Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte te joilla työ vie kaikki voimat?
17.06.2023 |
Työpäivien jälkeen olo on uupunut ja viikonloput menevät nukkuessa. Ei ole voimavaroja nähdä ketään tai harrastaa yhtikäs mitään. Uni ei ole riittävää tai se on pinnallista.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Töissä jaksaa kun on pakko, vapaa-aika menee toipuessa kun ei ole pakko jaksaa mitään.
Meillä vielä ihan normaalia tehdä 7-12 päiväisiä työviikkoja, joka aamu herätys ennen viittä, neljä tuntia töitä, päivä kotona, 3-4 tuntia taas töitä ja kotiin noin klo19. Työmatkan pituus vaihtelee, 10 minuuttia tai jopa tunti suuntaansa, eli 40min-4h per päivä. Vapaapäivät menee toipuessa fyysisesti ja henkisesti.
Kävin työterveydessä ja pääsin verikokeisiin, hemppa noin 100 ja ferritiini alle 12. Ei ihme että väsytti. Hemppa saatu nostettua normaalimmaksi, mutta ferritiini edelleen alle 12. Edelleen väsyttää.
Stressi, univelka, raudanpuute ja myös ihan patalaiska luonne on ikävä yhdistelmä. Mitään ei jaksa ja suorastaan v*tuttaa kaikki ylipirteät lajitoverit, joilla tuntuu olevan enemmän tunteja vuorokaudessa kuin mulla.
Et kyllä kuulosta tippaakaan patalaiskalta! Sulla on vaan ihan hullut työajat! Ei kukaan muukaan tuollaisilla työajoilla saisi enää mitään muuta aikaiseksi ihan jo siitä syystä, eihän sulla jää vuorokaudesta tunteja muuhun kuin nukkumiseen ja työmatkojen ajoon! Älä soimaa itseäsi, vaan onnittele, hyvin harva olisi valmis tuollaiseen työhön. Olet harvinaisen sinnikäs yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksakaan vaan vaihdan esihenkilöhommista asiantuntijatehtävään. Liksa tippuu 500€/kk mutta ihan sama
Mikä tätä uupumusta aiheuttaa? Diagnosoimaton tarkkaavuushäiriö tms?
Mun mielestä ihmistä ei voi syyttää masennuksesta, jos ei jaksa 8-tuntisen päivän ja kotitöiden jälkeen mitään muuta. Maailma on suunniteltu niin. Teet työsi ja siinä on elämäsi. Tämän ymmärtävät lääkäritkin ja siksi hekään eivät tee täyttä työviikkoa.
Itse valitsin elämän. Teen vuodessa vähemmän töitä ja perheenkin jätin perustamatta. Tienaan vähemmän, mutta elän enemmän.
Huonosti. Mut toi auringonvalo tekee ihmeitä. Plus tieto siitä että aion jättää tän duunin vajaa 4kk päästä :). Muuten menee terveys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa-aikaisena ehtii toipua.
Löytyisikin joku osa-aikainen työ millä voisi elättää itsensä tai perheensä ilman tukia.
Itsensä tai perheensä? Kumman elättäisit?
Niin..no olis edes ne vapaat peräkkäin niin saattaisi jopa jaksaa. T. Hoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonosti jaksetaan. Valtiolla sote-puolen valvonnassa töissä. Ja vielä huonommin kohta, kun älyttömään työmäärään lisätään uudistuvan lainsäädännön myötä vielä roppakaupalla lisää töitä. Ja loputkin sihteerien työt siirtyvät asiantuntijoille itselleen tehtäviksi. Samalla meille on jo ilmoitettu, että resurssien tehostus jatkuu edelleen, eli porukka vähenee entisestään. Vuosia sama pee jatkunut.
Mutta ei se mitään, en ole ainoa väsynyt. Koko yksikkö on ihan loppu.
Ja palstalla tietty ollaan tyytyväisiä, kun valtion ruohonjuuritason juristinahan olen pelkkä loinen. Ja valtion duunissa syljetään kattoon ja pyöritellään vaan peukaloita. Tervetuloa kokeilemaan nykypäivän todellisuutta.
Meillä töissä (kunnalla) sama tilanne, kun lakeja rukataan, sihteerin ja arkistoinnin työt lykätään asiantuntijoille ja henkilökunta alimitoitettu. Organisaatiossa muutetaan koko ajan toimivia toimintatapoja toimimattomiksi ja ruohonjuuritason henkilökuntaa ei kuunnella. Vituttaa veronmaksajana katsella tätä touhua.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tätä uupumusta aiheuttaa? Diagnosoimaton tarkkaavuushäiriö tms?
Huono johtaminen, mikromanageeraus, järkyttävä työmäärä ja vaatimukset, odotetaan että tee saikultakin töitä jne. T. Se, joka vaihtaa esihenkilöhommista pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tätä uupumusta aiheuttaa? Diagnosoimaton tarkkaavuushäiriö tms?
