Kuinka puheliaita teidän miehet on kahdenkesken, kotioloissa?

Ja että hän puhuu. Välillä oikein ärsyttää kun yrittää rauhassa katsoa telkkaria tai lukea jotain, niin yksi puhuu kuin papupata.

Vaikka tyytyväinen pitää olla, sellainen mykkäjuntti olisi kyllä pahempi.

eli ihan jatkuvasti äänessä ja kaikken pitää muistaa kommentoida jotain, muuten sanoo samat asiat uudestaan.



Työssä käydessä joskus ärsytti, kun olisi halunnut olla kotona rauhassa. Nyt äitiyslomalla kun joinain päivinä ei päivällä ole ollenkaan aikuista juttuseuraa, on vaan kiva kun mies jaksaa vielä illalla jutella :)

Eli ei paljon puhu eikä puhise. Onneks ollaan 24 h yhdessä =) niin saa jotain joskus irti.

Mulle ei sitten riitä juttua. Haluaisi vain istua vierekkäin katsomassa tekkaria.

Saisi oma-aloitteisesti joskus keskustella jostain. Keskustelut syntyvät vain minun aloitteestani.

Miehelle riittäisi keskusteluksi mitä ruokaa tänään on-tyyliset jutu.

Voin vaikka pitää mykkäkoulua eikä mies huomaa mitään erikoista. Miehen mielestä on normaalia olla puhumatta tunti tolkulla.

Ja muussa seurassa minuakaan ei pidetä puheliaana, että kyse ei ole siitä, että olisin itse armoton räpätäti.

Onneksi miehellä on minun mieleeni olevia mielipiteitä, kunhan ne saa lypsettyä sieltä ulos!

Jos en jaksa keskustella jonnin joutavia, niin tarttuu sitten puhelimeen (puhelinlaskut miehellä noin 300 e/kk) Mistä kummasta silä riittää asiaa?????

Ja kaiken lisäksi miettii niin kauan sanomisiaan, että itse ehdin vaikka yhden kysymyksen jälkeen käydä pari muutakin keskustelua itsekseni sillä aikaa kun mies harkitsee vastaustaa siihen alkuperäiseen....



Jos meillä ei olis lapsia, niin olis varmaan aika hiljaista, tuskin itseksenikään kovasti jaksaisin höpöttää...

Miehelläni on loistava huumorintaju ja laaja yleissivistys, joten hänen juttujaan kuuntelee mielellään. Tosin en ole itsekään kovin hiljainen varsinkaan kotioloissa, joten meillä puhutaan todella paljon - välillä täyttä skeidaa mutta välillä teoreettisia keskusteluja esim. valistusfilosofiasta.