kieltäminen vai tavarat pois?

Tuon ikäsen kanssa on musta turhaa JATKUVASTI olla kieltämässä kun lapselle ei ole minkään valtakunnan hajua, miksei niihin ihaniin tavaroihin saa koskea.



Meidän kuopus on nyt kohta 1v8kk ja tavaroita on pikkuhiljaa siirretty paikalleen. Ei hän enää riko kaikkea mihin koskee vaikka toki kieltää saa vieläkin.



Ei kannata ajatella että " sitten lapsi ei koskaan opi" , kyllä hän oppii =) Juuri 1-v lapsen kieltäminen vain saattaa olla hyvin stressaavaa niin lapselle kuin vanhemmilleen.

lyhyestä virsi kaunis..

j.

Moi!



Meillä tyttö nyt 11kk, alkoi hamuta kukkia sun muita jo aikaisin ja hänelle riittää nyt, kun sievästi kieltää ottamasta. Koskea on annettu ja on ihana nyt huomata, että uurastus alussa tuottaa tulosta, eli tyttö tietää, että saa koskettaa, mutta mitään ei ota ilman lupaa. Aluksi tuntui, että kaikki piti kieltää ja kävi sääliksikin tyttöö välillä, mutta nyt on hvyä mieli. =D

Eli meillä ei olla koskaan siirretty mitään pois lapsen ulottuvilta. Tosin tietysti pesuaineet ja veitset ym. on hänen ulottumattomissa.



Tämä on jokaisen perheen oma valinta ja kannattaa tehdä juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Kerron, kuinka meillä on tehty =)



Meillä eletään täysin lapsen ehdoilla, mutta siitä olemme halunneet pitää kiinni, että tavaroita ei nosteta katon rajaan lapsen takia. Kun poikamme oppi ryömimään, hän alkoi tutkia ympäristöään käsin. Silloin oli välillä rankkaa, kun piti jatkuvasti olla ohjaamassa pois joistakin paikoista. Tilanne oli " kuumimmillaan" silloin, kun hän alkoi nousta tukea vasten seisomaan. Silloin otimme hetkeksi esim. kukkasen olohuoneen pöydältä pois, ettei menisi suuhun. Muuten kaikki esineet olivat paikoillaan. Poika oppi mielestäni aika nopeasti sen, mihin sai koskea ja mihin ei. Parissa kuukaudessa tilanne oli jo sellainen, ettei perässä tarvinnut olla kokoajan.



Tietysti tämä kysyy vanhemmilta hermoja ja jokainen perhe valitsee itselleen sopivimman tien. Poikamme on nyt 1v10kk-ikäisenä sellainen,että tietää, ettei kirjahyllyyn saa kiivetä tai että kirjahyllyn lasiovet pidetään kiinni. Vieraillakaan hän ei mene ottamaan esineitä, vaan kysyy ensin luvan. Jos kielletään, hän ei koske.



En tiedä suoraan, onko tuolla aikaisemmalla kieltämisellä ja kertomisella ollut kaikkeen vaikutusta, mutta hänen kanssaan on erittäin helppo liikkua eri paikoissa, kun hän kuuntelee ja tottelee kieltoja. Hän on muuten vilkas ja menevä pikkumies, jolta löytyy omaa tahtoa vaikka muille jakaa.



Mielestäni lapsen kasvaessa on entistä tärkeämpää kertoa, miksi johonkin esineeseen ei saa koskea. Juuri 10kk:n ikäinen ei ymmärräkään, mutta isompi alkaa jo tajuta, mitä tarkoittaa jos sanoo että jokin esine voi mennä rikki jne. Samalla rajojen asettaminen kertoo lapselle, että vanhemmat ovat täällä suojaamassa lasta ja että hän voi turvallisin mielin tukeutua vanhempiinsa.



Tietyllä tavalla pienen lapsen kasvattaminen on verrattavissa koiranpennun kasvattamiseen: koiranpennunkin perässä on oltava jatkuvasti, ettei se pure johtoja tai kenkiä tai tuolia yms. Kun kriittisin vaihe on ohi, pentu tottelee sääntöjä ja tietää mitä saa tehdä ja mitä ei.



Tässä meidän tarina, toivottavasti oli jotakin apua! Jokainen varmasti löytää omalle perheelleen sopivan tavan toimia, toiset haluavat täysin puhtaan kodin, jossa ei ole mitään esillä. Ymmärrän sen täysin, sillä tiedän, kuinka rankkaa pienen lapsen perässä jatkuvasti kulkeminen voi olla. Nyt kuitekin tunnen, että se kannatti ja tuottaa nyt hedelmää =)



Nalle

Hei!



Meillä poika nyt 1v5kk. Alotin kieltämiesen kun poika alkoi liikkumaan eli ihan ryömimisvaiheessa-oppi kyllä nopeastiettä mihin ei saa koskea ja oli huvittavaa seurata perässä kun mieli teki mennä mutta muisti ettei saa koskea. Parempi mielestäni kieltää paitsi tietty kannattaa ottaa pois esiltä sellaiset mistä voi aiheutua suurta vahinkoa tai kalliit jutut joita ei ole kiva ostella sitten uusia.

