D-vitamiinin unohtaminen, apua!

Koita antaa aina vaikka aamupalan yhteydessä jos siitä vaikka tulisi selkeä kuvio. Itseasiassa meillä on isä ottanut huolekseen tipat, koska olem niin hajamielinen.

Lapset vahvasti elossa 4,5v ja 1,5.

Minulla on pari ystävää, jotka ei ole ikinä antanut d-tippoja ja lapset on täysin terveitä.

Minulla on kans vaikeuksia muistaa antaa näitä ja olenkin nostaut ne tipat näkösälle, että muistaisin ne antaa.

Enkä jaksa alkaa jauhaa tässä sen enempää, ja jos joku haluaa nyt innokkaasti alkaa haukkua niin voin kertoa, ettei hetkauta kun sitä on jo niin monessa kohtaa täällä nettipalstoilla nähnyt että antakaapa olla.



Ja jos kiinnostaa tuo d-vitamiini tarkemmin, niin ahkeralla googlettamisellakin löytää jo selkeät syyt miksei sitä meidänkään perheessä nautita pullosta.

Emilyn: en ihan ymmärtänyt viestisi loppuosaa, " ei nautita pullosta" ? Ja muutenkin viestisi oli hiukan erikoinen, ihan kuin olisit loukkaantunut kovasti jostain ja pakotettu vastaamaan tähän minun kysymykseeni? Kiitos kuitenkin vastauksesta.

Kiitos myös muille vastanneille - onhan meitä unohtelijoita muitakin näemmä. Lohdullista ;)

annelie

Emilyn:

Enkä jaksa alkaa jauhaa tässä sen enempää, ja jos joku haluaa nyt innokkaasti alkaa haukkua niin voin kertoa, ettei hetkauta kun sitä on jo niin monessa kohtaa täällä nettipalstoilla nähnyt että antakaapa olla.

Ja jos kiinnostaa tuo d-vitamiini tarkemmin, niin ahkeralla googlettamisellakin löytää jo selkeät syyt miksei sitä meidänkään perheessä nautita pullosta.

..sen johdosta ettei meillä nautita d-vitamiinia keinotekoisena, joten mainitsin sen kun yleensä joku aina sitten löytyy haukkumaan vastuuntunnottomaksi sun muuta, niin ajattelin säästää vaivan, sitä haukkumista kun on jo tehty monelta saralta aiemminkin ;)

Täälläkin esiintyy sen verran hajamielisyyttä, että D-vitamiinitipat tuppaavat unohtumaan silloin tällöin :)

Lääkärimme on pitänyt D-vitamiinin saantia sen verran tärkeänä, että on suositellut näiden " unohduspäivien" jälkeen antamaan seuraavalla kerralla suunnilleen niidenkin edestä. Eli joka päivä 5 tippaa, mutta jos 2 päivää on jäänyt väliin, annettaisiin 15 tippaa seuraavalla kerralla.. Ihan niin suurta määrää en ole kuitenkaan viitsinyt vauvalle (nyt 2kk) antaa, mutta pari tippaa per unohduspäivä kuitenkin.



Ymmärtääkseni " ylimääräinen" D-vitamiini rasvaliukoisena varastoituu maksaan ja erittyy sieltä silloin kun saanti vähäistä. Yliannostusta ei pitäisi tulla, jos keskimääräinen päivittäinen " tippamäärä" pysyy normaalina. (Järjenkäyttö kuitenkin sallittua, eli ei kannata kuukauden unohduksen jälkeen lähteä tiputtamaan vauvan suuhun 150 tippaa..)



Näin siis meillä, mutta toimintatapoja on varmaan yhtä monta kuin vauvojakin ja kaikki varmasti ihan toimivia :)



-Leje

mutta vitamiinia olisi kuitenkin syytä antaa sen verran kuin suositukset sanovat. Kerralla voi antaa vaikka koko viikon tai kuukauden vitamiinit tai niin kuin joku edellä kirjoitti: unohtuneiden päivien vitamiinit sitten kun muistaa.



