Lue keskustelun säännöt.
Mikä on suhteesi sieniin?
25.06.2023 |
Jotkut ihmiset eivät tiedä sienistä mitään, jotkut ovat lähes ammattilaisia sienestäjiä. Mihin ryhmään sinä kuulut?
Kommentit (47)
Sienestäjän kaksi tärkeintä ohjetta:
Opettele tuntemaan myrkkysienet.
Poimi vain sieniä jotka tunnet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteeni sieniin on torjuva ja välttelevä. Lyhyesti sanottuna, Yäk!
Vierailija kirjoitti:
Suhteeni sieniin on torjuva ja välttelevä. Lyhyesti sanottuna, Yäk!
Kiinnostavaa! Mikä niissä on yäk? Rakenne, tuoksu, maku? Syötkö edes kaupan herkkusieniä tai sienenmakuista pussikeittoa?
Vierailija kirjoitti:
Opettelin aikuisiällä syömään.
Lapsuuskodista jäi perusteeton sienikammo, koska vanhemmat nyrpisteli sienille.
Makutottumukset voi sitten kertakaikkisen radikaalisti muuttua. Nykyään himoitsen sieniruokia.
Mulla päinvastoin. Kotona pari kertaa viikkoon sieniä. Aikuisena ei ole sienet suuhuni mennyt, kerään kyllä naapureille keräämisen ilosta.
Vierailija kirjoitti:
Sienestäjän kaksi tärkeintä ohjetta:
Opettele tuntemaan myrkkysienet.
Poimi vain sieniä jotka tunnet.
Näinhän se on! Mikä on suosikkisi myrkkysienistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sienestäjän kaksi tärkeintä ohjetta:
Opettele tuntemaan myrkkysienet.
Poimi vain sieniä jotka tunnet.Näinhän se on! Mikä on suosikkisi myrkkysienistä?
Valkokärpässieni on jotenkin kiehtova, kun se nousee sammalesta hohtavanvalkoisena. Ja tietysti punaiset kärpässienet ovat kauniita, satukirjasieniä.
Syötiin mun rakkaan kanssa jotain madonlakkeja, mutta eivät maistuneet kovin hyvältä imho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan ja kerään suppikset, kanttarellit, rouskut ja tatit ja muutaman muun joita täältä löytyy kyllä vain harvakseltaan. Osaan toki myös liudan esim haperoita mutta en tykkää niistä niin en kerää.
Syömisessä tärkeää on oikea valmistus koska jos sienen suutuntumasta tulee vääränlainen niin jää syömättä.
Käytän säännöllisesti amfetamiinia ja taikasieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muu; sienestän ja käytän lähinnä psykedeelisieniä
Arvasin että näitäkin vastauksia tulee. Mikäpä siinä, kunhan et vahingoita ketään toista. - ap
Vaikea kuvitella miten se pääsis tapahtuun
En tiedä psykedeelisienistä paljon mitään, mutta saattavatko ne aiheuttaa esimerkiksi harhoja tai väkivaltaisuutta? - ap
Psilosibiinisienet taitavat olla kaikista haitattomin huume sekä käyttäjälle että muille ihmisille. Tässä kiinnostavaa infoa: https://d3n8a8pro7vhmx.cloudfront.net/dpa/pages/194/attachments/origina…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muu; sienestän ja käytän lähinnä psykedeelisieniä
Arvasin että näitäkin vastauksia tulee. Mikäpä siinä, kunhan et vahingoita ketään toista. - ap
Vaikea kuvitella miten se pääsis tapahtuun
En tiedä psykedeelisienistä paljon mitään, mutta saattavatko ne aiheuttaa esimerkiksi harhoja tai väkivaltaisuutta? - ap
Psilosibiinisienet taitavat olla kaikista haitattomin huume sekä käyttäjälle että muille ihmisille. Tässä kiinnostavaa infoa: https://d3n8a8pro7vhmx.cloudfront.net/dpa/pages/194/attachments/origina…
Huumesienissä on myös sellainen vaara, että sieniä tuntematon "viihdekäyttäjä" syö päihtymistarkoituksessa madonlakeiksi luulemiaan sieniä, jotka oikeasti ovatkin jotain suippumyrkkyseitikkejä tai muita hengenvaarallisen myrkyllisiä sieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpailullinen. Sienet yrittävät lahottaa elinympäristöäni ja omaisuuttani sekä toisinaan asettua taloksi kehooni. Kamppailen jatkuvasti sienten ylivaltaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettelin aikuisiällä syömään.