Nyt kun poika on tämän ikäinen, huomaan että lievää uhmaakin alkaa olemaan eli kieltää pitää jatkuvasti..välillä uskoo ja välillä ei. Keittiössä meillä esim. on kaappi jossa vain muovikippoja ja se on hänen leikkikaappi ja yksi vetolaatikko missä kauhoja ja niihin saa koskea..muut laatikot ovat äidin ja isin eikä hän niihin koskekaan. Huomaa että tämän ikäinen lapsi haluaa osallistua kaikkeen ja omat lelut eivät tosiaan kiinosta kauaa. Kaikki pyykin laittaminen ja astianpesukoneen täyttö ja tyhjäys kyllä kelpavat:) Malttia vaan vaaditaan!! Mutta parempi kieltää vaan. Usein lapsi ei myös koske vastaavassa yhteydessä sitten vieraankaan juttuun kun ollaan kylässä (osaavat yhdistää asiayhteyksiä)..

meidän esikoinen ja toinen ovat kuin yö ja päivä. Esikoiselle riitti kun sanoi pari kertaa tai kerran... jätti kukat rauhaan 1vnä. Monet ihmettelikin kun meillä sai stereot ja kukat ja cd-levyt olla ihan rauhassa... tietty niitä joskus käytiin käpäämässä, mutta ei jatkuvasti kielletyltä asialta toiselle.



No, toinen, poikamme, sitten ei usko mitään, oppi kiipeämään ennen kuin kävelemään, ja toistaa saa vaikka miljoona kertaa, ei usko. Siis parempi kun on kaikki yläilmoissa järjestään. Ei tarvi olla JATKUVASTI kieltelemässä, kun ei kuitenkaan usko, ja tavarat pitää ottaa viime kädessä aina pois tai poistaa poika sähkörasian luota ja laittaa siihen joku tuoli tai iso tavara pääsyesteeksi (osaa silti siirrellä painaviakin asioita...). Ja juu, soosoo eijei osaa itsekin sanoa, ja silti menee ja tekee käkättäen..Oikein vilkas tapaus ja jos komentaakin ja asia menee perille, niin 10 minuuttia ja taas on unohtunut.



Elikkäs parempi raivata oma kämppä vaan mahdollisimman lapsiystävälliseksi. Säästää omia hermoja rutkasti. Ja ne viihde-elektroniikatkin on lasiovien takana meillä, mutta eipä se paljon estele, kun poika on niin näppäräsorminen (ja vahva), että osaa yksinkertaisempia lapsilukkojakin availla. Mutta juu, kaikki vaatekomerotkin on meillä nyt lukittu. Esikoisen aikana oli tasan lääkekaappi ja kattilakaappi (lasitavaraa) lukossa. Nyt on vessanpönttöä ja pakastinta myöten kaikki lukossa...

Meillä lapset tosi erilaisia luonteeltaan - esikoisella toimi hyvin tuo ' emme siirrä vaan kiellämme' eli tavarat oli pääsääntöisesti kotona paikallaan ja hän oppi olemaan koskematta. Videot oli ' ei-paikka' jota opeteltiin alusta asti ja sit jotenkin oppi samalla ettei muuhun koske kun kerran kielletään. Meidän taloudesssa tosin ei hirveesti olekaan matalalla kaikkea krääsää ja tavaraa tarjolla...



Kuopus sit puolestaan on ihan normaali jästipää eli kielloista huolimatta ei opi=tottele vaan koski mihin mieli miten vaan... eli tavarat pariksi kuukaudeksi ylemmäs, videot sai kyytiä kielloistga huolimatta kun ei siirretty ylemmäs niitä... Mutta jossain vaiheessa nekin lakkasi kiinnostamasta eikä tarvinnut enää vahtia lapsen turvallisuutta siinäkään (ettei työnnä kättä sisään tms.).



Mielestäni ei ole hyvä että kaikesta pitää lasta koko ajan kieltää, mutta hyvä on olla asioita joista kielletään johdonmukaisesti että oppisi myös ei sanan merkityksen!



Lapset on siis erilaisia tässäkin suhteessa eikä ole olemassa yhtä hyvää tapaa toteuttaa tätäkään asiaa. Opin sen kantapään kautta meidän neideillä!

näin olen ainakin lukenut. Eli ei kannata kieltää sitä ja tätä vaan VAIN ne tärkeät (kuten uuni, hella, portaat). Jotta lapsi, etenkin noin pinei, tajuaa että ei on TOSI ei-ei. Jos kieltää koko ajan kaikkea " pientä" , niin voi olla vaikea hahmottaa miksi tätä kaikkea kielletään (esim. " miksi en saa ottaa alahyllyltä tätä mielenkiintoisen väristä kiinalaista maljakkoa kun se on niin kiehtova ja just mun nenän edessä" --> maljakko kaapin päällä paras).

Niin, siis koska meillä kolme lasta enkä tosiaan ehdi olla koko ajan vahtaamassa niin siksi elämä on tehty helpommaksi.



