Lue keskustelun säännöt.
"Meidän lapsi on niin temperamenttinen" = huonosti käyttäytyvä
18.06.2023 |
Apua mun pää räjähtää, taas kuulin tuon lauseen minkä olen ennenkin kuullut. Kun ei viitsitä lapselta vaatia saati edes opettaa sille mitään käytöstapoja, aletaan puhua jopa ihailevaan sävyyn miten temperamenttinen se on! "Se on sellainen oman tiensä kulkija, ei varmasti jää jalkoihin". Ei siinä ole mitään hienoa että se huutamalla ja kyynärpäätaktiikalla saa tahtonsa läpi!
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin tytöilä tuntuu olevan jokin meriitti että on tempperamenttinen. "Meidän neiti tulee vaikka raamit kaulassa", "se on sellainen poikatyttö, aina veljien kanssa kiipeämässä puissa ja tappelemassa" jne. Ylivilkkaus ja adhd on nykyään tavoiteltavia asioita lapsissa kun kuuntelee äitien puheita.
Vaikea lapselta on vaatia mitään, kun lastensuojelu ei hyväksy kuria tai muutakaan autoritaarisuutta lapsiperheissä.
Ei ole sellaista asiaa kuin "suuri / pieni temppppperamentti", "vähän / paljon temppperamenttia" eikä "enempi / vähempi temppppperamenttinen".
Jokaisella ihmisellä on temperamentti. Temperamentteja on eri "tyyppejä", jokaisella joku.
Onneksi näille lapsille voi antaa porttikiellon omaan pihaansa. Olen tylysti todennut, että jos et osaa olla kuin ihmiset, niin mene muille pihoille näyttämään tahtoasi. Huutoahan siitä on tullut, kun "mä haluun". Ihan huoleti, mutta ei minun reviirilläni eikä minun lasteni leikkipaikalla.
Vanhemmilleen olen sanonut, että elän kuplassa, jossa kaikkia ei tarvitse kotiinsa päästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen pari aikuistakin, joiden itse käyttämänsä synonyymi huonolle käytökselleen on tuo "ku mä olen niin temperamenttinen".
Minulla oli tempperamenttinen lapsi. Ei sen suuta saanut tukittua, kun huuto alkoi. Tiesi pienestä pitäen, että huutamalla ei saa mitään. Kokeiltiin tarroja, rangaistuksia, kaikkea. Ei tuohon auttanut muu kuin aika.
Nyt poika aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tempperamenttinen lapsi. Ei sen suuta saanut tukittua, kun huuto alkoi. Tiesi pienestä pitäen, että huutamalla ei saa mitään. Kokeiltiin tarroja, rangaistuksia, kaikkea. Ei tuohon auttanut muu kuin aika.
Nyt poika aikuinen.
Huutaako vieläkin?
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tempperamenttinen lapsi. Ei sen suuta saanut tukittua, kun huuto alkoi. Tiesi pienestä pitäen, että huutamalla ei saa mitään. Kokeiltiin tarroja, rangaistuksia, kaikkea. Ei tuohon auttanut muu kuin aika.
Nyt poika aikuinen.
Nykypäivänä ei uskalleta antaa lapsille tarpeeksi kovia rangaistuksia. Lievä rangaistus ei tehoa koska se ei ole pelote lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tempperamenttinen lapsi. Ei sen suuta saanut tukittua, kun huuto alkoi. Tiesi pienestä pitäen, että huutamalla ei saa mitään. Kokeiltiin tarroja, rangaistuksia, kaikkea. Ei tuohon auttanut muu kuin aika.
Nyt poika aikuinen.
Huutaako vieläkin?
Ei huuda. Huutaminen loppui joskus alakoulussa.
Muistan jo vauvana, jos tissi ei ollut heti suussa kun halusi, niin huusi 20 minuuttia. 4-5 vuotiaana huusi parikin tuntia, jos ei saanut jotain mitä halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tempperamenttinen lapsi. Ei sen suuta saanut tukittua, kun huuto alkoi. Tiesi pienestä pitäen, että huutamalla ei saa mitään. Kokeiltiin tarroja, rangaistuksia, kaikkea. Ei tuohon auttanut muu kuin aika.
Nyt poika aikuinen.
Nykypäivänä ei uskalleta antaa lapsille tarpeeksi kovia rangaistuksia. Lievä rangaistus ei tehoa koska se ei ole pelote lapselle.
Mikä rangaistus sinusta olisi tehokas Sellaiseen tapaukseen, joka huutaa, kun jotain ei saa? 4-5-vuotiaasta kyse.
Eniten auttoi välinpitämättömyys. Sanoi, että huuda pois vaan, ei vaikuta minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tempperamenttinen lapsi. Ei sen suuta saanut tukittua, kun huuto alkoi. Tiesi pienestä pitäen, että huutamalla ei saa mitään. Kokeiltiin tarroja, rangaistuksia, kaikkea. Ei tuohon auttanut muu kuin aika.
