Karkkipäivä: puolesta vai vastaan? Miksi?

Puolesta. Opettaa itsehillintää terveysvaikutuksista puhumattakaan. Toki karkkipäivänä(kään) ei olisi syytä mässätä yli 0,5% omasta painostaan.

Aikuisillekin olisi hyvä - itse tulee ihan turhan usein herkuteltua.

Vastaan. Opettaa syömään karkkia kohtuudella, kun ei sitä ei ole saatavilla tiettyinä päivinä. Tulee myös terve ruokasuhde, kun mikään ei ole kiellettyä.

Vastaan. Karkkipäivä vääristää ruokasuhteen. Karkista tulee kiellettyä ja sitä on pakko syödä juuri esim. lauantaina, koska muulloin ei saa. Eihän lauantaina tee välttämättä edes mieli. Lisäksi päivään kohdistuvat odotukset aiheuttavat suurien määrien ostamista ja ahmimista.

Jos kieltoa ei ole, lapsi ottaa vaikka pari karkkia silloin kun tekee mieli. Lapsi saa kuunnella itseään. Ei tarvitse suuria karkkimääriä.

Itse en kiellä.itseltäni mitään, enkä syö karkkia melkein koskaan. Lapsena oli karkkipäivä ja muulloin oli ankarasti kiellettyä. Se oli sairasta.

Ap

Emmie tiijä. Lääkärit sanoo yhtä, hammaslääkärit toista.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan. Karkkipäivä vääristää ruokasuhteen. Karkista tulee kiellettyä ja sitä on pakko syödä juuri esim. lauantaina, koska muulloin ei saa. Eihän lauantaina tee välttämättä edes mieli. Lisäksi päivään kohdistuvat odotukset aiheuttavat suurien määrien ostamista ja ahmimista.

Jos kieltoa ei ole, lapsi ottaa vaikka pari karkkia silloin kun tekee mieli. Lapsi saa kuunnella itseään. Ei tarvitse suuria karkkimääriä.

Itse en kiellä.itseltäni mitään, enkä syö karkkia melkein koskaan. Lapsena oli karkkipäivä ja muulloin oli ankarasti kiellettyä. Se oli sairasta.

Ap

Olen ihan samaa mieltä. Itselleni karkkipäivä aiheutti juuri tuota, ja sitä että varastin salaa esim. äitin karkkeja ja ahmin herkkuja juhlissa.

Vastaan, sillä tuo opettaa vain syömään hirvittävät määrät tiettynä päivänä, odottamaan epätoivoisesti tuota yhtä päivää, pahimmillaan pakottaa ja opettaa syömään salaa ja vääristyneen ruokasuhteen sekä johtaa lopulta syömishäiriöön.

Itselläni karkkipäivä johti salaa syömiseen, herkkujen syömiseen suuria määriä aina kun niitä oli saatavilla ja ongelmalliseen ruokasuhteeseen. Nykyään aikuisena syön sitten herkkuja joka päivä vain koska voin niin tehdä. Lisäksi muutenkin jouduin aikoinaan syömään niin paljon pahaa, eikä toiveitani otettu huomioon, että nykyään syön tasan sitä mitä itse haluan. Aloin myös ostamaan omilla rahoillani herkkuja ja suosikkiruokiani heti kun siihen pystyin ja piilotin myös herkkuja kaappiini.

Ovatpa lapsetkin erilaisia keskenään.

Meillä oli keittiön kaapissa siskolle  ja mulle pienet laatikot, joihin laitettiin meidän saamat karkit. Muistan, että kävin välillä niitä katselemassa ja ihailemassa. Joskus teki mieli syödä jotain sieltä, mutta sitten ajattelin, että jos nyt syön tuon tuosta pois, mulla ei enää ole sitä, ja usein jätin syömättä, Olin 3-4-vuotias silloin. Nautin siitä tiedosta, että siellä ne herkut on  ja voin jonain päivänä sieltä jotain namia ottaa.

