Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö sisaruksiisi yhteyttä säännöllisesti/usein?
13.06.2023 |
Minulla kaksi sisarta ja tosi vähän ollaan yhteyksissä vaikka ainakaan toisen kanssa ei ole mitään erimielisyyksiä tai riitoja koskaan ollut. Toinen teki aika valjun tempun mulle, se ei tiedä että tiedän, se vähän mua närästää enkä liiemmin kehtaa sen kanssa olla. Minä en myöskään ole facebookissa joten mulle pitäs tavan viestejä laittaa tai whatsappia tai tietenkin soittaa.
Kommentit (24)
Päivittäin. Ennen koronaa harvemmin, mutta koronan iskiessä tehtiin whatsapp- ryhmä ja nykyään viestitellään päivittäin, välillä ihan lyhyitä juttuja, joskus todella pitkiä asioita. Mukana minä, sisko+veli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Ei meillä ole juuri muuta yhteistä kuin osa geeneistä.
aika usein, vähintään viikottain, jos ei päivittäin. Minä olen meistä laiskin pitämään yhteyttä, koska koen kaikki kirjautumiet niin rasittavina. Meillä on monta viestipalvelusovellusta, mutta yhtä niistä käytetään useimmiten: siihen ei minun tarvitse kirjautua, kun se on puhelimessa asennettuna. facen olen poistanut puhelimesta.
välillä vain lähetellään linkkejä, jos joku törmää netissä johonkin, jonka tietää kiinnostavan. Kuvia lähetellään myös, koska ei juuri koskaan nähdä (asumme niin kaukana toisistamme).
Päivittäin. Soittelemme siskoni kanssa ehkä kerran pari viikossa ja laitamme viestejä 1-20 päivässä.
N49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskon kanssa viestitellään joskus ja nähdään myös, käydään festareilla yms. Veljen kanssa harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole nähnyt tai jutellut isoveljeni kanssa muistaakseni 18 vuoteen.
Välirikon jälkeen en. Ja sovintoa ei tule, koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tosi monta sisarusta. Siskojen kanssa whatsappissa viestitellään silloin tällöin. Veljiä näen jos käydään vanhemmilla samaan aikaan. Yhteydenpitoa ei veljiin viestein tai puheluin ole. Asun ulkomailla ja käyn Suomessa 1-2 kertaa vuodessa. Yhtä veljeä en ole nähnyt kymmeneen vuoteen eikä tietääkseni kukaan muukaan sisaruksista.
Hymähdän aina, kun palstan suurperhekeskusteluissa on ihmisiä, jotka sanovat suurperheissä kasvaneilla olevan aikuisina läheisiä, lämpimiä sisaruussuhteita.
Soittelen siskoni kanssa lähes päivittäin, ja joskus useammankin kerran päivässä jos molemmilla on vapaapäivä. Tällöin puhelut ovat lyhyitä, max. muutaman minuutin mittaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika vähän valitettavasti. Jostain syystä emme ole koskaan olleet kovin läheisiä vaikka samassa perheessä kasvoimmekin. Ikäeroa on 7v joten nuorena meillä ei kovin paljon ollut yhteistä ja aikuisena olemme molemmat menneet vähän omiin suuntiimme. Ihan hyvissä väleissä ollaan, mutta ei oikeastaan koskaan soitella tai nähdä ellei ole jotkut kissanristiäiset kyseessä.
Mieheni on taas hyvin läheinen veljensä kanssa ja heidän perheensä on melkein yhtä läheinen minulle kun omani. Nähdään ainakin kerran kuussa, istutaan iltaa porukalla tai käydään lomamatkoillakin joskus yhdessä.
Nähdään 1-2 krt vuodessa ja lisäksi muutama puhelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Korkeintaan muutama kerta vuodessa nähdään juhlissa, muuten ei mitään kontaktia.
Lopetin kokonaan yhteydenpidon systeriin.
Siihen loppui myös tuosta myrkyllisestä ihmissuhteesta ahdistuminen.
Koska vähän kauempaa näkee selvemmin, on pakko ihmetellä miksi jaksoin niin kauan.
Nykyään en edes ajattele että mulla on sisar. Jonain päivänä jompikumpi meistä saa kuolinviestin. Sen varalta että se en ole minä, teen testamentin.
2 veljeä. Toisen kanssa nähdään 1-2 krt vuodessa ja toisen veljen kanssa en ole ollut tekemisissä 15 vuoteen. Ei edes isäni hautajaisissa nähty, koska ei tullut sinne, eikä varmaan lähitulevaisuudessa tule muihinkaan mah. hautajaisiin. Perunkirjoitusrilaisuuteen tuli paikalle, mutta ei vaihdettu kuulumisia, kun karkasi heti paikalta kun tilaisuus ohi.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin kokonaan yhteydenpidon systeriin.
Siihen loppui myös tuosta myrkyllisestä ihmissuhteesta ahdistuminen.Koska vähän kauempaa näkee selvemmin, on pakko ihmetellä miksi jaksoin niin kauan.
Nykyään en edes ajattele että mulla on sisar. Jonain päivänä jompikumpi meistä saa kuolinviestin. Sen varalta että se en ole minä, teen testamentin.
Sama homma! Ei enää ahdistusta eikä enää tarvi kautta rantain kuulla, kuinka sisko on levitellyt asioitani pitkin kyliä ja selän takana haukkunut.
Kun saimme 4v sitten viimein selvitettyä isän kuolinpesän meillä ei ole enää asiaa toisillemme. Välimatkakin on 600km, joten emme törmäile vahingossa.
Joo kyllä aika usein, vähintään WA-viesteillä. Asutaankin n. puolen kilometrin päässä toisistamme, nopeasti piipahtaa kävellen tarvittaessa.