Meillä on sellainen systeemi että kaapinovessa on kalenteri ja siitä aina ruksitaan ne päivät joiden vitamiinit on annettu. Sitten kun muistetaan vitamiinit niin lasketaan vain kuinka monen päivän tipat tai pillerit pitikään antaa. Se on kätevää myös jos on esim. matkoja tms. jolloin ei tarvitse aina rahdata niitä tippoja ja pillereitä mukana vaan voi antaa joko etu- tai jälkikäteen.



Tässä sinulle linkki yhteen keskusteluun aiheesta viime kesältä - en jaksa kirjoittaa kaikkea uusiksi, mutta on tuossa ketjussa aika monen muunkin kirjoituksia - suorastaan aikamoinen tappelu ;)



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=&m=7607055&p=1&tmode=…

tuskinpa olet mitään onnettomuutta aiheuttanut lapsellesi. Meillä nuo tipat eivät ole sopineet kovin hyvin pienenä, kuopuksellekin aloin niitä antamaan vasta 6kk vanhana ja varmaan kuukauden mentiin deetippoja minimiannoksella. Esikoinen sai myöskin jälkijunassa tippojaan, mutta on tosiaan ihan normaali lapsi pian 3v.

D-vitamiinin kroonisen lievän puutoksen oireethan eivät näy ensimmäisten elinvuosien aikana, vaan ne voivat näkyä vasta kymmenien vuosien kuluttua. Ainoastaan erittäin vakavan D-vitamiininpuutoksen aiheuttama riisitauti oireilee jo lapsilla ja sekin on Suomessa tällä hetkellä lisääntymään päin.



D-vitamiinin puutteen on todettu olevan tai epäillään olevan yhteydessä kuitenkin moniin muihin paljon hitaammalla aikataululla ilmeneviin sairauksiin kuten diabetekseen sekä rinta- ja eturauhassyöpään puhumattakaan tietysti osteoporoosista, jonka suhteen yhteys on selvääkin selvempi. Kaikki nämä taudit lisääntyvät suomalaisessa väestössä.

Bongasin omiakin kommenttejani tuolta yhdestä ketjusta, jossa totesin, ettei d-vitamiinia saa kuulemma tarpeeksi ruokavaliosta.. neuvolan täti puhui silloin ihan potaskaa :O :O :O



Onneksi olen nykyään viisaampi ja kyllästynyt näihin palstoihin, taidanpa häipätä kohta pysyvästi niin ei tartte jatkuvasti sitä pskaakaan saada niskaan :P

joka päivä antaa d-vitamiiniä, varsinkaan viikonloppuisin kun on niin paljon muuta ajateltavaa ja tehtävää kun koko perhe on kotona.



mutta, jostain sitä d-vitamiiniä on kuitenkin hyvä lapsen saada, ihan sinne 3v asti, ja siitäkin vielä eteenpäin, niin kauan kun kasvaa ja vielä aikuisenakin on syytä tarkkailla ruokavaliota tuon osteoporoosin vuoksi.



meillä esikoinen (6v) tekee valtavia kasvupyrähdyksiä, ja silloin on jalat kipeenä, kasvukipuja, niihin autaa panadol ja vitamiinit.



luomumaidossa ei ole lisätty d-vitamiinia ja sen kyllä huomas kun sitä puoli vuotta joi, esikko kärsi tuon tuostakin jalkakivuista ja kun vaihdettiin takaisin tavalliseen maitoon, kivut on helpottannu.



vauvakin kasvaa pituutta tosi paljon, tulee pitkä poika isona, joten kyllä minä annan d-vitamiinit vaikka joskus vähä voi unohtuakkin. eipä tarvi sitten öisin olla valveilla ja hieroa kipeitä jalkoja.

