Kuinka iso koti: neliöt/ henkilö

2 aikuista ja koululainen. Alkuun oli ylellisyyttä lapselle saatu leikkihuone.

Nyt alkaa tuntua ahtaalta, mutta siedettävä kuitenkin. Pihamaa on suuri ja muotoutunut ainakin minulle tosi rakkaaksi, samoin asuinalue on juuri se, mitä halusimme. Näillä syillä emme halua muuttaa. Jos vaikka joskus saisi sen pienen mummonmökin järvenrannalta läheltä kaupunkia. Siinä olisi lisätilaa...

Kyllä näyttää että tilaa riittää perheille ainakin näiden kertomusten perusteella suurimmalla osalla on reilusti tilaa. Mutta pk-seudulla luulen että se 25m/henk on aika normaali.



Mutta olen miettinyt että mitä teette siellä kodinhoitohuoneessa?



(meillä kun ei juurikaan silitetä ja mankeloida ja silittääkin tykkään seurassa. Tarviiko likapyykkikorit ja pesukone erillisen huoneen??)

Eli siellä tietenkin pesutorni ja kuivauskaappi, mutta myös isompi pyykkiallas, likapyykkikorit, silitys ja mankelointi. Kyllä näihin tarpeisiin jo yksi huone - vaikkakin melko pieni sellainen - tarvitaan. Ihanaa kun ei tarvitse pesutiloihin laittaa.

Meitä on 2+3 ja asutaan 60,5m2 kaksiossa. 12 m2/hlö. Lapset alle 4-vuotiaita.



Säilytystilaa löytyy nyt ihan sopivasti. Kun heittää kaiken tarpeettoman pois, niin hyvin mahtuu kaappeihin.



Mutta kieltämättä yhden jos toisen hermot ovat usein tiukalla, kun eihän täällä toisia karkuun pääse.



Suunnitelmissa on alkaa rakentaa omakotitaloa heti kun tontti löytyy. Mutta siinäkin aiomme ensin asua n.90 neliöisessä (ylekerta rakennettaisiin sitten kun tarvitsee ja rahaa on).



Mutta aikansa kutakin.

On ilmeisesti täysin eri asia puhua asumisesta pääkaupunkiseudulla kuin täällä Pohjois-Suomessa, jossa uusi okt maksaa saman verran kuin kaksio Helsingissä (jos sitäkään saa). Että vertailukohde on toki aivan eri kun puhutaan eri paikkakunnista.



Kodinhoitohuonetta käytämme monenlaiseen puuhaan, mutta vähemmän siellä nyt aikaa tietty vietetään. Meillä on sieltä käynti suihkuun ja khh:ssa penkki ja penkin alla pyyhkeet/kylpytakit, joten lasten kanssa on tosi kätevä pukea siinä penkillä ja kuivailla heitä. Khh:ssa säilytetään meillä myös varalamppuja, pattereita, ulkovaloja ym, joten sieltä tulee sellaista haettua sitten pyykinpesun lisäksi. Ja onhan se mukavampi saada laittaa khh:een ovi kiinni kun pesukone ja kuivuri ryskyttää. Lisäksi khh:ssa on kurakaukalo, jonka läpi tullaan kura-aikaan sisälle ja huuhdellaan ison koiran tassut.

Sehän on jo asia erikseen ja kuulostaa monitoimitilalta.



Niin on täällä pk-seudulla eri hinnat tokkkiinsa. Silti emme luopuisi hyvästä työpaikasta, josta vastaavasti saa sopivan turvatun tulonlähteenkin asumisellemme.

Täällä monella näköaloina naapurin ikkunat tai seinät. Siihen en suostuisi. Ajattelee myös että on sijoitus asua omassa pk-seudulla, mutta sekin alkaa nyt näyttää epävarmalta -väittävät. Vaikka minä en usko, asunnon ja asumisen arvo ja arvostus kyllä kasvavat, etenkin tämän vauva-buumin myötä.



Nuo säiltystilojen toimivuus ja muutenkin käytännön toimivuus kodissa saattaa olla tärkeämpää kuin suuret neliömäärät ilman toimivuutta, eikös vaan?

Olen juuri alkanut miettiä, että miksei tämä väliaikaiseksi (muutamaksi vuodeksi) ajateltu asunto voisi olla pitempiaikainenkin, vaikka lapsia tulisi lisääkin. Tuntuu niin hassulta se, että ihmisellä pitäisi olla niin paljon tilaa ja tavaraa. Itse en haluaisi hirveästi ruveta tavaran kerääjäksi, ja pieni asunto kyllä auttaisi siltä varjeltumaan.

