Ruokailu on yhtä tuskaa...kaikille osapuolille!! Apua ja ideoita kaivataan!
Meillä 4.5v ja 3v sisarusten ruokailu on ihan yhtä tuskaa sekä minulle että mitä ilmeisimmin lapsillekin. Sen lisäksi että ruualla ja ruokailuvälineillä leikitään, on syöminen aivan tuskastuttavan h.i.d.a.s.t.a. siis niin hidasta, että JOKA lusikallisen jälkeen syömisprosessi pysähtyy aivan täysin. Lapset tuntuvat olevan kiinnostuneita kaikesta muusta paitsi ruokailusta. Kyselevät, juttelevat, leikkivät lautasliinalla tai haarukalla, kiukuttelevat....jne jne, kaikkea mahdollista muuta paitsi syömistä.
Joka lusikallisen jälkeen joudun kysymään " syötkö vielä vai vienkö ruuan pois" koska ruokaa ei kerta kaikkiaan mene sinne suuhun asti, ja aina vastaus on että joo, syön vielä. Joskus otan ruuan pois kun sen edessä on istuttu n. puoli tuntia ilman että ruoka on lautaselta erityisemmin vähentynyt. Yleensä tästä seuraa kauhea huuto että älä vie ruokaa pois, olisin vielä syönyt! Joskus olen kokeillut kauanko pöydässä " viihdytään" jos en ole hoputtamassa ja lapset ovatkin sitten istuneet siinä yli tunnin (!) ruokaa välillä näykkien ja kaikenlaista touhuillen.
Meillä ei syödä ikinä mitään välipaloja, ruokaa tarjotaan tasan 4 kertaa päivässä (aamupuuro, välipala, lounas ja päivällinen, iltapala ei uppoa enää mitenkään). Lapset ovat perusterveitä sekä ulkoilevat ja liikkuvat paljon. Luulisi että edes joskus olisi kunnon nälkä mutta niin ei näytä olevan! Lapset voivat tulla vaikka viiden tunnin puistoretkeltä ulkoa ja olla syömättä vaikka puoli päivää, ja siitä huolimatta, heti kun ruokapöytään istutaan niin vaikuttaa ihan silta kuin heillä ei kerta kaikkiaan olisi yhtään kiinnostusta syömiseen.
Apua, apua, onko kenelläkään ideoita miten ruokailut saisi sujumaan paremmin? Hermot menee!!!
Kommentit (5)
tiedän millaista on, kun lapset eivät syö juuri mitään. Meillä on 1v.7kk ja 3v.4kk, jotka myös huonoja syömään. Itse lämmitän joskus sitä samaa lautasellista ruokaa vanhemmalle lapselleni monta kertaa ja kyllä ottaa päähän, kun aina vaan jättää syömättä. Mistään ei oikein tykkää ja on niin ennakkoluuloinen. Laihakin on tietysti, kun ei syö. Karkkia ja välipaloja ei meilläkään syödä ja lapset voivat olla silti lähes syömättä iltaan asti. Mikään hyvä ruuanlaittaja en ole, mutta itse kuitenkin syön samaa ruokaa kuin lapset. Välillä varsinkin vanhempi saa kauheita itkukohtauksia, kun laitan vaikka kastiketta perunoiden päälle.
Terveitä meilläkin ollaan ja jaksetaan touhuta ja ulkoilla syömättäkin. Vitamiinilisää annan kuitenkin.
Sanasolista oli ainakin eräälle läheiselleni apua. Lapsi oppi pyytämään sitä hyvin nopeasti itse, kun huomasi sen helpottavan syömistä. Ovatko lapsesi kotona, vai kodin ulkopuolisessa hoidossa? Miten ruokailuhetket sujuvat kodin ulkopuolella? Onko syöminen nopeampaa, jos kaverit odottavat? Vai ovatko ruokailuhetket aina yhtä vaikeita? Syövätkö lapset paremmin joitain tiettyjä mieliruokia? Osaavatko jo sanoa, mitä ruokaa haluaisivat syödä? Ovatko lapset mukana ruoanlaitossa? Oma poikani oppi syömään päiväkodissa. Muiden lasten malli oli " se juttu" . Kotona olisi elänyt pelkällä maidolla ja iltapuurolla. Päiväkodissa kaikki istuivat pyöreän pöydän ääreen syömään ja ruokailut tuntuivat olevan niitä päivän kohokohtia. Ja eihän siellä tietenkään saanut sitä maitoakaan, kuin vähän. Vatsa oli täytettävä ruoalla. Jotkut lapset ovat tavattoman huonoja syömään. Sille ei vaan voi mitään. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota ruokailuun liittyviin rutiineihin ja muuttaa niitä tarvittaessa, jotta ruokailusta tulisi helpompaa.
1v2kk ja 3v1kk lapset ja isompi erityisesti on tuollainen, pienempi selvästi matkii perässä... Yritän aina houkutella, että isompi näyttäis mallia pienelle, tai lupaan tarroja, ulospääsyä, jne, että tulee vauhtia syömiseen.
Ja kokeilin alkaa antaa vitamiinilisää isommalle. Vielä ei tuloksia 2 päivän jälkeen.. lempiruokiakin vaan olen koittanut antaa..
Meillä 6 v poika olisi syömättä kokonaan jos saisa valita ....
Hän söi hyvin 3 v saakka, sitten kaikki muuttui. En tiedä miksi, mitään erikoista ei tapahtunut. Nyt hän syö vapaaehtoisesti makaroonia ja hedelmiä.
Pikkusisko 2 v syö kaikkea ongelmitta ja isoja annoksia, milloinkohan hänkin muuttuu ...
Meillä on iltaruokailu isän vastuulla, koska en ole vielä tullut töistä kotiin. Homma toimii niin että 2 v syö itse ja 6 v syötetään, jotta menisi edes jotain alas. Isompi voi mennä koko päivän aamupalan (paahtoleipä) ja omenan voimalla. Koulussa ruokailun kanssa on sama homma.
Kerran tein niin, että poistin pöydästä joka kerran, kun syöminen lakkasi kiinnostamasta. En siis vaatinut, houkutellut tms. Seurauksena oli se, että poika heräsi keskellä yötä nälkäänsä ja herätti koko muun talon vaatien voileipää sänkyyn. Pakkohan se oli antaa, jotta päästiin kaikki nukkumaan. ei hyvä :( Yleensä vaadin syömään tietyn määrän ja ohjailen toimintaa koko ajan " syö, syö, syö" .