Kuten sanottua, en olisi jaksanut 5 kuukautta kieltää kieltää ja kieltää kun nyt kuitenkin lapsen ollessa puolitoistavuotias jo ymmärtää kiellot ja tavarat on paikoillaan.



Minä olen siis tullut tulokseen että lapsen kieltäminen kantaa tulosta vasta puolentoista vuoden paikkeilla, sitä ennen stressaa molempia osapuolia. (12-kuisena nimittäin kuopusta ei voint hetkeksi jättää yksin, kun sekunniksi käänsin pääni niin kaikki mahdollinen oli pois pöydiltä ja hyllyiltä. Nyt häntä ei enää kiinnosta tavaroiden repiminen maahan)



Eikä meilläkään nyt suinkaan ole KAIKKEA siirretty pois vaan arvokkaat ja vaaralliset tavarat. Jos meillä on joku isoäidin korvaamaton vaasi niin en jätä sitä esille ja testaa ehdinkö aina kieltää ennen kun vaasi on nurin. Mutta muuten lapset saa tutkia kaappeja ja koske tavaroihin, ovat saaneet pienestä asti, myös kauko-ohjaimiin ja kännyköihin ja vastaaviin.



Ihan hienosti meilläkin isot tottelee tänä päivänä kaikkea ja ovat ihan hyvätapasia vaikka tavaroita sillon aikanaan siirrettiin pois =)

että monet tässäkin ketjussa kertovat että jo kahta lähentelevä lapsi (tai puolitoistavuotias) tietää jo mitä " ei" tarkottaa eikä koske tavaroihin ja riko tavaroita kylässä jne. Meillä on aivan sama, vaikka en ole vielä +/- 12-kuisena kauheasti panostanut kieltämiseen. Kiellettyjä sillon olivat vaan jutut, jotka olivat vaarallisia.



Vaikka meillä on tavaroita siirretty niin kieltää saa silti aivan tarpeeksi monta kertaa joka päivä, eli en usko että pieni lapsi tarvitsee enempää kieltoja.



Musta on kauheeta kun ollaan mun vanhemmilla ja äitini ihan tahallaan kai asettelee kaikkea arvokasta lasten ulottuville ja sitten on koko ajan sydärin partaalla että ehtiikö kieltää (kun kyseessä konttaava taapero). Muutenkin siellä on musta mahdollisimman ei-rento tunnelma kun ei todellakaan voi hetkeksi istahtaa alas ja siellä on NIIN monta paikkaa mitkä on eieiei. Minä jo lapsuudessani kärsin tästä joten siksi kai teen kaiken ihan eri tavalla.

Tosiaan jos lapsi on helpommin oppiva eikä ole niin omapäinen eikä loppujen lopuksi niin super kiinnostunut niistä esineistä, niin saattahan se kielto riittää. Mutta aika mahdottomaksi menee elo, jos kuukausi kaupalla pitää koko ajan vauhdikaan ja omatahtoisen lapsen perässä kulkea ja hokea : ei eieieieieiei. Silloin alkaa jo olla niin, että lapsi saa jatkuvasti vain negatiivista palautetta eikä sekää ole hyväksi. Eli kannattaa jättää lapsen tasolle vähemmän kiellettyjä asioita, ja vielä sellaisia, jotka eivät ei ole hengenvaarallisia tai ihan niin helposti hajoavia ja niiden avulla harjoitella sitä ei sanan merkitystä.

Meidän esikoinen on erittäin vilkas ja jukuripäinen tyttö. Suosiolla nostin mulle arvokkaat ja tärkeät esineet pois ja silti sain kieltää aivan riittävästi. Kuopus (8kk) vaikuttaa rauhallisemmalta, mutta aion pelastaa tälläkin kertaa tietyt tavarat, koko perhe säästyy näin monelta mielipahalta.



Lasten luonne-eron näin muuten selvästi ystäväni kaksosissa. Toinen lapsista oli kiinnostunut leluistaan ja uskoi muutamaa kieltoa. Toinen oli kiinnostunut vain puhelimista ja kaukosäätimistä, eikä ollut kuullakseenkaan mitään kieltoja. Samainen kaveri myös rakasti kiipeämistä, mikä ei rauhallisempaa sisarusta taas kiinnostanut lainkaan, vaikka näki malliakin koko ajan. Ja tuskinpa ystäväni niin eritavalla lapsia oli kasvattanut:)

Meilläkin 1½ vuoden tietämillä rupeisi muistamaan ja uskomaan kieltoa. eli katsoi monesti mun päälle, kun oli menossa kielletylle alueelle.

Vietin poikien ekan kevään videonauhurin edessä, ei, ei ,ei ja aina kelattiin, eject , kasetti ulos ja heitto olan yli. Hain kasetin ja veli taas samoissa hommissa. Oli helpompi pistää tavarat pois. Nyt pojat yli 3v ja edelleen melko pelkistettyä meillä. Jää tuo tavarattomuus päälle, helpottaa siivoustakin kummasti.