ADHD-lasten vanhemmat!

Xandris:

Vain tuo meuhkaaminen: eihän täälä ole kukan muu tuota sanaa muoti-diagnoosi käytänyt kuin minä. Ja minä uskon siihen ajatukseen kyllä ADHD:n khdalla, vaikka kaikesta mainitsemastasi olenkin samaa mieltä. Et sanonut mitään, mitä en allekirjoittaisi.

Siksi on minusta vähän huono juttu, että meuhkataan muoti-ilmiöstä.

Vierailija:

Mutta eikö sinun mielestäsi tässä Jari Sinkkosen esille tuomassa ole yhtään perää? Eikö aijemmin mainitut ongelmat voi aiheuttaa ADHD:n kaltaisia käytösongelmia?

Uskotko ettei ole yhtään väärää ADHD diagnoosia tehty?

Ja minä uskon, että on olemassa vanhempia, jotka mieluummin haluaavat ADHD diagnoosin, kun myöntävät kasvatuksella olevan mitään tekemistä ongelmalliseen käytökseen. -16

että neuvolasta pyydetään lähete eteenpäin. Ensin omalle lääkärille ja neuvolapsykologille ja he sitten - koska tosiaan eivät ole alan erikoisihmisiä - panevat lähetteen eteenpäin tutkivalle osastolle keskussairaalaan - Helsingin tapauksessa Lasten ja Nuorten sairaalan neurologiselle poliklinikalle, jossa sitten arvioidaan tutkimusten tarve. Näin siis ainakin autismioireiston osalta, olettaisin, että ketju on adhd-epäilyssä jotakuinkin vastaava - eli neuvola ohjaa eteenpäin.



Jotkut yksityisetkin lääkäriasemat tutkivat adhd:tä.

jos päivärytmi ja ravintoasiat laitettaisi kuntoon... adhd ei välttämättä kokonaan häviäisi, mutta lieventyisi varmasti. Työskentelen tällaisten lasten/nuorten kanssa ja kyllä rasittaa, että suurimmassa osassa perheitä ruokailut, nukkumiset ja pelamiset/tv on ihan perällään. Lapsi istuu tuntitolkulla tietokonepelien ääressä, eikä syö kunnon ruokaa. Kuka tahansa olisi levoton, jos ei nuku ja juo puolitoista litraa limppria lounaaksi. Syyksi sanotaan usein se, että lasta ei saa toimimaan muuten - eli adhd-diagnoosi antaa lapselle oikeuden käyttäytyä kuin kuningas. Tällä lailla oireet vaan vahvistuvat ja kohta ei ole kyseessä ainoastaan adhd vaan mukaan on tullut käytöshäiriö, jotka ovat kaksi eri asiaa, mutta helposti kasaantuvat näille pikkupomoille...

Uskon että hyvällä ravitsemuksella ja säännöllisellä elämänrytmillä on positiivinen vaikutus lapsen käytökseen.



Usein tapaa näitä ongelmalasten vanhempia jotka laittaa adhd:n piikkiin kaikenlaisen häiriökäyttäytymiseksi luokiteltavan. Näitä pikkuhitlereitä riittää kiusaksi asti.



Lapsi tarvitsee rajat ja niitä ei kaikki pysty asettamaan.



Ymmärrän että oikeasti jollakin on tuo tauti.

Ònko hän käynyt katsomassa? Ei vai? Hän taitaakin vain olettaa.



ENSIMMÄISIÄ asioita mitä vanhemmilta tutkimuksissa kysellään, on perheen normaalit elintavat. JOS niissä on vikaa, niitä korjataan ENSIN, ennen diagnoosin tekoa. Sen lisäksi ADHD ja ADD (ja autisminkirjon) hoitusuunnitelmiin kuuluu aina vanhempien " opettaminen" tavoissa joilla ongelmia voidan auttaa ja helpottaa. Ja kyllä kunnon ruoka ja tarpeellinen liikunta kuuluu siihen.