Nyt poika aikuinen.
Nykypäivänä ei uskalleta antaa lapsille tarpeeksi kovia rangaistuksia. Lievä rangaistus ei tehoa koska se ei ole pelote lapselle.
Mikä rangaistus sinusta olisi tehokas Sellaiseen tapaukseen, joka huutaa, kun jotain ei saa? 4-5-vuotiaasta kyse.
Eniten auttoi välinpitämättömyys. Sanoi, että huuda pois vaan, ei vaikuta minuun.
Hoitolapseen auttoi keskustelu eli aikuisesti kumpikin perusteli kantansa. Ihmeesti huutava lapsi ei enää huutanut hoidossa, kun hän ja tarpeensa tulivat huomioitua, vaikka hän ei saanut tahtoaan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sanoo suoraa = ilkeä mulkku
On kaksi tapaa sanoa suoraan, ilkeästi ja vähätellen, eli besserwissermäisesti, tai sitten rehellisenä ja rakentavasti, perustellen sanomisensa.
Otan ainakin itse jälkimmäisen vastaan, opin ja kerään tietotaitoa, jos sanoja on minua kokeneempi, lukeneempi ja arvostan häntä.
Ja tämä temperamenttipuolustelu on jotain kamalaa. Ensin tuli "vapaa kasvatus", ja sen jälkeen on syntynyt näitä "temperamenttisia" lapsia.
Jotkut äidit menevät täysin sekaisin päästään, kun saavat lapsen. Minullekin sanottiin aikoinaan, kun lastani opetin tavoille, että et kai sinä lapsellesi noin voi sanoa ja kieltää? No kyllä mä nyt vaan voin, koska hänestä on tarkoitus tulla muut huomioon ottava ja rehellinen aikuinen. ja pettymyksiä on opittava kestämään. Se mitä muilla on, ei ehkä ole itselle mahdollista.
Omat itkupotkuraivikset oli hänelläkin, ja asia ok, mutta ei nyt ihan mahdottomuuksiin mennä kuitenkaan. Diagnosoidut lapset erikseen sitten, he tarvitsevat oikeanlaista hoitoa ja suhtautumista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sellaista asiaa kuin "suuri / pieni temppppperamentti", "vähän / paljon temppperamenttia" eikä "enempi / vähempi temppppperamenttinen".
Jokaisella ihmisellä on temperamentti. Temperamentteja on eri "tyyppejä", jokaisella joku.
Ei se niin tarkkaa ole täällä yleissivistyksen kehdossa, usko jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sanoo suoraa = ilkeä mulkku
On kaksi tapaa sanoa suoraan, ilkeästi ja vähätellen, eli besserwissermäisesti, tai sitten rehellisenä ja rakentavasti, perustellen sanomisensa.
Otan ainakin itse jälkimmäisen vastaan, opin ja kerään tietotaitoa, jos sanoja on minua kokeneempi, lukeneempi ja arvostan häntä.
Ja tämä temperamenttipuolustelu on jotain kamalaa. Ensin tuli "vapaa kasvatus", ja sen jälkeen on syntynyt näitä "temperamenttisia" lapsia.
Jotkut äidit menevät täysin sekaisin päästään, kun saavat lapsen. Minullekin sanottiin aikoinaan, kun lastani opetin tavoille, että et kai sinä lapsellesi noin voi sanoa ja kieltää? No kyllä mä nyt vaan voin, koska hänestä on tarkoitus tulla muut huomioon ottava ja rehellinen aikuinen. ja pettymyksiä on opittava kestämään. Se mitä muilla on, ei ehkä ole itselle mahdollista.
Omat itkupotkuraivikset oli hänelläkin, ja asia ok, mutta ei nyt ihan mahdottomuuksiin mennä kuitenkaan. Diagnosoidut lapset erikseen sitten, he tarvitsevat oikeanlaista hoitoa ja suhtautumista.
On myös kategoria diagnoosilapset joilla on virallinen lupa käyttäytyä huonosti, koska diagnoosi estää heiltä hyvän käytöksen. Yhä suuremmalla osalla lapsista on diagnoosi tai ainakin vanhemmat epäilevät jotakin diagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sanoo suoraa = ilkeä mulkku
On kaksi tapaa sanoa suoraan, ilkeästi ja vähätellen, eli besserwissermäisesti, tai sitten rehellisenä ja rakentavasti, perustellen sanomisensa.
Otan ainakin itse jälkimmäisen vastaan, opin ja kerään tietotaitoa, jos sanoja on minua kokeneempi, lukeneempi ja arvostan häntä.
Ja tämä temperamenttipuolustelu on jotain kamalaa. Ensin tuli "vapaa kasvatus", ja sen jälkeen on syntynyt näitä "temperamenttisia" lapsia.
