Otetaan yhteyttä kun tarvitaan jotakin
Että tämmöinen tapaus: ystäväni sukulainen (!) otti yhteyttä minuun ja kysyi onko mulla vielä eräs tavara jonka hän vois sosialisoida.
Ei aloittanut toivottamalla hyvää juhannusta, kysymällä kuulumisia tai mitään muutakaan vaan suoraan asiaan. Sinänsä mitään vikaa suoruudessa, mutta kun ei olla muuten missään tekemisissä. Viime vuosina ollenkaan, edes nähty. Ja nyt tää viesti... Jäin ihan haavi auki.
Itselläni on rahat tiukassa, elän sen kovasti julkisuudessa olleen "ihmiselämän arvoisen summan" alapuolella. Hän taas on rikkaasta suvusta, opiskelija mutta käy työssä ja säästää. Tiedän tämän koska näin ystäväni kertoi, on tilillä ns. massia.
Ostakoon rahoillaan uuden tai käytetyn, mutta multa ei tule saamaan ilmaiseksi mitään. Joululahjankin sai minulta pienen viime jouluna, ei kiitoksen sanaa.
Alan olla aika täynnä näihin muiden ihmisten kuppaajiin. Ja näihin jotka ei enää muista ylenpäänsä milloinkaan-merkkipäivinä, jouluna, arkena, milloinkaan.
Kuinka ne kehtaa?
Kommentit (8)
Ette ole vuosiin nähneet, mutta joululahjan annoit viime jouluna. Terkut Porvooseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostat ystäviesi sukulaisille lahjoja :o
Pitkä tarina, oltiin ennen paljonkin tekemisissä ystäväni kun asui tämän sukulaisensa kanssa yhdessä. Annettiin vuosia lahjoja puolin ja toisin. Nykyisin asutaan aivan eri puolilla maata ja nyt vielä perään laittoi viestin kuinka on hommannut auton........
Harvoin jään hiljaiseksi mutta nyt jäin.
Mulla ei tulis kyllä mieleenkään pyytää keneltäkään, oli sitten sukulaisia tai ystäviä tai tuttavia - yhtään mitään, jossei olis muutenkin tekemisissä. Niinku säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ette ole vuosiin nähneet, mutta joululahjan annoit viime jouluna. Terkut Porvooseen.
Niin, annoin lahjan ystävälle että vie jouluna tälle henkilölle kun sukua näkevät joulun pyhinä. Koitin vain olla ystävällinen ja huomaavainen. Ilmeisesti tällainen on nykyään katoavaa kansanperinnettä?
Mulle on kyllä ihan se ja sama uskotko sinä tai kukaan muukaan, oli vain pakko tätä ketutusta poistaa ettei jää liikaa miettimään ihmisten typeryys.
Mulla on pitkäaikainen tuttu (kaveri) joka ottaa yhteyttä nykyisin vain kun hän tarvitsee jotain.
Usein se on kyytiä jonnekin koska hänellä ei ole itsellä autoa. Hassuinta on, että hän on parikin kertaa pyytänyt minua hakemaan tietynlaisesta erikoisliikkeestä jotain painavaa (olen nainen, hän mies), tuo erikoisliike on kaupungin toisella laidalla, ei siis esim minun kodin ja työpaikan välissä.
Hän ei itse tule mukaan, vaan aloittaa kysymällä "hei, olisko sulla joku päivä mahdollisuutta tuoda mulle xx paikasta 4 xx laatikkoa xxxx tavaraa ...."
Hän maksaa kyllä ostokset ja kiittää vuolaasti, mutta on ehkä vähän hassua että hän käyttää minua kuin jotain palvelijaa.
Ja kyllä, mä olen vanhanaikainen vaikken ole vanha.
Ap.