Parisuhde jossa minä en ole koskaan tärkeä/ykkössijalla.

Olin tuollaisessa suhteessa aikanani muutaman kuukauden. Se riitti. Kun aloin mennä omia menojani kyselemättä mieheltä hänen suunnitelmistaan, hän perui omat suunnitelmansa ja syyllisti että nyt hänellä juuri olisi minulle aikaa, missäs sitä luurataan.

Se on se kivuttoman eron alku

Todellakin, jos puoliso on kaikessa priorisoinnissa aina viimeisellä varasijalla, on aika joko hyväksyä se, että eletään kämppiselämää tai sitten erota.

Eikä kämppiselämässä sinällään mitään pahaa ole, jos se sopii kummankin elämäntilanteeseen.

Miehen lastenlapset ovat etusijalla, mä teen niille ruokaa, eli olen vain piika ja lastenvahti. Pitäiskö lähteä? Mun tarpeet jäävät toissijaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Miehen lastenlapset ovat etusijalla, mä teen niille ruokaa, eli olen vain piika ja lastenvahti. Pitäiskö lähteä? Mun tarpeet jäävät toissijaiseksi.

Miksi suostut piiaksi ja lastenvahdiksi?

Mun eksälle lapsuudenperhe oli kaikki kaikessa, notkui vanhempiensa luona päivittäin ja kertoi usein kuinka niin rakastaa siskoaan. Minua ei sanonut rakastavansa kertaakaan.

Ihmettelen ihmisten logiikkaa siinä, että miksi jotkut (miehet lähinnä) tuntuu ajattelevan, että siihen suhteeseen panostetaan vähemmän ja vähemmän mitä kauemmin se kestää.

Sitten nämä samat tyypit heti erottuaan on valmiit viemään deittinsä vaikka minne, laittamaan niille ruokaa (vaikka eivät olisi koskaan tehneet ex-puolisolleen), lähtemään hotellilomille ja vaikka mitä muuta. Tämä vaihe kestää taas sen muutaman kuukauden - max. vuoden kunnes ollaan taas siinä tilanteessa, että miehen huomio siirtyy kavereihin ja siihen "omaan" elämään, jolloin kumppanin seura ei olekaan enää kiinnostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin tuollaisessa suhteessa aikanani muutaman kuukauden. Se riitti. Kun aloin mennä omia menojani kyselemättä mieheltä hänen suunnitelmistaan, hän perui omat suunnitelmansa ja syyllisti että nyt hänellä juuri olisi minulle aikaa, missäs sitä luurataan.

No tämä. Minua myös syyllistetään että olen aina menossa. Hmm... 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ihmisten logiikkaa siinä, että miksi jotkut (miehet lähinnä) tuntuu ajattelevan, että siihen suhteeseen panostetaan vähemmän ja vähemmän mitä kauemmin se kestää.

Sitten nämä samat tyypit heti erottuaan on valmiit viemään deittinsä vaikka minne, laittamaan niille ruokaa (vaikka eivät olisi koskaan tehneet ex-puolisolleen), lähtemään hotellilomille ja vaikka mitä muuta. Tämä vaihe kestää taas sen muutaman kuukauden - max. vuoden kunnes ollaan taas siinä tilanteessa, että miehen huomio siirtyy kavereihin ja siihen "omaan" elämään, jolloin kumppanin seura ei olekaan enää kiinnostavaa.

Saman olen havainnut.

Itse olen suht tuoreessa parisuhteessa, jossa tämä taas kerran käynyt.

Olin sen kuukauden-pari todella huomioitu, nyt tunnen olevani taas monen muun tärkeän asian jälkeen vasta tuleva.

Näin juuri mainoksen tapahtumasta, johon haluaisin mennä. Olin jo laittamassa miehelle asiasta viestiä kunnes pysähdyin, että onko luotettavampaa pyytää sittenkin mukaan ystävää tai sisarusta. Kun jos sitten onkin taas edellisenä päivänä "ei nyt onnistukaan kun asiat x ja y".

Näihin hetkiin havahdun itsekin, että onko suhteessa enää mitään järkeä.

Pitäisin viehättävänä miestä, joka osaa kantaa vastuun esimerkiksi luottamustehtävissä ja töissä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin viehättävänä miestä, joka osaa kantaa vastuun esimerkiksi luottamustehtävissä ja töissä.

Sirkka-Liisa. Ihmeessä hae tommonen mies joka käy himassa lähinnä tuomassa rahat ja liitää taas uuteen paikkaan. Kuulemma Farmer's Only sivustolta löytyy. Oikeen mainosta sitä että ootat mekko päällä makean juustokakun kanssa kiireistä leiväntuojaa. Etköhän pariudu

Itse olen mies ja suhteessa ura naisen kanssa.

Varsinkin kun nainen kokee stressiä parisuhde muuttuu merkityksettömäksi hänelle.

Mietin itsekkin jaksaako tätä enää kauan.

Mies on täysin ilman suunnitelmaa sinun varallesi? 

Ei kukaan voi elää pitkässä suhteessa ilman suunnitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ihmisten logiikkaa siinä, että miksi jotkut (miehet lähinnä) tuntuu ajattelevan, että siihen suhteeseen panostetaan vähemmän ja vähemmän mitä kauemmin se kestää.

Sitten nämä samat tyypit heti erottuaan on valmiit viemään deittinsä vaikka minne, laittamaan niille ruokaa (vaikka eivät olisi koskaan tehneet ex-puolisolleen), lähtemään hotellilomille ja vaikka mitä muuta. Tämä vaihe kestää taas sen muutaman kuukauden - max. vuoden kunnes ollaan taas siinä tilanteessa, että miehen huomio siirtyy kavereihin ja siihen "omaan" elämään, jolloin kumppanin seura ei olekaan enää kiinnostavaa.

Ken haluaa vain Barbin, Barbi haluaa suhteen koko Kenin kanssa tulevaan elämäntyylin. 

Keskusteltavissahan tuo on. 

Onko niitä muunkinlaisia?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ihmisten logiikkaa siinä, että miksi jotkut (miehet lähinnä) tuntuu ajattelevan, että siihen suhteeseen panostetaan vähemmän ja vähemmän mitä kauemmin se kestää.

Sitten nämä samat tyypit heti erottuaan on valmiit viemään deittinsä vaikka minne, laittamaan niille ruokaa (vaikka eivät olisi koskaan tehneet ex-puolisolleen), lähtemään hotellilomille ja vaikka mitä muuta. Tämä vaihe kestää taas sen muutaman kuukauden - max. vuoden kunnes ollaan taas siinä tilanteessa, että miehen huomio siirtyy kavereihin ja siihen "omaan" elämään, jolloin kumppanin seura ei olekaan enää kiinnostavaa.

Niinpä. Miksi siinä alkuvaiheessa pitää vetää ihan outoa roolia ja olla kuin toinen ihminen verrattuna siihen mitä todellisuudessa on?

Ideanahan on siinä tapailu/alkuvaiheessa just tutustua siihen uuteen ihmiseen, että onko meillä tarpeeksi samankaltaiset elämäntavat sekä ajatus- että arvomaailmat jotta parisuhteella on edes mahdollisuuksia onnistua.

Mikä järki siinä on, että esittää jotain "unelmaminää"  tai roolihahmoa jota ei oikeasti ole olemassakaan? Eihän se toinen silloin edes voi ihastua/rakastua sinuun vaan ainoastaan siihen "unelmaminään"/roolihahmoon jollainen ei oikeasti ole.

Mä olen lasteni äidille pelkkä likasanko.