Muistelen nuoruutta. Oi mitä aikoja!
Ikä varmaan tekee tehtävänsä (syntynyt -75), että muistelen nykyään paljon nuoruutta. Luen vanhoja päiväkirjoja, kuuntelen sen ajan musiikkia ja katselen valokuvia.
Onneksi on päiväkirjat. Niitä lukiessa muistan aivan elävästi monet tapahtumat. Olen kyllä kiitollinen että sain elää niin hauskan nuoruuden.
Onko muita jotka tätä välillä tekee?
Kommentit (5)
Nuorena niillä jännemmillä pojilla ja menevillä tytöillä oli hauskoja juhlia, joissa oli pussaamista ja hiplailuakin. Niitä kilttejä poikia ei koskaan kutsuttu mukaan 😕
Maailma oli niin erilainen esimerkiksi 80- ja 90-luvuilla. Ei puhelimia, ei internettiä, ei sähköautoja jne jne.
Tiedän, aika kultaa muistoja mutta kyllä elämä oli parempaa aikaisemmin. Tuntuu että olen liian vanha tähän nykymaailmaan.
Minä kaipaan nuoruutta ysärillä. Olin suosittu, kaunis ja tykätty tyttö, jolla poikia piisasi. Jos olisin siis huolinut.
Oli ihanaa aikaa! Ulkonäkö ei enää merkitse minulle mitään, mutta nuoruudessa siitä oli iloa :)
Muistan nuorena kun isäni muisteli usein nuoruuttaan ja kertoikin juttuja sieltä. Nyt ymmärrän häntä, että tykkäsi muistella. Keski-ikä sen tekee. Ja jos on ollut kiva nuoruus jota muistella.
Nuoruus oli ahdistavaa aikaa. En tykännyt yhtään. Elämä alkoi 21 - vuotiaana ja on siitä lähtien parantunut. Nyt olen 44v.