Lapsuuskodista jäi perusteeton sienikammo, koska vanhemmat nyrpisteli sienille.
Makutottumukset voi sitten kertakaikkisen radikaalisti muuttua. Nykyään himoitsen sieniruokia.
Mulla päinvastoin. Kotona pari kertaa viikkoon sieniä. Aikuisena ei ole sienet suuhuni mennyt, kerään kyllä naapureille keräämisen ilosta.
Kerään kyllä naapureilleni tuli lauseesta mieleen ,edesmennyt ystäväni. Soitti ovikelloani: Hei lähden mökille,kerään sieniä, mutta itse en syö,Haluaistko niitä ,jos tuon? Ok. Kiitos mielläni. Ei tuonut mitään suuria satseja onneksi, muutaman kerran toi. Vuosi vaihtui ja seuraava vuosi sama asia ovellani. Kysyi samaa,Kysyin tunnetko sienet? Vastasi EN. Kerään huvikseni vain.Olin, voi olemme allergisia sienille.Älä meitä varten vaan kerää.Kiitos kuitenkin kysyit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elän omaa elämääni ja sienet elävät omaansa. Minä en puutu niiden elämään eivätkä ne minun elämääni. Minä en sieniä syö, joten toivottavasti nekään eivät syö minua.
Rakastan sieniä! Olen kulkenut sienimetsällä ihan vauvasta alkaen vanhempieni ja isovanhempieni seurassa, tunnistat hyvin sieniä ja niiden kasvupaikat, säilön niitä monin eri tavoin ja olen vieläpä hyvä kokkaamaan niistä ruokaa. Uusimpana aluevaltauksena olen ottanut haltuun psilosybiinisienet ja ne vasta ovatkin mielenkiintoinen lisä tähän harrastukseen.
Suhteeni sieniin on varsin positiivinen. Joka syksy tulee kerätyksi vaikka mitä lajeja. Tässä kun nyt on mahdollisesti asiantuntijoita koolla niin kysyisin että onko jollakin vielä jokin kikka kolmonen, jolla varmasti erottaa koivunkantosienen ja myrkkynääpikän. Olen kyllä koivunkantosieniä kerännyt ja ruoaksi valmistanut monasti eikä ongelmia ole ollut. Mutta kumminkin on aina vähän sellainen pelko persiessä että mitä jos kaikista tuntomerkeistä huolimatta sittenkin....
Harmittaa kun on kumminkin hyvä ja satoisa sieni.
Minulla taitaa olla sekä jalkasieni että kynsisieni.
"Muu, mikä"
Suhteeni sieniinon neutraali. En kerää sieniä itse enkä ole aiheesta kovinkaan kiinnostunut. Voisin syödä sienistä tehtyä ruokaa, jos jossain tarjotaan. Mieluummin kyllä jätän syömättä, koska saan sienistä pahoja vatsavaivoja.
Vierailija kirjoitti:
Opettelin aikuisiällä syömään.
Lapsuuskodista jäi perusteeton sienikammo, koska vanhemmat nyrpisteli sienille.
Makutottumukset voi sitten kertakaikkisen radikaalisti muuttua. Nykyään himoitsen sieniruokia.
Mulla taas niin että lapsuudessa sukulaiset aina laittoivat sieniruokia, ja minäkin maistoin monet kerrat kun ajattelin että hyvää se on oltava kun nuo muutkin himoitsevat niin paljon, mutta en vain pystynyt syömään. Rakennekin oli jo niin ällö.
Mutta sitten keski-iässä jossain vaiheessa aloin rakastaa niitä. Sama on käynyt monelle muullekin ruoalle.
Mitä ennen usein maisteli ihan yökkäysten kanssa, onkin lopulta muuttunut herkuksi.
Marjastus on myös, mutta sienestys on hauskempaa, kun ei tarvitse kykkiä yhdellä mättäällä.