Karkkipäivään ei ole mulla kantaa.

Kuulostaa hieman nojatuolipsykologialta todeta, että lapsuuden karkkipäivä olisi syynää siihen, että aikuisina tulee ahmittua liikaa herkkuja.

Ehdottomasti puolesta.

Kurinalaisuus pysyy paremmin kun syöt tiukemmin viikolla ja viikonloppuna tiedät saavasi esim 350g pizzan ja 100g suklaata.

En tiedä miksi joku luulee että karkkipäivänä pitäisi mässätä jotenkin liikaa. Silloinkin voi määrät pitää kohtuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Ovatpa lapsetkin erilaisia keskenään.

Meillä oli keittiön kaapissa siskolle  ja mulle pienet laatikot, joihin laitettiin meidän saamat karkit. Muistan, että kävin välillä niitä katselemassa ja ihailemassa. Joskus teki mieli syödä jotain sieltä, mutta sitten ajattelin, että jos nyt syön tuon tuosta pois, mulla ei enää ole sitä, ja usein jätin syömättä, Olin 3-4-vuotias silloin. Nautin siitä tiedosta, että siellä ne herkut on  ja voin jonain päivänä sieltä jotain namia ottaa.

Karkkipäivään ei ole mulla kantaa.

Kävikö joskus kuten itselle, että joulusuklaat olikin sitten juhannuksena ihan harmaantuneita 😀

No meillä on ainakin toiminut hyvin eikä ole tullut mitään pakonomaista tarvetta mihinkään salasyömiseen.

Tulin reilu kaksikymppisenä siihen tulokseen, että karkkipäivälle on paikkansa. Kun muutti omilleen, niin karkkipäivähän saattoi olla milloin tahansa ja kuinka paljon tahansa. Silloin totesin, että on se hyvä, että pienemmillä alaikäisillä on selkeä karkkipäivä. Rahat ja vastuu siitä mukulan hyvinvoinnista on kuitenkin sillä aikuisella. Ja lapsi oppii samalla, että ei aina voi saada kaikkea mitä haluaa. Ei joka päivä ja milloin tahansa.

Koska ei se karkkipäivä olisi pahitteeksi aikuisillekaan. Ei ainakaan minunkaltaisilleni namiperseille. Tiukkana saa olla, jotta viitsii itseltään kieltää 24/7 herkuttelua, joka ei oikeastaan ole mistään kotoisin. Ja 80-luvulta ollaan tultu tähän, että kaupassa on yhä enemmän erilaisia houkutuksia ja yhä suurempia karkkipusseja. Tekisi hyvää olla osa "yhteisöä" jossa on valmiit ruoka-ajat ja valmiiksi tehty täysipainoinen sapuska. Koska pikkasen liian usein se vastuullinen ja järkeväkin aikuinen lipsuu koska onhan nyt herkkujen ja karkkien syöminen hyvää. Aivot tykkäävät.

Vastaan. Meillä oli karkkipäivä kun olin lapsi, mutta ei siitä ollut hyötyä, me syötiin kumminkin salaa karkkia muinakin päivinä, koska se oli tietysti houkuttelevaa kun sen saantia rajoitettiin. Omille lapsille (sittenkun ovat vähän vanhempia että alkavat karkkia edes syömään) yritän opettaa terveen ja mutkattoman suhtautumise karkkiin ja muihin herkkuihin; niitä voi syödä sillloin kun mieli tekee, mutta ei joka päivä tai kilokaupalla. Mut mitä enemmän yrittää kieltää, sitä enemmän lasta kiinnostaa, instassa joku ravitsemusihminen kirjoitti, ettei karkkia kannata nostaa jalustalle, vaan suhtautua siihen ihan kuin kaikkeen muuhunkin syötävään. Eli kaikkea kohtuudella. 