Kuinkakohan laaja ruokavalio sinun (n. 3-4kk:n ikäisellä??) vauvallasi on, jos hän ravinnostaan saa kaiken D-vitamiinin. varsinkin, kun kehuit olevasi täysimettäjä ja käsittääkseni juuri äidinmaidosta vauva ei D-vitamiinia saa toisin kuin korvikkeesta, johon sitä on lisätty.. Ja miksi ylipäätään käydä siellä neuvolassa, kun siellä annetaan vaan väärää tietoa ja puhutaan sontaa. Ehkä ne mittaakin lapsesi väärin, kannattaisko sekin homma varalta hoitaa kotona ;)



No, alkuperäiseen aiheeseen. Elikäs minullakin tuppaa näin alussa unohtumaan tipat, kun vauva syö pelkkää maitoa ja ei oo selkeitä ruoka-aikoja. Onneksi Tuttelissa on kuitenki jonkin verran sitä, ettei ihan ilman ole. Mutta isompana, kun kuvioihin tulee aamupuuro, niin silloin muistan tipat paaljon paremmin. Olen kaikkien aiempien lasten kohdalla ottanut näet tavaksi antaa tipat heti aamulla, aamupuuron aikaan.

Tuohon en sitten osaa ottaa kantaa, että kuinka helposti tulee puutosoireita tms.

Tuolloin vielä luotin neuvolaan ja sittempien kokemusten myötä olen huomannut, ettei niihin kannata automaattisesti luottaa ja toivoisin vain, että muutkin sen ymmärtäisivät ennemmin kuin tarvitsisi kantapään kautta oppia.



Ja siitä rintamaidon d-vitamiinin riittämisestä on asiantuntijoillakin eriäiviä mielipiteitä, itse olen asiaan tutustuessani tullut siihen tulokseen, että rintamaito varmasti täyttää vauvan tarpeet ja sitten kun hän alkaa syödä muuta ruokaa, niin ruokavaliolla huolehdin vitamiineista :)

... viimeksi tänään unohdin antaa... no täytyy huomenna sitten yrittää muistaa...

Mutta itse en ota mitään stressiä siitä jos välillä unohtuu... lapset kun kohtaavat elämänsä varrella varmasti paljon enemmän riskialttiita asioita kuin d-vitamiinien unohtaminen silloin tällöin :-)

joskus harvemmin ja joskus taas jää useampi päivä väliin. Olen tehnyt niin, että olen sitten antanut d-vitamiinia kerralla isomman annoksen, joskus kymmenenkin tippaa kerrallaan. D-vitamiinista kannattaa huolehtia, sillä JOS riisitautia ilmenee, niin ei ole mikään kiva asia. Itselläni nimittäin todettiin kouluikäisenä lapsena riisitauti; toinen puoli rintakehästäni on vetäytynyt sisäänpäin " lommolle" . Tuskin kuitenkin vielä puolen vuoden aikana on ehtinyt vakavia vaurioita syntymään, eikä vauvasi ole täysin ilman d-vitamiinia jäänyt.

Emilyn:

Tuolloin vielä luotin neuvolaan ja sittempien kokemusten myötä olen huomannut, ettei niihin kannata automaattisesti luottaa ja toivoisin vain, että muutkin sen ymmärtäisivät ennemmin kuin tarvitsisi kantapään kautta oppia.

Ja siitä rintamaidon d-vitamiinin riittämisestä on asiantuntijoillakin eriäiviä mielipiteitä, itse olen asiaan tutustuessani tullut siihen tulokseen, että rintamaito varmasti täyttää vauvan tarpeet ja sitten kun hän alkaa syödä muuta ruokaa, niin ruokavaliolla huolehdin vitamiineista :)

Olen antanut ihan siitä vauvasta asti säännöllisesti. Toki joskus on unohtunut, mutta sitten muistaa taas jatkaa seuraavana päivänä.:) Varmasti kaikilla joskus unohtuu.

Sillä tavalla itse muistamme, että annamme aina lounaan yhteydessä.

Ja kun poika oli pelkällä rintamaidolla, niin annoimme aina heti aamulla. Oli purkki yöpöydällä lusikan kera, että muisti antaa. Silloin käytimme Jekovit:ia. Nykyään käytämme Devitolia, mikä pitää säilyttää jääkaapissa.

Ja poika siis kohta 9 kk. Syö rintamaidon lisäksi viisi ateriaa päivässä.

