Miksi en ole kiintynyt lapsuuden perheeseeni?
Lapsuuden perheeni on sisko ja äiti. Olen itse 33-vuotias. Voin helposti olla vuosia pitämättä yhteyttä heihin. Joskus laitan viestiä. Joskus harvoin tavataan. Mitään riitaa tms ei ole, en vain ole yhtään kiintynyt heihin, en juuri edes ajattele heitä. Tuttuihini kun vertaan, niin muut vaikuttaa olevan hyvinkin läheisiä lapsuuden perheensä kanssa vielä nyt kolmikymppisenäkin. Mikä voi olla syynä, että itselleni sellaista kiintymystä heihin ei ole muodostunut?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Jos lasta ei tunnetasolla kohdata, kiintymyssuhdetta ei synny. Silloin vain arjen asiat yhdistää niin kauan kun asutaan yhdessä, mutta toisia ei kaipaa. Et ole tärkeä heille tai he eivät jostain syystä jaksa välittää. Perhe vaatii tunnetason sitoutumista.
Kun ikää tulee, saatat kuitenkin huomata, että kaipaat juuriasi, ihmisiä, joiden kanssa olet kasvanut.
Tämä on sama ilmiö, kun adoptoidut lapset haluavat etsiä biologiset vanhempansa, vaikka olisivat kuinka rakastavassa adoptiokodissa. Veri on lopulta vettä sakeampaa.
Keittiöpsykologiaa. Höpönlöpöä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka varhain jouduit hoitoon?
Neljävuotiaana.
Ap
Oliko äitisi kenties masentunut kun olit pieni?
Jos lasta ei tunnetasolla kohdata, kiintymyssuhdetta ei synny. Silloin vain arjen asiat yhdistää niin kauan kun asutaan yhdessä, mutta toisia ei kaipaa. Et ole tärkeä heille tai he eivät jostain syystä jaksa välittää. Perhe vaatii tunnetason sitoutumista.
Kun ikää tulee, saatat kuitenkin huomata, että kaipaat juuriasi, ihmisiä, joiden kanssa olet kasvanut.
Tämä on sama ilmiö, kun adoptoidut lapset haluavat etsiä biologiset vanhempansa, vaikka olisivat kuinka rakastavassa adoptiokodissa. Veri on lopulta vettä sakeampaa.