HUOMENTA!
tämä viesti sisältää marinaa ja murinaa joten jätä lukematta jos arveletkin tulevasi itse " pahalle päälle" ...
Mä olen NIIN kypsä tähän odotukseen ja kolotukseen. Laskettu aika on 4 päivän päästä, mutta silti...olen melkoisen varma et yliajalle menee. (odotan kolmatta)Joka ikinen paikka kipeenä. Rennietä kuluu kun närästää jo pelkkä vesikin. Ripuli hyökkää joka harjoitus supistuksella ja takapuoli on pyyhkimisestä hellänä. Jos nyt aina edes saa itsensä taivutettua niin, että sais kunnolla pyyhittyä/suihkuteltua! Selkä-,lonkka-, takapuoli kivut on kamalat joten liikkuminen on ankkamaisen v-mäistä ja vaikeeta. Eli en kovin paljon kotoa voi poistua mikä taas johtaa siihen, että psyyke reistaa... Kiukuttelen aivan kaikesta mistä vaan keksin miehelleni. En onneksi lapsille! huh! Eli olen ihan KAMALA...snif!
En muista, että aikaisemmin olis ollut näin kovaa tää loppu aika. Noh, nyt onkin tulossa tyttö, edelliset on poikia. Jospa se jotenkin vaikuttaa...??
Joka aamu herään ajatukseen jaahas, vielä täällä.. mrr..
Pyörryttää, kolottaa, harmittaa, itkettää... kaikkea mahdollista. Enkä yleensä ole mikään negatiivinen persoona!
Mistäs taas sais " langasta" kiinni jotta jaksais tän lopun? APUVA!
Kommentit (4)
että kärsivällisyys loppuu kesken, kun jotain odottaa todella hartaasti. Mietipä esim. miten kamala ahdistus iskee, jos jää ahtaaseen paikkaan jumiin eikä saa liikuttua, hirveä paniikki vaikkei mitään sinänsä ole vialla tai sattunut.
Lohduttaisko tai helpottaisko yhtään se tieto, että vauva tulee taatusti ulos, yksikään ei ole jäänyt sisäpuolelle ? Näin kätilö sanoi minulle viimeksi synnyttäessäni, ja sain siitä kummasti voimaa ponnistamiseen, kun tajusin, että mitään muita vaihtoehtoja ei tosiaan ole, ennemmin tai myöhemmin se tulee vaikka väkisin.
Jaksamista sulle !
kirsi-mama rv 30+4 (vielä riittää, siis)
sanoistanne!
Kolotukset on sellaista luokkaa että ei kovasti lohduta mikään, mutta... Lopussa ollaan ja lähtöä vain odotellaan. Kaikki on kestettävä, onhan palkintona jotain ihmeellistä!!!!!!!!!!!
Tsemppiä teidänkin odotuksiin ja hyviä vointeja.
..minut määrättiin vuodelepoon ja nyt viikkoja 24. Loppuun asti vissiin pitää maata. Joko kotona taikka sairaalassa. Makaaminen kolottaa jo nyt joka paikkaa ja alkaa todella psyykekin kohta kärsiä. Yksin kotona suurimman osan ajasta kun mies töissä jne... Mieltä askarruttaa että selviääkö meidän pikkuinen vauva jos alkaa syntymään. Ei oo helppoa tämäkään.
Kyllähän sitä pitää ollakin aika KYPSÄ, jotta haluaisi mennä synnyttämään. Viimeiset viikot oli munkin mielestä tosi kankeita. Mutta ainakin sitä ilahtuu kun pääsee repimään peränsä -ja raskausvaivat unohtuu aika pian. Mulla vielä 6-8 viikkoa jäljellä riippuen käynnistysajasta (jos sattuu lääkäri jonka mielestä voisin taas synnyttää jättiläisen, voi mennä jopa 10 viikkoa, KÄÄK) ja oon myös melko kypsynyt, en nyt ihan noin kovasti kuin sinä mutta vielä tässä ehtii...