Tämä(kin) keskustelun kulku osoittaa mielestäni, että joillekin on pääasia vastustaa ihan kaikkea sitä, mitä jotkut muut ammatikseen tutkivat. Siis että ihan pääsääntöisestikin vastustetaan, vaikka sitten d-vitamiinin ottosuositusta, kunhan vaan vastustetaan.



Sanonpas, että tämä tällainen vastustus ei kuulu sivistykseen. Se edustaa sitä ihmeellistä takapajuisuutta, mikä vaikuttaa ennemminkin sielulliselta vammalta.



Toivonpa todella, että nämä aivan kaikkea vastustavat äidit sitten kertovat lapsilleen kun nämä ovat aikuisia, että mistä ovat lapsiaan säästäneet, kun ovat toimineet kuin ennen vanhaan; silloin kun huonolla ravinnolla, niukoilla resursseilla ja ammattitaidottomien puoskareiden neuvoilla kasvoi sairaita lapsia, lapsikuolleisuus oli korkea ja aikuisenakin kuoltiin noin 20-30 vuotta aiemmin kuin nyt etc.



Nyt yli 70-vuotias äitini on kasvanut köyhissä oloissa maalla, ja ne tarinat ovat niin ihmeellisiä, että ehkä minusta siksi on kasvanut suuren " maalaisjärjen" sekä sivistyksen omaava viisas ihminen. Suosittelen tutustumista historiaan muillekin.



Oi niitä aikoja...

D-vitamiinilisä pitäisi kuulua kaikkien, myös aikuisten ruokavlioon ympäri vuoden. Siskoni, lääkäri, kertoi juuri uusimpia tuulia suomalaisten d-vitamiinitasoista ja ne ovat huolestuttavan alhaiset, jopa aurinkoisen ja pitkän kesän jälkeen. D-.vitamiini on ehdottoman tärkeä luuston kehittymisen ja osteoporoosin ehäisyn kannalta. Osteoporoosi tulee olemaan yksi suurimmista kansanterveydellisitä sairauksista tulevaisuudessa ja yksi suurin syy ennenaikaisiin eläkkeisiin (luunmurtumat, kaatumiset, leikkaukset jne)



Minäkin unohadan silloin tällöin dee-tipat enkä ota siitä stressiä. Mutta en ymmärrä emilynin juttuja alkuunkaan...onko hän kenties alan asiantuntija?



Tärkeintä on muistaa antaa tippoja edes silloin tällöin ja vähän reilummin sitten. Äidinmaidossa ei ole d-vitamiinia ja korvikkeessakin liian vähän.



Muistakaa siis muutkin (kuin vauvat) ottaa d-vitamiini päivittäin!!

sitruska ja muksut 5kk/2,5v

Itse otan myös d- vitamiinitabletin päivittäin, samoin mies syö monivitamiinia, missä on d-vitamiinia.

Sitruskan viestiin vielä lisäisin, että tummaihoisten lasten d- vitamiinin syömistä on jatkettava läpi kasvuiän, ainakin.

... että suositukset on tehty siksi, että ihmisten ei tarvitsisi " emilyn lailla" etsiä sitä jo kertaalleen etsittyä ja ihmisille pureksittua tietoa, vaan se tarjoillaan valmiina.



Että voi sitten keskittyä johonkin olennaisempaan. Mutta nää " emilyt" sitten jää pureksimaan sitä samaa, ihan kuin ne eivät ymmärtäisi miksi se on niille valmiiksi pureksittu. Mut ei ole " emilyillä" helppoa varmaankaan.



Ja emilylle itselleen: ei täällä puheenvuoroja kritisoida siksi että sulle yritetään paukuttaa järkeä päähän, vaan siksi, että argumenttisi yleensä kaipaavat kipeästi vasta-argumenttia. Että tulee täydellisempi kuvio.



Ja unohtelijoille: koittakaa muistaa antaa tippaa ja koittakaa olla unohtamatta, ja yleensä ei kuitenkaan kannata antaa kauheesti ylimääräistä, jos on unohtanut, vaan noudattaa ohjeessa annettua määrää silloinkin. Pätee yleenäkin lääkkeiden kanssa.