Pieni asunto on myös äkkiä sisustettu ja täytetty, rahaa säästyy siinäkin, ja velka on pian maksettu. Sitten voisi käyttää rahaa muuhun ja hankkia elämään laatua muulla tavalla.

En myös haluaisi välttämättä opettaa lapsia siihen, että heillä on omat reviirinsä, vaan että he oppisivat sietämään meitä muita ja nauttimaankin siitä, että suurin osa kodista on yhteistä tilaa.

En tiedä kuinka käy, ehkä itsekin joskus asun todella väljästi, enkä pidä sitä mitenkään pahana. Kyseenalaistan vain kaikenlaista pitäisi-ajattelua kuluttamisen ja asumisen suhteen. Muuttaessamme tähän asuntoon kahden lapsen kanssa saimme monelta taholta kuulla että kyllä teillä pitäisi vähintään 4h+k olla...

Emme asu pääkaupunkiseudulla, vaan huomattavasti halvemmalla alueella.

Meillä se toimii vaatehuoltotilana pelkästään, ei yhteyttä saunaan tms. Eli pesutorni (vierekkäin sijoitettuna laatikoston päälle), liinavaate ja siivouskaappi, kunnon allas tasoineen, laatikostoja, silityspaikka. Tykkään laittaa vaatteet väljästi kuivumaan, kaikkea kun ei voi rummussa kuivata. Miehen pukupaitoja on joka päivä kuivamassa joten ripustustilaa täytyy olla. Kaapistot laitettiin tarkoituksella vain yhdelle seinälle.



LIsäksi on ihana kun on tila johon purkaa 4v kura-iita tarhan jälkeen:)

Nyt 20,5 neiliötä per hlö, kohta 16,4 per hlö (5 henkeä kolmiossa). Hyvin mahdutaan muuten, mutta asuntomme ei ole kovin käytännöllinen (70-luvulta). Pieni keittiö, eteinen ym.



Parin vuoden sisällä olemme ajatelleet rakentaa, koska lapset kasvavat ja lisää tahdotaan!

meillä 92 neliötä ja 2 aikuista +2 lasta sekä koira. jokaiselle on omat huoneet. hih, no jaetaan miehen kanssa tuo yksi makuuhuone. .:)

makkareissa ei hirveästi hukkatilaa ole, emme sitä omaamme kaipaa lisää mutta lapsille voisi olla isommat huoneet, nyt n. 10m2. hyvin kuitenkin mahdutaan. meillä on riittävän kokoinen keittiö jossa iso pöytä. olkkari on iso. khh tila, 2 wc. Ainoastaan kaipaisin lisää tilaa suihkuun joka on aika pieni.

niin no olihan se pieni oma pihakin ihan kiva ja sauna.

Tilaa on yllin kyllin. Nyt kolmas lapsi tulossa ja haaveilemme muutosta takaisin kerrostaloon! Kyllä, niin se on. Haluaisin asua Helsingissä mistä olen kotoisinkin ja toivomillamme alueilla meillä ei olisi varaa kuin korkeintaan 100 m2. Olen ajatellut että 4h ja k riittäisi, jos pääsisimme leikkipuiston, päiväkodin koulun, kauppojen ja hyvien liikenneyhteyksien luo. Autotalli tarvittaisiin välttämättä, koska miehellä on niin paljon harrastustavaraa. Onko kukaan muuten tehnyt tällaista ratkaisua? Siis tilavasta ahtaampaan?

Meillä on 65m2 kolmio ja nelihenkinen perhe. Ihan mukavasti mahdutaan, joskin huoneissa saisi olla pari neliötä lisää. Keittiö ja kylppäri ovat hyvät, mutta eteinen naulakoineen kävisi ehkä yksineläjälle, nyt se on aivan mahdoton mylläkkä, varsinkin talvikaudella.



Ei tässä erityistä kiirettä ole isompaan vaihtaa, hyvin kuitenkin viihdytään. Joku 200 neliötä mikä teillä maalla asuvilla on suht tavallista, olisi aivan liian iso! Hui, eihän siellä koskaan näkisi toisiaan, puhelimitse pitäisi kommunikoida... No joo, sellainen oli kyllä lapsuudenkotini.



