Tsemppiä imetysongelmaisille!
Ajattelin kirjoittaa, kun olen niin iloinen!
Mulla nimittäin imetys oli alusta asti tosi vaikeaa. No, tietty kaikilla aluksi sattuu imetys varmaankin, mutta mulla se sattui tosi paljon (mistä johtuikin, en tiedä) ja tosi pitkään. Itkien ja kiroillen imetin ja tunsin kauheaa syyllisyyttä kun olin varma, että vauva saa näistä imetyssessioista traumoja kun olin niin ahdistunut koko hommasta. Kun vielä puhutaan niin siitä varhaisesta vuorovaikutuksesta ja sen tärkeydestä...
Sitten sain vielä rintatulehduksen ja siihen päälle hiivan rinnanpäihin. Ja siis imetys todella sattui KOKO imetyksen ajan, ei vain se aloitus. Neuvolassa itkeskelin asiaa joka kerta ja sitten varsinkin kun se hiiva teki rinnanpäät todella kipeiksi. Olin jo luovuttamassa ja Nannia meni koko ajan enemmän.
Mutta nyt, pari päivää on mennyt niin, että eipä satukaan enää niin! Imetys tuntuu jotenkin vähän loksahtaneen kohdilleen. No, saapi katsoa, miten tilanne jatkuu. Maidontuotanto on kyllä vähän hiipunut, täytyy yrittää nyt kovasti imettää, jotta saataisiin maito taas virtaamaan. Onneksi poika, joka siis on nyt 2 kk, on oikein sopeutuvainen ja imee kyllä tissiä ja pulloa, mitä vaan mistä maitoa tulee. Ettei ole alkanut vierastamaan tissiä.
Olen ihan iloinen, vaikka kaksi kuukautta meni aika kärvistellessä, niin jospa nyt alkaisi imetys suttaantua!!!
Niin, että vastaavassa tilanteessa oleville tsemppiä vaan!
Aikaisemmin kirjoittelin tänne tuosta kivusta ja sain tosi paljon hyviä neuvoja ja tsempitystä! Kiitos siis tänne palstalle!
terv.Alisa ja poika 2kk
Kommentit (3)
Itse en kokenut rintatulehdusta enkä hiivatulehdustakaan, mutta ilman niitäkin imetyksen alku oli monen viikon ajan yhtä tuskaa. Rinnanpäät olivat hellänä ja iho paikoitellen rikki, mutta jatkoin täysimetystä sitkeästi, hammasta purren. Imettämisen hyödyistä on niin paljon puhuttu, että halusin tehdä asian eteen kaikkeni. Sain täältä ja imetystukiryhmän sivuilta neuvoja, joiden avulla sain imetysotetta korjattua ja muistaakseni 5-6 viikon kuluttua synnytyksestä alkoi imetys luonnistua. Huh, mikä helpotus se olikaan. Täysimetin vauvaa 6 kuukautta hyvillä mielin ja osittain edelleen nyt vauvan ollessa 11 kuukauden ikäinen. Minäkin haluan siis osaltani tsempata kaikkia, joilla imetys on alussa kivuliasta. Kyllä se siitä helpottaa oikeilla otteilla!
kohta neljäviikkoinen vauva, ja imetys on ollut enemmän tai vähemmän hankalaa koko ajan. Ongelmana ei ole niinkään kipu vaan se, että tuntuu ettei vauva saa tarpeeksi maitoa. Saattaa imeä tunti tolkulla ja silti itkee nälkää. Neuvolakäynnillä kuitenkin paino oli noussut normaalisti, joten kaipa sieltä jotain tulee.
Näiden " ylipitkien" syöttöjen takia olen antanut välillä korviketta pullosta. Pääni ei kestä esimerkiksi yöllä yli kolmen tunnin imuttelua (makuulta imetys ei helpota asiaa), sillä olen sen seurauksena ihan rätti aamulla.
Vauvani tuntuu olevan sellainen " nautiskelija" rinnalla: nuokkuu ja imee kun muistaa, siitä kai tämä tuntien ruokailusessiointi johtuu...
Olisiko kenelläkään vinkkejä siihen, miten saisin vauvani syömään reippaammin? Nimittäin en vain kykene istumaan koko päivää vauva tissillä (muutakin on tehtävä, esim. syötävä ja käytävä vessassa... ;-)).
hieno homma!
Alussa varmaan melkein (?) kaikilla on jonkinlaisia ongelmia imetyksen kanssa, mutta olet hyvä esimerkki siitä että päämääräänsä voi päästä kun vaan tarpeeksi haluaa ja näkee vähän vaivaa ;) kyllä se lopulta iloksi muuttuu :D
t.Helmi joka on välillä tahtomattaankin täysimettänyt, itkienkin..