Mistä on-off-suhde johtuu?
Tuntemani henkilö on ollu 10 vuotta tuollaisessa suhteessa. Välillä tapaillut muita, mutta aina palannut vanhaan. Mikä saa ihmisen käyttäytymään noin? Onko hän tosiaan vain niin kiintynyt tuohon ihmiseen?
Kommentit (25)
Traumaside. Kannattaa ottaa selvää, mitä se tarkoittaa. Tietoa löytyy kyllä ja valita voi haluaako sitä lukea vai kuunnella, kumpi vain sopii itselle. Myös vertaistukea löytyy, oma vinkki kyllä on, että perehdy ensin tuohon traumasiteeseen ja mitä se tarkoittaa ja mieti itsesi kanssa, tunnistatko suhteessasi/suhteissasi traumaside-käytösmalleja. Jos heti etsit vertaistukea livenä, perehtymättä yhtään asiaan, olet melkoisen vietävissä ja helppo kohde uudelle hyväksikäytölle. Kas kun kaikki apua tarjoavat/ apua hakevat eivät suinkaan kykene tai halua keskittyä omaan paranemiseensa, vaan mielummin mestaroivat ja neuvovat muita ja aiheuttavat toimillaan mahdollisten uusien traumasiteiden tai muiden epäterveiden käytösmallien syntymistä.
Lyhyesti: traumaside= Olet riippuvainen tietyistä tunteista, joiden koet tuovan itsellesi mielihyvää/ paremman olon (esim. hyväksyttynä oleminen, rakkauden kokeminen, huomion saaminen, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen...). Näitä tunteita kokeaksesi, olet (monesti aivan tiedostamattasi) valmis kokemaan itseäsi kohtaan uskomattoman huonoa käytöstä (esim. henkistä/ fyysistä väkivaltaa, laiminlyöntiä ja huomioimatta jättämistä, eristämistä, kontrollointia...). Kestät huonon kohtelun, koska aina välillä saat hyvää kohtelua, joka tuntuu ihanalta/saa aivosi tuottamaan esim. dopamiinia. Huomaamattasi ehdollistut tuolle hyvältä tuntuvalle aivokemialliselle reaktiolle ja paska kohtelu saa sinut vain yrittämään sinnikkäämmin tavoittelemaan seuraavaa dopamiiniryöppyä, jolloin hetken tunnet taas iloa ja onnea. Tämä käytösmalli syntyy monesti jo lapsuudessa, olet oppinut tuon tavan reagoida ja koet sen ihan normaalina, koska et tiedä muusta.
Hyviä uutisia: Niin kauan kun on elämää ja motivaatiota, voi oppia myös uusia käytösmalleja vanhojen vahingollisten tilalle. Oppiminen vaatii aikaa ja vaivaa, mutta ei täällä kukaan muukaan valmis tai täydellinen ole. Hieman kuuluisaa mäkihyppääjää muokkaamalla lainaten: "Elämä on ihmisen parasta aikaa oppia!
Vierailija kirjoitti:
Traumaside. Kannattaa ottaa selvää, mitä se tarkoittaa. Tietoa löytyy kyllä ja valita voi haluaako sitä lukea vai kuunnella, kumpi vain sopii itselle. Myös vertaistukea löytyy, oma vinkki kyllä on, että perehdy ensin tuohon traumasiteeseen ja mitä se tarkoittaa ja mieti itsesi kanssa, tunnistatko suhteessasi/suhteissasi traumaside-käytösmalleja. Jos heti etsit vertaistukea livenä, perehtymättä yhtään asiaan, olet melkoisen vietävissä ja helppo kohde uudelle hyväksikäytölle. Kas kun kaikki apua tarjoavat/ apua hakevat eivät suinkaan kykene tai halua keskittyä omaan paranemiseensa, vaan mielummin mestaroivat ja neuvovat muita ja aiheuttavat toimillaan mahdollisten uusien traumasiteiden tai muiden epäterveiden käytösmallien syntymistä.
Lyhyesti: traumaside= Olet riippuvainen tietyistä tunteista, joiden koet tuovan itsellesi mielihyvää/ paremman olon (esim. hyväksyttynä oleminen, rakkauden kokeminen, huomion saaminen, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen...). Näitä tunteita kokeaksesi, olet (monesti aivan tiedostamattasi) valmis kokemaan itseäsi kohtaan uskomattoman huonoa käytöstä (esim. henkistä/ fyysistä väkivaltaa, laiminlyöntiä ja huomioimatta jättämistä, eristämistä, kontrollointia...). Kestät huonon kohtelun, koska aina välillä saat hyvää kohtelua, joka tuntuu ihanalta/saa aivosi tuottamaan esim. dopamiinia. Huomaamattasi ehdollistut tuolle hyvältä tuntuvalle aivokemialliselle reaktiolle ja paska kohtelu saa sinut vain yrittämään sinnikkäämmin tavoittelemaan seuraavaa dopamiiniryöppyä, jolloin hetken tunnet taas iloa ja onnea. Tämä käytösmalli syntyy monesti jo lapsuudessa, olet oppinut tuon tavan reagoida ja koet sen ihan normaalina, koska et tiedä muusta.
Hyviä uutisia: Niin kauan kun on elämää ja motivaatiota, voi oppia myös uusia käytösmalleja vanhojen vahingollisten tilalle. Oppiminen vaatii aikaa ja vaivaa, mutta ei täällä kukaan muukaan valmis tai täydellinen ole. Hieman kuuluisaa mäkihyppääjää muokkaamalla lainaten: "Elämä on ihmisen parasta aikaa oppia!
Lisäyksenä vielä tähän kirjoittamaani viestiin: Ei ole mitään väärää haluta kokea olevansa esim. hyväksytty ja rakastettu. Kaikki tunteet ovat tärkeitä ja niillä on oma tarkoituksensa. Joskus vain voi käydä niin, että olosuhteet muokkaavat ihmisestä "tunneaddiktin" eli tunteet vievät todella voimakkaasti ja järkiperäinen ajattelu jää tunteiden jalkoihin. Tuolloin on vaarassa saada elämänsä solmuun, koska tiedostamattaan hakee aina sitä seuraavaa dopamiiniryöppyä (päihteistä, ihmissuhteista, pelaamisesta, ruuasta, urheilusta jne), josta ammentaa voimaa selviytyä kaikesta paskasta, johon on joutunut. Ymmärrettävää, mutta melkoisen kuluttavaa ja usein jopa omalle (ja läheisten elämälle) haitallista. Tunteita ei tarvitse tukahduttaa, vaan voi alkaa opetella tunteiden tunnistamista ja tiedostamista, sekä sitä, että tunnekuohuihin voi jättää myös reagoimatta. Antaa tunteen tulla ja mennä. Opettelee sietämään tunteiden aiheuttamat henkiset ja fyysiset olotilat, eikä pyri pakenemaan tai pakonomaisesti juoksemaan niitä kiinni. Tuota ei tarvitse opetella itsekseen eikä yhdellä kertaa, apua ja opastusta on saatavilla ja aikaa työstämiseen oma loppuelämä.
Vanha ketju, mutta asia aina jollekkin ajankohtainen.
Alkoholisti-läheistiippuvainen ovat löytäneet toisensa.
Huonosta kontaktista liitoksissa.