Helsingissä asumme ja täällä aiomme pysyäkin.

Täälläkin ollaan ehkä muuttamassa tilavasta ahtaampaan, ainakin väliaikaisesti mutta ehkä myös pysyvästi.



Tällä hetkellä asumme isossa 70-luvun talossa jossa mukavasti tilaa meille kaikille: eli 140 neliötä yhdessä tasossa (jossa siinäkin on mielestäni vähän liikaa) ja lisäksi vielä kellarikerros jossa tilaa ainakin 60 neliötä (siellä sauna, pesutilat ja pannuhuone sekä puuvaja). Neliöitä on siis 200, mutta mielestäni tämä on jo liikaa!



Meitä on 5 henkeä. Minusta jos on iso talo niin tulee herkästi myös kerättyä liikaa tavaraa (=roinaa). Lisäksi ison talon pitäminen on kallista, sekä lämmitys (vaikka puilla lämmitetäänkin) että muut kulut. Siivouskin työlästä.



Huonointa on kuitenkin sijainti. Meillä on jo ostettuna tontti paremmalta alueelta, jossa on mökki ja siihen muutamme ainakin tilapäisesti. Mökki on n. 70 neliötä + mahdollisuus tehdä yläkertaan lisätilaa. Tontti on kuitenkin aivan mahtava ja ulkoilumahdollisuudet hyvät, toisin kuin tässä missä nyt asumme. SE vaikuttaa paljon.



Jos ei meillä ole varaa rakentaa uutta taloa tuohon tontille, niin jäämme ehkä tuohon pieneen taloon eli 70 + 30 = neliötä. Jos rakennamme uuden, niin se tulee olemaan max. 140 neliötä. Keittiön on oltava reilu, muut huoneet saavat olla aika pieniä. Kodinhoitohuonekin saa olla pieni, minulla ei nytkään ole mitään kh-huonetta ja hyvin menee.

emmariina:

Tilaa on yllin kyllin. Nyt kolmas lapsi tulossa ja haaveilemme muutosta takaisin kerrostaloon! Kyllä, niin se on. Haluaisin asua Helsingissä mistä olen kotoisinkin ja toivomillamme alueilla meillä ei olisi varaa kuin korkeintaan 100 m2. Olen ajatellut että 4h ja k riittäisi, jos pääsisimme leikkipuiston, päiväkodin koulun, kauppojen ja hyvien liikenneyhteyksien luo. Autotalli tarvittaisiin välttämättä, koska miehellä on niin paljon harrastustavaraa. Onko kukaan muuten tehnyt tällaista ratkaisua? Siis tilavasta ahtaampaan?

... olla samansuuntaisia suunnitelmia tulevaisuudessa. Meillä nyt varsinainen koti todella iso ja kylläkin loistavalla paikalla ja hyvin suunniteltu 70-luvun talo (330 neliötä, 4 henkeä), mutta kaupungissa, johon emme välttämättä enää palaa. Asumme nyt toistaiseksi ulkomailla n. 70 neliön asunnossa ja mahdumme kyllä, tosin neliöt on käytetty sen verran hassusti, että etsimme varmaan syksyllä hieman toisenlaisen asunnon tältä samalta alueelta :-)

Kun palamme Suomeen voi olla hyvin mahdollista, että muutamme joko pääkaupunkiseudulle tai Tampereelle ja minä en halua " perähikiälle" (kokemusta mm. Kirkkonummesta muutamalta vuodelta) ja varat eivät riitä keskustassa kovin suureen, joten varmaan muutamme pienempään, mutta keskustaan/keskustan tuntumaan. Itse en edes ole mikään omakotitalotyyppi ... :-)

Keskikerros noin 110m2 (20-luvulta joten mitat on mitattu itse mittanauhalla). 3mh, iso keittiö (molemmat tykätään laittaa ruokaa ja toivottavasti se tarttuu myös tytöille ;)) 2-osainen olohuone jossa toisessa ruokapöytä (periaatteessa puolet kämpästä siis avointa tilaa), kylppäri ja kodinhoitohuone (joka on siis ihan kodinhoitohuone pesutorni, liinavaatteet, pyyhkeet, siivousvälineet, silitysvehkeet jne.).



Lisäksi kellari tulossa siis eli menossa remonttiin ensi kesänä 110m2 joista noin 70m2 ->sauna+pesutilat, oleskelutilaa. Loppu tila käytetään teknisenä/ varasto ja askartelutilana. Jospa lapset viihtyisivät sitten teini-iässäkin kotosalla (kaveritkin mahtuu ja esim. kellarissa saa olla suht. rauhassa). Eli kellarin jälkeen 220m2.