Liikunta itse asiassa lisää aivojen noradrenaliinin ja muiden välittäjäaineiden tuotantoa ja siten auttaa adhd-oireisiin. Ongelma onkin siinä, että liikkua pitäisi vähintään 10 minuutin välein,e ttä se tehoaiisi. TÄmän takia on esim " vireytyynyjä" jne joilla voi keikutella pulpetissa. Mutta se ei vain riitä että liikutaan esim aamulla ja illalla ja välitunneilla - vaikka miten jättäisi telkun ja pelit väliin.



neljäykkösen (ja sinkkosen) käsitykset ovat sitä tyypillistä vanhempia syyllistävää potaskaa, jota varsinkin psykoanalyyttiset ja psykoteriapiaa harratavat psykologit tyrkyttävät - pääasiassa kai siksi etteivät jäisi työttömiksi.

TOISAALTA se perusasia on kyllä aivan totta, että oirehtimiseen - adhd ja autismikirjo - voi vaikuttaa elämäntavoilla. Se ei toki merkitse, että synnynnäisistä neurologisista sairauksista (vaikka sitä sanaa eivät adhd ja autismi-ihmiset itse käytä) ikinä paranisi.



Ja sekin on selvää, että vaikka elämäntapojen säännöllisyyttä tolkutetaan, niin kaikki vanhemmat eivät ota opikseen.



Niinkin se on - pakko kompata 41:ä - että erityislapselle antaa joskus anteeksi asioita, joita ei " normaalille" lapselle antaisi, ihan vaan välttääkseen iänikuisen kiukun ja riidan. Jos lapsi esim. jumittaa tietyissä tilanteissa ja saa kamalan raivarin, on aika inhimillistä, että sellaista haluaa välttää.



Mutta se on myös totta, että näistä kun puhutaan paljon ja kuuluvasti, samalla tullaan rivien välistä väittäneeksi, että moiset neurologiset ongelmat ovat a) itseaiheutettuja ja b) " muoti-ilmiö" ja c) " oikeasti lapsi vaan on kurin ja kunnon kasvatuksen tarpeessa" . Mitkä tietenkin kaikki ovat potaskaa ja hemmetin loukkaavaa! Ihan sama kuin alkaisi syöpäpotilaalle inttää, että sä oot itse varmaan ton aiheuttanut ja ota nyt itseäsi niskasta kiinni, niin kyllä toi ravitsemusterapialla paranee...

Taitaa olla lapsi, jolla epäsäännöllistä elämää...

Sitten vielä pyörrät puheitasi, ensin ole 41 kanssa samaa mieltä ja kunnes tulee taas " parempi" mielipide, vaihdoitkin siihen.



Ja kyllä toi 16 puhui monessa jutussa ihan asiaa, vähän toiselta kantilta kuin sinä. Ajattelet aika mustavalkoisesti ja et salli muita mielipiteitä.

Kukaan ei ole väittänyt etteikö olisi ADHD:stä puhtaasti kärsiviä lapsia, mutta on myös näitä muita.

Ap, ajattele lapsesi parasta ja tutkituta hänet. Hän on oikeutettu mahdollisiin tukitoimiin, vaikka se leimautuminen meitä vanhempia pelottaakin, kiitos tämän syyllistämiskulttuurin.



Minäkin tunsin syyllisyyttää, pelkoa, ahdistusta ja epäonnistumista silloin, kun meidän lapsella alettiin adht:ta epäillä ja kielsinkin pitkään ongelman olemassaolon. Nyt yli vuosi tutkimuksia takana ja vieläkään diagnoosi ei ole selvä. Ei niitä siis kovin nopeasti ja helposti tehdä ja tutkimukset on todella perusteellisia.



Ja, vaikka tieto lisää tuskaa, niin minulle tärkeintä on auttaa lasta selviytymään mahdollisimman hyvin tässä elämässä ja tehdä siitä elämisen arvoinen. Ongelmat voivat suurentua, kun koulu alkaa. Ongelmia voi olla itse oppimisessa ja sosiaalisten suhteiden luomisessa ja monessa muussa asiassa.



Ihmettelen kovasti, mikä antaa " oikeuden" arvostella adhd lapsen vanhempia kyvyttömiksi kasvattajiksi? Ei kai kukaan tekisi sitä syöpäsairaan lapsen vanhemmille?

Ja lisääntymiskyky poistettava. Eikös se niin mennyt se yksi ketju viikonlopulta vai koska se oli, ihan vasta kuitenkin...

