Milloin teistä tuli ihmisvihaajia?
En halua lietsoa vihaa ketään kohtaan, mutta en tiedä miten voisin muuten kuvailla asiaa.
Itse olen ihan täynnä ihmisten itsekkyyttä, oma etu edellä ajattelua, kylmäkiskoisuutta, kieroilua, valehtelua ja suoranaista tyhmyyttä. Miten te muut?
Kommentit (38)
Onko teillä netin ulkopuolella ihmisiä, jotka antavat teille jotain mikä antaa uskoa ja voimaa elää?
Kai se oli yhdistelmä sitä että olin kodin ja koulun välillä kulkeva yleinen nyrkkeilysäkki. Kouluun tullut ampuja riisti viimeisenkin rippeen turvallisuudentunteesta ja muihin luottamisesta. Nämä tunteet ovat vain vahvistuneet kun näkee miten ihmiset toisiaan kohtelee, kommentoi, ja poliitikotkin vielä.
Itse olen hämmästynyt siitä, kuinka voidaa puukottaa selkään ja tehdä esimiehelle valitus, joka perustuu pelkkiin valheisiin. Ja tämä sen takia, että halutaan itselle sen toisen työpaikka. Siis todella hämmentavää, että opetat toisen työhön ja hän puukottaa selkään.
Kun huomasin miten monille se oma etu on ainoa asia joka tulee mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun menin töihin ja ymmärsin sairaat sosiaaliset kuviot ja nuoleskelun vaikutukset. Se kenellä on pisin ja ruskein kieli, on voittaja. En aio työskennellä enää koskaan palkkaorjana, riitti täksi elämäksi tätä lajia.
Sama täällä, yksinyrittäjä olen nykyään. Viimeisimmästä työpaikasta mut savustettiin pihalle ja varmasti asian olisi voinut viedä oikeuteenkin. Luottamusmiestä ja työsuojeluvaltuutettua ei pomon ja tämän hovin touhut kiinnostaneet, en ollut siis läheskään ainoa jota vainottiin työyhteisössä. En vaan jaksanut alkaa taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, kun olisin hävinnyt jutun kuitenkin.
Työnhaku on myös samanlaista pelleilyä, se saa työn joka nuoleskelee ja valehtelee eniten.
Ikävää, mutta omalta kannalta lohdullista luettavaa, koska sitä alkaa epäillä itseään ja miettiä mitä voi tehdä, kun joudut savustuksen uhriksi. Sinun väitetään tehneen jotain ja et saa tilaisuutta puolustautua, kun ei kerrota, miten olet jotain loukannut ja milloin. Kuka tahansa voi levitellä perättömiä valheita toisesta. Mutta siis lohdullista, etten vaan kuvittele kaikkea vaan tätä kokevat muutkin. Ja kun tämä toistuu aina, kun pomo vaihtuu, osa porukasta savustetaan ulos ovelasti. Ei sitä pysty häikäilemättömiä vastaan taistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun liityin vihreisiin. En tiedä mikä minuun meni mutta vihaan kaikkia jotka eivät tunnusta ääri-ideologiaani.
Ironista että oikeasti olet kaikkea muuta paitsi vihreä, mutta todella tunnet ja ajattelet noin. Osanottoni.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas yleisesti ottaen tykkään ihmisistä. Joitakin on joukossa joita välttelen mutten vihaa ketään syystä, että käytän energiaani parempiin tunteisiin ja tekemisiin. Sinun vihaamisesi vahingoittaa vain itseäsi, ei ne muut muutu miksikään vaikka kuinka vihaisit.
Ehkä ongelma ei ole se että joku TAHTOO vihata. Vaan että on PAKKO asioida sellaisten pascanaamojen kanssa joita katsoessa haluaisi mieluummin räjäyttää koko maapallon. Ei tarvitse mennä heidän luokseen, he tulevat kyllä sinun luoksesi väkisin vaikka yrittäisit erakoitua, jotta voisit tuntea jotain positiivista, edes rauhaa.
Oikeastaan heti kun aikuistuin ja se lapsimainen naivius jäi taakse. Tavallaan katkeroituminen kuuluu aikuistumisen, se on väistämätöntä. Muuten joutuisi jatkuvasti hyväksikäytetyksi.
"I think human consciousness, is a tragic misstep in evolution. We became too self-aware, nature created an aspect of nature separate from itself, we are creatures that should not exist by natural law. We are things that labor under the illusion of having a self; an accretion of sensory, experience and feeling, programmed with total assurance that we are each somebody, when in fact everybody is nobody."
Lainaus on peräisin tv sarjasta True Detective. Roolihahmo Rust Cohle, realisti pessimisti, jota itse tituleeraisin myös misantroopiksi. Lainaus kiteyttää ytimekkäästi hyvin pitkälti myös oman näkemykseni ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Nihilistien hyvän mielen ketju.
Ei ehkä nihilistien. Realistien, pessimistien ja misantrooppien ehkäpä. Vai miten omasta mielestäsi ihmisvihaajat olisivat eksaktisti juuri nihilistejä? Nihilismi on vallitsevien arvojen ja käsitysten kieltämistä.
Lapsellista kutsua sellaista vihaksi että joku ärsyttää tai jostain ei tykkää.
Viha on sitä mitä tuntee vaikka ihmistä kohtaan joka pahoinpitelee sinun lapsesi, joka raiskaa sinut tai tappaa miehesi, ei kaikkia ihmisiä voi vihata, se on täysin mahdotonta koska et tunne jokaista ihmistä, ja suuri osa ihmisistä on ihan ok, osa todella mahtavia.
Kun siirryin töihin lasten pariin ja näin miten huonosti moni vanhempi kohteli omia lapsiaan.
Ei oo vielä tullut eikä toivottavasti tulekaan, koska ihminen olen ja ihmisten kanssa elän joten olisi varmaan aika raskasta elää vihassa kanssaeläjiään kohtaan.
Olen ollut aina. Viime vuonna tulin kaapista. Ja turha tulla minua eheyttelemään.
sillonku jouduin toista kertaa mielisairaalaan, vaikka olin jo aiemmat vihat ihmiskunnalle koittanut antaa anteeksi. koin että mulle annettiin runtua anteeksi annon päälle.. sitten jossain vaiheessa vihasta tuli anteeksi antamatonta.
Sama täällä, yksinyrittäjä olen nykyään. Viimeisimmästä työpaikasta mut savustettiin pihalle ja varmasti asian olisi voinut viedä oikeuteenkin. Luottamusmiestä ja työsuojeluvaltuutettua ei pomon ja tämän hovin touhut kiinnostaneet, en ollut siis läheskään ainoa jota vainottiin työyhteisössä. En vaan jaksanut alkaa taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, kun olisin hävinnyt jutun kuitenkin.
Työnhaku on myös samanlaista pelleilyä, se saa työn joka nuoleskelee ja valehtelee eniten.