Mahdollisuus on myös laajentaa yläkertaan joka on tällä hetkellä ihan vinttinä. Jos vintti otetaan käyttöön 330m2.



Hyvin mahdutaan nytkin, mutta ilman saunaa, kylpyammetta ;) ja askartelu/ varastotilaa.



Suosittelen lämpimästi hankkimaan sellaisen talon jossa on laajennusmahdollisuus tarpeen mukaan. Edellinen talomme oli ihana, mutta tila loppui auttamattomasti kesken. Ja kuten edelliset ovat sanoneet niin tilantarve on varmaankin ihan henkilökohtaista. Aluksi asuttiin (esikoisen kanssa) 75m2 sitten 110m2 joka oli kolmessa kerroksessa ja nyt tässä " ikuisuusprojektissa" ; ) ihan hyvin ollaan mahduttu joka paikkaan tavaraa vaan näyttää kerääntyvän aina vain lisää kun lapset kasvaa.

Ihana kuulla, että on muitakin, joille ne neliöt ei ole kaiken a ja o...Meillä tämän talo on tosi kodikas ja persoonallinen, erittäin hyvien ulkoilureittien varrella, paritalonaapurit ihan kivat (sopivan neutraalit). Kuitenkin tuntuu, että en kotiudu tänne luonnon helmaan. Olen yrittänyt jo melkein kolme vuotta ja aina vaan halajan " takaisin kotiin" eli Helsinkiin. Olen kaupunki-ihminen ja kerrostaloihminen sitten varmaan.

sellainen keskustasta vanha kerrostalo oih, ehkä sitten joskus...

Täällä on joskus hieman mustavalkoista tämä keskustelu: on joko Helsinki (ainoa kaupunki maassa?) sekä perähikiä (loput Suomea miinus Turku ja Tampere). Onhan toki olemassa myös asuinalueita tältä väliltä... Esimerkiksi me itse asumme ok-talossa Oulussa, jossa on 125 tuhatta asukasta, mutta jossa me asumme lähiössä (töihin 5 minuutin matka, keskustaan 8 km). Tässä toteutuu meidän unelmamme: meillä on oma rauha ok-talolähiössä lähellä isoa kaupunkia. Ja siis sillä hinnalla, jolla saisi tuskin mitään Helsingistä. Niin, ja täällä muuallakin Suomessa saa hyvän elannon, ei tarvitse mennä Helsinkiin asti... ;-)



Helsingissä ei kai paljon ole vaihtoehtoja sitten ole jos siellä haluaa asua eikä ole varaa laittaa miljoonia mummonmarkkoja asumiseensa. Asumisessa kuten elämisessäkin pitää vain valita kumpi on tärkeämpää: tila vaiko sijainti. Vaikka niinhän täällä monet ovat toki kertoneet tehneensäkin.

en siksi että se on Helsinki vaan siksi että se on kotikaupunkini. Se tuntuu omalta ja rakkaalta. Jos joku on tyytyväinen Oulussa niin ihan yhtä hienoa! Harmi, että kotikaupunkini on Suomen kallein paikka asua. Mutta kyllä minä pidän siitäkin että on hiukan suurkaupungin tunnelmaa. Ehkäpä vielä mieluummin asuisin jossain oikeassa suurkaupungissa...Näitä asioita ei valitettavasti voi täysin tietää ennen kuin kokeilee.

NO meiltä meni nyt se haave isommasta ja kauniimmasta kodista.

Pähkäilimme liian kauan tarjouksen kanssa ja talo myytiin. Kyllä harmittaa, sillä vastaaavaahan ei löydy sitten mistään... ahdistaa ajatus tässä seuraavat 5 vuotta... ja vielä pahempaa muuttaa kun lapsella kaikki kaverit yms tästä läheltä...

Pähkäilimme myös liikaa luopumista nykyisestä epäkäytännöllisestä kodista, johon kuitnekin jo hieman kiintynyt.

Ei pitäis ajatella niin tunteella näitä muuttoasioita.

Muutenkin vauvan myötä tarpeet kodin suhteen tulevat varmasti muuttumaan paljon. JA, vauvahan ei ole kauaa vauva, vaan muuttuu liikkuvaksi ja toimivaksi lapseksi.