Puolison ruuanlaitto ärsyttää usein todella rankasti. Hänen lapselliset ja typerät kysymyksensä aiheeseen liittyen
Meillä on niin että molemmat tehdään ruokaa. Puoliso puhuu ruuanlaitto"vuoroista". Minä olen sanonut että mitään vuoroja ei ole, vaan ihan vaan fiiliksen mukaan kumpikin kokkailee ja jos ei kokkaile niin sitten ei kokkaile.
Ollaan aikuisia ihmisiä ja pakastimet pursuaa ruokaa, joten nälkäkuoleman vaaraa ei ole. Improvisoi syömistään välillä eikä olisi niin pipo kireällä. Inhoan aikatauluja ja vuoroja siinä tapauksessa että/kun mitään pakkoa tämmöiselle ei olisi, ellei itse tahdo tehdä ja puoliso etupäässä haluaa tehdä.
Ärtymyksen aihe on tällä kertaa se usein ilmenevä asia että kun puoliso tekee ruokaa niin hän kyselee loputtomiin samoja asioita. Lihan kypsyys on kestoaihe ja kyselee minulta. Samoin tomaattituoteet ei tahdo mennä hänelle jakeluun, tomaattipyree, tomaattisose, tomaattimurska, tomaattiketsuppi, paseerattu tomaatti jne. Aina kyselee näistä. Sitten pitää yrittää tyynesti selittää. Yrittää selittää että kaikki ovat tomaatteja. Suurin ero että on vettä enemmän tai vähemmän ko. eri tuotteissa. Voi improvsoida ja laittaa vaikka enemmän tomaattia, jos sitä on ja vähemmän nestettä kuin reseptissä neuvotaan.
Tämä kuulostaa pineltä mutta kun vuosia samoja asioita pitää toistaa niin meinaa mennä hermot ja kun hän on sitä ruokaa alkanut tekemään niin tekisi kyselemättä.
.......puuh...
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Muistutan vain, että ihan itse valitsit puolisoksi heikkolahjaisen. Niin makaa kuin petaa.
Porvoon tomaattituotteissa ei lue tuotteen nimeä tai sitten miekkonen ei osaa lukea.
Meillä joskus vähän samankaltaista. Silloin hengitän rauhallisesti, lasken kymmeneen ja muistan, että hänellä ei ole kokemusta ruoanlaitosta yhtä paljon kuin minulla. Hänen lapsuusperheessään ei koskaan laitettu ruokaa, vaan he kävivät ravintolassa tai söivät valmisruokaa.
Vastavuoroisesti mulla on kyllä ajokortti, mutta nolla itseluottamusta autojen suhteen. Puoliso joutuu olla henkisenä tukena tai vieressä seisomassa jos vaikka tankkaan, lisään pissapoikaan nestettä tai mittaan renkaan paineet. Joudun kysymään aina uudelleen ja uudelleen, laitetaanko autoon polttoainetta 95 vai 98 ja mikä niiden ero oikein on.
Jos vaikka yrittäisit ajatella hänen hyviä puoliaan
Kuulostaa siltä, että puolisosi kokee ruoanlaiton todella ikävänä tehtävänä, mutta kokee velvollisuudekseen tehdä oman osansa myös niistä kaikkein ikävimmistä kotitöistä. Kun ruoanlaitto ei innosta eikä kiinnosta häntä, hänelle ei myöskään jää mieleen sellaiset yksityiskohdat kuin eri tomaattisäilyketyyppien erot.
Näen lähinnä kaksi mahdollisuutta. Joko opit sietämään puolisosi toistuvia kysymyksiä tai sitten sovitte selvästi, että sinä rupeat tekemään ruokaa useammin ja puolisosi taas ottaa enemmän vastuuta jostain toisesta kotityöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi jättää häntä yksikseen huseeraamaan keittiöön ja mennä toiseen huoneeseen? Ei tarvitsisi ärsyyntyä typeristä kysymyksistä.
Ja ajattelit että on etäisyyttä kyllin, kun on toisessa huoneessa? Ikäänkuin ei kysyjä pääsisi sinne?
ap
Mene sitten ulos siksi aikaa.
Yleensä hän keskeyttää ruuan teon kun menen ulos. Istahtaa telkkarin ääreen.
ap
...eikös olekin vaikea tapaus?
Itse olet vaikea. Miehesi haluaisi tehdä Sinulle ruokaa ja syödä yhdessä. Joten ei hän viitsi, jos häivytetty jonnekin.
Askartele mieluummin lastan poiston jälkeen niin on helpompaa.