee tulee vain enenmmän ja enemmän epävarmuuksia ja pelkoja. meillä molemmilla siis vakkari työpaikat ja asunto alla joka ei lähde. Molemmilla omat autot ainakin ollut toistaiseksi ja kihloissa. yhteistä taivalta menty melkeen 4 vuotta ollaan oltu parhaita kavereita pitkään ennenkun aloimme seurustelemaan.
-osaanko olla äiti?
-mitä jos en jaksa kiukun puuskia tai huutoa?
-mitä jos en osaa rauhoittaa omaa lastani?
-mitä jos koliikki?
-mitä jos tulee keskenmeno?
-mitä jos kaikki ei mene hyvin?
-mitä jos parisuhteelle käy huonosti?
-entäs meidän seksielämä?
En tiedä mitä tällä keskustelulla haen (vertaistukea? haukkuja kuinka minusta tulisi paska äiti jos edes mietin tälläistä? )
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa normaalilta jännityksellä uuden ison asian edessä. Mulle tulee lähinnä hyvä mieli kuunnella tuollaista pohdintaa, se vaan viittaa siihen että haluat olla paras mahdollinen äiti tulevalle lapsellesi. Ei noilla lähtökohdilla voi täysin pieleen mennä. Aina tulee pieniä pomppuja matkaan (koliikki, seksitön kausi, huudat uhmaikäiselle ja pian huudat jo teinille). Ne kuuluu elämään ja niistä pääsee aina yli. Palkintona maailman rakkain mussukka. Onnea yritykseen!
Plaah, sitten vaan kintut ristiin tai kierukka pysyy sisuksissa.
Kun aloittaa lapsen "tekopuuhat" on vain hyväksyttävä se, että siinä asiassa, kuten raskaudessakin ja ylipäätään vanhemmuudessa, kaikki on "suurta tuntematonta" ja epävarmaa.
Vanhemmuuden haluamisen kokemus sitten vie niistä peloista ja ajatuksista voiton, ja jos ei vie niin sitten asialle ei anna edes mahdollisuutta.
Varaudu myös siihen, että jos/kun lapsen saat niin siitä raskaustestin plussasta alkaa myös pelot ja pelkääminen, ja se ei lopu koskaan, se on vanhemman yksi rooli ja ominaisuus.
Ihan normaalia. Kuulostaa siltä, että olet oikeasti miettinyt asiaa kaikilta kanteilta, joten uskaltaisin väittää, että susta tulee hyvä äiti just sun lapselle.
Tsemppiä, jokaista pelottaa ja jännittää hypätä uuteen. Suurella todennäköisyydellä kaikki menee hyvin.
Kyllähän se jännittää jokaista normaalia ihmistä, onhan se iso päätös ja elämänmuutos. Mutta teillä on aikaa sopeutua ja totutella asiaan ja monia asioita oppii vaan elämällä ja kokemalla, sanoisin että vanhemmuus on tällainen asia. Tsemppiä!
Onhan se totta ettei kaikki aina mene kuten toiveissa. Mutta usein menee ihan hyvin kuitenkin! Joihinkin asioihin voi itsekin vaikuttaa, esim pyrkiä pitämään huolta parisuhteesta ja läheisyydestä ihan tietoisesti. Samoin vanhemmuutta oppii tekemällä, ja voi tehdä tietoisen päätöksen olla esim karjumatta lapselle vaikka raivostuttaisi (itse alan tuossa vaiheessa ihan tarkoituksella laulaa huutamisen sijaan).