Meillä kolme lasta , joista yksi ei missään nimessä syö muuta kuin laadukasta suklaata( ei siis syö karkkeja), yksi ei syö ollenkaan, yksi syö tarvittaessa mitä tarjotaan. On ollut neutraali suhtautuminen karkkeihin, ovat kuuluneet lähinnä elokuvissa käynteihin, silloin tällöin ostettu kotiin. Ei kielletty ei käsketty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatpa lapsetkin erilaisia keskenään.

Meillä oli keittiön kaapissa siskolle  ja mulle pienet laatikot, joihin laitettiin meidän saamat karkit. Muistan, että kävin välillä niitä katselemassa ja ihailemassa. Joskus teki mieli syödä jotain sieltä, mutta sitten ajattelin, että jos nyt syön tuon tuosta pois, mulla ei enää ole sitä, ja usein jätin syömättä, Olin 3-4-vuotias silloin. Nautin siitä tiedosta, että siellä ne herkut on  ja voin jonain päivänä sieltä jotain namia ottaa.

Karkkipäivään ei ole mulla kantaa.

Kävikö joskus kuten itselle, että joulusuklaat olikin sitten juhannuksena ihan harmaantuneita 😀

Jaa-a, täytyy sanoa, etten muista, kun siitä on niin pitkä aika. Niinköhän olisin malttanut odottaa noin kauan. Muutenkin olen miettinyt, kuinka suuri vaikutus oli isonsiskon käytöksellä siihen, että maltoin olla syömättä niitä karkkeja heti. Kuka tietää.

Vierailija kirjoitti:

Emmie tiijä. Lääkärit sanoo yhtä, hammaslääkärit toista.

Voisko ajatella ihan ite?

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti puolesta.

Kurinalaisuus pysyy paremmin kun syöt tiukemmin viikolla ja viikonloppuna tiedät saavasi esim 350g pizzan ja 100g suklaata.

En tiedä miksi joku luulee että karkkipäivänä pitäisi mässätä jotenkin liikaa. Silloinkin voi määrät pitää kohtuudessa.

Kurinalaisuus ehkä, mutta ei terve suhde syömiseen. Viikot syödään huonosti odottaen mässylauantaita, todella sairasta.

Ehdottomasti 100 % vastaan. Tärkeämpää on osata kuunnella omaa kehoa ja syödä silloin kun tekee mieli - kohtuudella. Mä en kiellä itseltäni mitään mutta en myöskään ensimmäisestä mieliteosta mee kauppaan ostamaan herkkuja. Näillä tavoilla en oo koskaan syönyt herkkuövereitä.

N31

Mulla ja veljellä oli karkkipäivä lapsena. Mulle se oli ihan turha, koska en ollut makean perään muutenkaan. Eikä mielestäni veljenikään siten, että sillä olis ollu mitään väliä. Mun vanhemmat ei myöskään koskaan syöneet karkkia. Ja koska isoäidin luona käytiin usein ja siellä oli aina jäätelöä ja keksejä, niin ehkä se karkkipäivä oli kuitenkin aivan turha. No, omille lapsille en ole mitään karkkipäivää pitänyt. En osta karkkia kotiin juuri koskaan, ainoastaan synttäreille ja jos joku isompi juhla, kuten joulu, vappu tai euroviisut. Lapset saa muutaman kerran vuodessa mun vanhemmilta karkkituliaisia. Meillä kun ei ole koskaan opeteltu syömään karkkia, niin ei sitä kukaan täällä vingu. Lasten isä tuos joskus pyynnöstä jäätelöä kaupasta, mutta sitäkin ehkä joka toinen kuukausi. Jos lapsilla on makeannälkä, he yleensä pyytää mua leipomaan jotain. Silloin teen porkkanakakun tai mokkapaloja tai ihan vaan maustekakun. Meillä syödään vain vähän herkkuja, osin siksi, että itsellä kaikki jää lantiolle ja jätän sen vuoksi kaikki suosiolla kauppaan. Ja koska lapset syö nälkäänsä ravitsevaa ruokaa, niin semmosta varsinaista makeannälkää ei edes tule.