Työelämän vaatimukset ovat aika epäinhimillisiä toisinaan.
Vierailija kirjoitti:
Töissä jaksaa kun on pakko, vapaa-aika menee toipuessa kun ei ole pakko jaksaa mitään.
Meillä vielä ihan normaalia tehdä 7-12 päiväisiä työviikkoja, joka aamu herätys ennen viittä, neljä tuntia töitä, päivä kotona, 3-4 tuntia taas töitä ja kotiin noin klo19. Työmatkan pituus vaihtelee, 10 minuuttia tai jopa tunti suuntaansa, eli 40min-4h per päivä. Vapaapäivät menee toipuessa fyysisesti ja henkisesti.
Kävin työterveydessä ja pääsin verikokeisiin, hemppa noin 100 ja ferritiini alle 12. Ei ihme että väsytti. Hemppa saatu nostettua normaalimmaksi, mutta ferritiini edelleen alle 12. Edelleen väsyttää.
Stressi, univelka, raudanpuute ja myös ihan patalaiska luonne on ikävä yhdistelmä. Mitään ei jaksa ja suorastaan v*tuttaa kaikki ylipirteät lajitoverit, joilla tuntuu olevan enemmän tunteja vuorokaudessa kuin mulla.
Mistä tuo Hb mataluus johtui? Eli mikä siis aiheuttanu raudanpuutteen? Menkat vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tätä uupumusta aiheuttaa? Diagnosoimaton tarkkaavuushäiriö tms?
Työelämän vaatimukset ovat aika epäinhimillisiä toisinaan.
Omasta puolestani vastaan, että minua ei ole tehty tekemään samaa työtä vuodesta toiseen. Kyynistyn ja kyllästyn. Mutta mistäs vaihtelua kun alkaa kaikki kyllästyttää parissa vuodessa.
Olen farmaseutti ja kunhan lapset on riittävän isoja, ajattelin jotta voisin olla ns. sissi, eli kiertää apteekkeja vaikka ympäri Suomen. Tulisi sitä vaihtelua!
Miksi ette vaihda helpompaan työhön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi uupunut jolle lykättiin käteen se sama paletti kaikkea mahdollista tämän kuun alussa. Lisänä pikku twist joka hidastaa sekä hankaloittaa työntekoa todella paljon. Mutta kyllähän sinä voit kun sinulta tämä sujuu niiiiiiin hyvin....jaksoin pari viikkoa kunnes vaan itkin koko ajan. Tämä paletti aiheutti siis viime vuoden lopulla pahan työuupumuksen minulle. Asioista on ihan neuvoteltu mutta työnantajan sitoutuminen tiettyjen muutosten tekemiseen on luokkaa jotain sinnepäin.
Nämä muutokset oli vielä suunniteltu niin että ne hyödyttäisivät koko työyhteisöä - ei pelkästään minua. Mutta minkäs teet...En todellakaan halua olla taas sairaslomalla vaan tehdä töitä. Tuolla kun vaan mikään ei riitä enää. Ei minulta eikä muiltakaan. Semmosta.
En tiedä, miten tätä pitäisi jaksaa. Työharjoitteluita monta putkeen eri työpaikoissa, rahaa ei tule mistään jos ei tee keikkatöitä harjoittelun lisäksi. Vedä hymy naamalla puoli vuotta putkeen ja yritä näyttää siltä, ettet olisi kuollut sisältä. Ja kun viimeinen harjoittelupäivä on ohi, jatka suoraan töihin. Työntekijät sentään saavat arkipyhistä korvaukset palkkana ja vapaa-aikana, mites opiskelija? Joka hiton tunti on tehtävä ja korvattava. Never stop the madness ja aamulla mennään taas.
Vierailija kirjoitti:
Otin lopputilin ja aloin keikkatyöläiseksi.
Olispa tää mahdollista omalla alalla, mutta vaikeaa olisi. Tekisin erittäin mielelläni pätkätöitä, jopa keikkatyötä.
t.ktm
Vierailija kirjoitti:
No siis tämä on ihan järkyttävää. Olen lähihoitaja vanhusten tehostetussa palveluasumisessa.
Jaksan siten, että yritän nyt päästä vuoden määräaikaisesta sopimuksestani eroon keväällä.Tämä haave saa minut jaksamaan, vuotta en jaksa enää.
Tekeydy sairaaksi, jos et muuten pääse eroon. Uupunut, masentunut. Itseään ei kannata ajaa loppuun. Ei vaan ole joku työsuhde sen arvoinen.
En tekisi työtä mikä veisi kaikki voimat.
Kerran talvella olin niin väsynyt, että en jaksanut nousta bussista kotipysäkillä. Ajoin päätepysäkille isoon kauppakeskukseen, join kahvia ja smoothien - ja vasta silloin tokenin.