Tutkimus: Äidin tupakoinnista pysyviä vaurioita lapsen hengitysteihin

Vieläkö tekee mielesi polttaa raskaana ollessasi tai pienen lapsen läheisyydessä?

odottelen tässä tupakoivien äitien puolusteluja, hohhoijaa

Luulisi, että jokainen äiti sen verran lapsiaan rakastaisi, ettei pilaisi näiden terveyttä, mutta eivät näköjään kaikki! Itsekkäitä p....ja riittää!!!!

Siinä kärsii se lapsi, ja sen tupakoinnin aiheuttamat sairaudet ovat kalliita yhteiskunnalle. Pitäs laittaa mamma itse maksamaan lapselleen aiheuttamansa haitat!

Riski keuhkojen toiminnan huononemiseen oli merkittävä erityisesti niillä nuorilla, joiden äiti oli tupakoinut lapsen ollessa alle kaksivuotias tai joiden ilmatiehyiden tulehduksen oli aiheuttanut RSV-virus.

Lapseni sairasti pienenä pahan RSV:n, en ole koskaan tupakoinut. Mutta siis keuhkojen toiminta on huonoa, koska RSV aiheutti astman?? Lapsellani on astma, RSV:stä aikaa jo 5 vuotta. Kierre alkoi siitä.

ja siitä, että siihen voi vaikuttaa aikuisen valinnoilla. Mielestäni siinä ei ole mitään hohhoijaa-asiaa.

ja raskaana tupakointi on syntymättömän lapsen pahoinpitelyä. Joten sitä ei pidä sallia, vaan paheksua ja ohjata kaikki tupakoivat äidit vierotukseen

Ei todellakaan ole.

Sehän on HÄNEN ASIANSA??? Haloo!!! Kyllä tyhmiä ihmisiä riittää... Sääliksi käy heidän lapsiaan.

näillä tutkimustuloksilla ei ole mitään vaikutusta. Säälittävää porukkaa, pakkohoitoon jokainen

Siitä on jopa hankalampi päästä eroon kuin heroiinistä.



Se on myös surullista.

On toki niitä, jotka tuosta vain jättää tupakan kun niin päättävät, mutta tupakka aiheuttaa useille niin valtavan riippuvuuden, että ei sitä noin vain jätetä.



Jos olisin tajunnut tuon loukun silloin teininä kun aloitin polttamisen, en olisi sitä koskaan aloittanut. Mutta kukapa meistä osaisi nähdä aikaansa edelle? Minulle tupakasta oli TODELLA vaikeaa päästä eroon. Kun tulin raskaaksi, itkin omaa tupakointiani, ja kun hain tukea, sain juuri sen kaltaisia vastineita kun tämän ketjun alkupuolella. Arvatkaapas oliko niistä enemmän apua vai haittaa. En todella halunnut enää polttaa, mutta en pystynyt olemaan polttamattakaan. Olin riippuvainen.



Onnekseni löysin kuitenkin oikeaakin apua, ja pystyin todella vaikean prosessin kautta pääsemään irti päivittäisestä tupakoinnistani raskausviikolla 11. Todellista taistelua se vaati, ja tuomitsevat moralisoijat olivat saada minut aloittamaan uudelleen muutamaankin kertaan syyllistämisellään. Nyt on menossa rv 29, ja olen edelleen polttamatta. Vain muutaman kerran olen sortunut pari hatsia polttamaan... Ja olen kyllä aika ylpeä itsestäni. En vain voi ääneen tätä ylpeyttä sanoa; samallahan tunnustaisin, ettei lopettaminen käynyt tuosta vain, niinkuin ilmeisesti olisi pitänyt raskauden myötä tapahtua.



Menkää itseenne syyllistäjät ja moralisoijat, ja tulkaa takaisin mielipiteitänne jakamaan sitten kun teillä on oikeasti tarkoitus tukea jonkun tupakoinnin lopettamista eikä vain aiheuttaa entistäkin suurempia paineita.

Täällä päin, missä nykyään asun, asiat tuntuvat olevan vain paljon surkeammin kuin Suomessa. Luokkayhteiskunta kukoistaa ja " alempi luokka" katsoo ylpeydekseen olla mahdollisimman tietämättömiä kaikesta, addiktoituneita mahdollisimman moneen asiaan, ja elämä pyörii oman navan ympärillä.



Melkein jokainen tupakoi. Suuri osa tupakoi sisällä - eihän sitä ulos jaksa lähteä röyhyttelemään, kun tupakka on suussa melkein joka sekunti, joten muksut hengittelevät sisätiloissa tupakansavua pienestä pitäen. Vanhemmat periaatteessa kai tietävät riskit, mutta vähättelevät niitä tai eivät ajattele niitä ollenkaan (se on muutenkin tapana, mitä sitä turhia ajattelemaan, kun siitä voi tulla paha mieli).



Kauppareissulla en voinut olla kiinnittämättä huomiota äitiin, jonka parivuotias lapsi kiljui täyttä kurkkua rattaissa äidin rupatellessa mukavia kaverinsa kanssa. Äidillä tietysti oli tupakka sormien välissä ja lapsen kasvot kymmenen sentin päässä tupakasta, tuuli vei savun suoraan muksun naamalle. Että niin paljon täällä ihmisiä kiinnostaa.

Vastaavia kokemuksia olen myös siellä pitkään asuneelta kaveriltani kuullut. Surullista.

Vierailija:

Onnekseni löysin kuitenkin oikeaakin apua, ja pystyin todella vaikean prosessin kautta pääsemään irti päivittäisestä tupakoinnistani raskausviikolla 11. Todellista taistelua se vaati, ja tuomitsevat moralisoijat olivat saada minut aloittamaan uudelleen muutamaankin kertaan syyllistämisellään. Nyt on menossa rv 29, ja olen edelleen polttamatta. Vain muutaman kerran olen sortunut pari hatsia polttamaan... Ja olen kyllä aika ylpeä itsestäni. En vain voi ääneen tätä ylpeyttä sanoa; samallahan tunnustaisin, ettei lopettaminen käynyt tuosta vain, niinkuin ilmeisesti olisi pitänyt raskauden myötä tapahtua.

Ensiksi haluan onnitella sinua suorituksesta. Itse olen polttanut, ja ensimmäisen raskauden kanssa tupakasta eroo pääseminen ei todellakaan ollut helppoa. Tiedän siis, mistä puhut.

Mutta vaikka itse olen entinen tupakoitsija, olen vahvasti sitä mieltä, että raskaana ollessa kyseessä ei ole enään vain oma asia.

Pystyn ymmärtämään, jos joku ei kovasta yrittämisestä huolimatta pääse eroon tupakasta, mutta en sitä, että raskaus ei saa edes yrittämään tupakasta eroon pääsemistä. Ja valitettavasti itsekin tiedän tapauksia, jotka eivät raskaaksi tultuaan ole edes yrittäneet lopettamista, vaan puolustelevat voimakkaasti tupakoimistaan verukkeillä " stressi on suurempi paha kuin tupakka." Ja näitä puolustuspuheita tulee, vaikka ketään ei puhuisi halaistua sanaa tupakanpoltosta heille, päinvastoin itse koin aikoinani, että tupakoivat ihmiset yrittivät saada minua polttamaan raskaana ollessani, tai sitten rauhoittelivat omaa omaatuntoaan toistamalla minulla, että " ei se tupakointia niin vaarallista ole, minäkin poltin kaikkien raskauksien aikana, eikä lapsissa ole mitään vikaa,"