Kuka tai/ketkä ovat tärkeimpiä ihmisiä sinulle?

sekä pari erittäin hyvää ystävääni.

mieheni, isäni, äitini, veljeni, kummipoikani ja hänen vanhempansa. Tietty appivanhemmatkin ovat tärkeitä, mut vähän eri tavalla.

sisarukseni ja mieheni sukulaiset. Meillä ei ole lapsia..

Sitten on tulee muut. Äitini, veljeni ja ystäväni.

seuraavaksi muutama paras ystäväni, mieheni, sitten pitkä väli tärkeysasteesa, jonka jälkeen veljeni ja siskoni, enoni ja pappani, miehen veli ja hänen avokkinsa. Omat vanhempani aiheuttavat hirveästi harmia, eikä minulla ole heihin mitään varsinaista tunnesidettä. Velvollisuudentunnosta autan ja pidän korrektisti yhteyttä. En pitäisi, jos ajattelisin vain itseäni, koska mitään hyvää en siitä yhteydenpidosta saa itselleni.



Mulle muutamat parhaat ystävät ovat se ehdoton turvaverkko. Heille uskoudun vaikeissa asioissa, he iloitsevat vilpittömästi kanssani ja heiltä saan käytännönapua muuttoihin, lastenhoitoon, tulevat katsomaan, jos olen kipeä ja käyvät kaupassa jne. Sukulaisiltani en ikinä ole tuollaista apua saanut, vaikka itse olen heitä koettanut auttaa aina tarpeen vaatiessa. Sukulaisia ei voi itse valita, mutta ystävät voi - luojan kiitos.

Sitten tulee mieheni, sitten sisareni ja äitini.

sitten lapset, vanhempani, veljeni ja koko äidin puolen sukuni.