Jotkut äidit menevät täysin sekaisin päästään, kun saavat lapsen. Minullekin sanottiin aikoinaan, kun lastani opetin tavoille, että et kai sinä lapsellesi noin voi sanoa ja kieltää? No kyllä mä nyt vaan voin, koska hänestä on tarkoitus tulla muut huomioon ottava ja rehellinen aikuinen. ja pettymyksiä on opittava kestämään. Se mitä muilla on, ei ehkä ole itselle mahdollista.
Omat itkupotkuraivikset oli hänelläkin, ja asia ok, mutta ei nyt ihan mahdottomuuksiin mennä kuitenkaan. Diagnosoidut lapset erikseen sitten, he tarvitsevat oikeanlaista hoitoa ja suhtautumista.
On myös kategoria diagnoosilapset joilla on virallinen lupa käyttäytyä huonosti, koska diagnoosi estää heiltä hyvän käytöksen. Yhä suuremmalla osalla lapsista on diagnoosi tai ainakin vanhemmat epäilevät jotakin diagnoosia.
Nimenomaan näin :D Ja nyt näyttääkin siltä, että koska tämä temperamenttihöpötys on jo niin naurettavaa, eikä kukaan ota enää vakavasti, on tilalle löytynyt kirjainlapsi-puolustelu.
Tähän keskusteluun eivät nyt kuulu oikeasti diagnosoidut tai tutkimuksen alla olevat/menevät lapset. Ei syytä loukkaantua siis! Harmittavaista kun oikeasti adhd-lapset yms. saavat epäilyjä osakseen, kun näitä pulpahtelee kuin sieniä sateella, siis mammojen epäilyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sanoo suoraa = ilkeä mulkku
On kaksi tapaa sanoa suoraan, ilkeästi ja vähätellen, eli besserwissermäisesti, tai sitten rehellisenä ja rakentavasti, perustellen sanomisensa.
Otan ainakin itse jälkimmäisen vastaan, opin ja kerään tietotaitoa, jos sanoja on minua kokeneempi, lukeneempi ja arvostan häntä.
Ja tämä temperamenttipuolustelu on jotain kamalaa. Ensin tuli "vapaa kasvatus", ja sen jälkeen on syntynyt näitä "temperamenttisia" lapsia.
Jotkut äidit menevät täysin sekaisin päästään, kun saavat lapsen. Minullekin sanottiin aikoinaan, kun lastani opetin tavoille, että et kai sinä lapsellesi noin voi sanoa ja kieltää? No kyllä mä nyt vaan voin, koska hänestä on tarkoitus tulla muut huomioon ottava ja rehellinen aikuinen. ja pettymyksiä on opittava kestämään. Se mitä muilla on, ei ehkä ole itselle mahdollista.
Omat itkupotkuraivikset oli hänelläkin, ja asia ok, mutta ei nyt ihan mahdottomuuksiin mennä kuitenkaan. Diagnosoidut lapset erikseen sitten, he tarvitsevat oikeanlaista hoitoa ja suhtautumista.
On myös kategoria diagnoosilapset joilla on virallinen lupa käyttäytyä huonosti, koska diagnoosi estää heiltä hyvän käytöksen. Yhä suuremmalla osalla lapsista on diagnoosi tai ainakin vanhemmat epäilevät jotakin diagnoosia.
Ikävä kyllä joillakin näillä diagnoosin saaneilla vanhemmat on sitä mieltä, ettei mitään tarvitse kasvattaa, kun on se diagnoosi. Jouduin yhtä tapausta seuraamaan sivusta, missä lapselle ei mitään rajoja yritetty laittaa ja pitää säännöllistä elämää yms, mistä on yleensä etua lapselle. Kaikkeen oli vastaus aina, ettei sille mitään voi, kun sillä on ADHD. Tiedän monia muita tapauksia, missä lapsella on tuo samainen diagnoosi, mutta heitä on sentään kasvatettu, eikä heidän ole annettu tyrannoida kaikkia. En sano, että kaikki menisi näillä kasvatetuilla loistavasti, on heilläkin huonoja aikoja, mutta he ymmärtävät, että elämässä on rajoja, mitä saa tehdä ja mitä ei, eivätkä he kuvittele olevansa maailmanvaltiaita, joiden tahdon mukaisesti kaikki pyörii ympärillä.
Minä olin se tempperamenttinen kuriton poikatyttö. Ja mitä enemmän sain tukkapöllyä ja selkäsaunoja sitä kovemmalla äännellä kailotin,sitä korkeampaan puuhun kiipesin.
Koulussa minusta tuli kiusattujen puolustaja mutta opettajen silmissä olin häirikkö.
Vielä nykyäänkin kiivastun herkästi. Olen 51 vuotias.
"Tulta ja tappuraa", sanoo 70-vuotias sisareltaan. En näe mitään myönteistä siinä, että joidenkin ulkoisista syistä tullut sosiaalinen suosio sallii heidän käyttäytyä huonommin kuin muut ja sitä jotkut vielä romantisoivat.