Ensinnäkin toivon, että tällaiset ihmiset, eivät koskaan lisääntyisi ja toiseksi kysyn, miksi sinun elämäsi olisi arvokkaampi, kuin jonkun adhd lapsen?



Xandris on mielestäni pysynyt koko ajan kannassaan. Hän omaa myös keskustelutaitoa ja ihan tietopohjaakin hänellä tuntuu olevan, toisin kuin monilla tässä ketjussa.

Meillä poika oirehtii add-tyyppisesti (tilanteesta toiseen siirtymisen vaikeus, jumiutuminen). Opettajan kanssa on jo metodi läksyjenteon suhteen, mutta muut elämisentoiminnot vaativat jo minulta niin suurta huomiota, että alan olla henkisesti puhki.. Poika jumittaa ja jos siihen sanot jotain, että teepäs, niin hulabaloo on valmis..

Eilinen itsenäisyyspäivä oli täyttä p***aa meillä. Tilannetta ei varmasti helpota hiljalleen alkava murrosikä sekä syksyllä tapahtunut muutto (koulunvaihto, josta seurasi kiusaamista).

Jossain vaiheessa meillä lipsuttiin tukkapöllylinjalle pojan kanssa, kun sai tiheään raivareita. Ne on kyllä lopetettu. (Pojan oirehtiminen on alkanut ehkä n. parin vuoden iässä). Nyt on tietenkin kaikki helppo kääntää toisinpäin..Vika on meissä kasvattajina. Pelkään tavallaan sitä, että nuo tukkapöllyt pilaavat koko homman!

tietenkin tehdään hoitosuunitelma, jossa ensin kyseiset asiat kartoitetaan... vanhempia neuvotaan ja ohjataan - tämähän on lähtökohta. Mutta entäs kun ohjeet eivät mene perille. Valitettavsti surukseni olen päässyt näkemään tämän useammin kuin kerran, ihan oikeasti. Kyse ei siis ole ennakkoluuloista tai arvelusta. Ja tällä ei ole mitään tekemistä psykoterapian kanssa. Miksei vanhempia muuten saa syyllistää, jos hoitavat hommansa huonosti?



En siis kiellä enkä kiistä adhd:n olemassaoloa ja kaikki kunnia ja voimia niille vanhemmille, joilla sellainen lapsi on. Puhu ap ihmeessä neuvolassa ja vie lapsi tutkimuksiin, jos sinusta siltä tuntuu.

jos tieten tahtoen estävät lastansa voimasta paremmin ja paranemasta...

ADHD-pojan äitinä en voi muuta kuin todeta, että kaikkea te idiootit jaksatte kadehtia!!! Luuletteko tosissaan olevan jotenkin makeeta, kun lapsella on todettu ADHD?! Kuulkaa tässä on vuosien mittaan monet itkut itketty ja monet pahat mielet nieleskelty ja oltu välillä huolesta ja väsymyksestä soikeena.

Ja sille joka kysyit: ADHD-lapsikin pystyy keskittymään. Eivät he (ainakaan kaikki) sentään mitään seinähulluja ole!

Vierailija:

ADHD-diagnosointiin? Eikö ole vähän muotia omata lapsi, jolla ADHD? Se ainakin selittää käytösongelmat. Ja en tarkoita nyt ap:n tapausta, tässä voi olla kyseessä oikea ADHD. Ja eikö lehdet pullistele juttuja ADHD:stä, joten on muoti-ilmiö? -16

Ja nukkumaanmeno on just siksi noin, koska olen huomannut, että pojan hommat ei suju senkään vertaa, jos valvoo enemmän. 55

55

Ennen 1800-luvun loppua ihmiset eivät ikinä kuolleet umpisuolentulehdukseen. Jos joku kuoli äkillisiin vatsakipuihin, hän oli heikko ja hysteerinen ihminen, koleerinen suorastaan - tai sitä ennen noituuden uhri. Sitten keksittiin että se olisi umpisuolentulehdus ja kaikki alkoivatkin kuolla tähän muoti-ilmiöön. Sääli että keksivät hoidon, mutten me ehkä olisi me päässeet takaisin siihen vaiheeseen jossa heikot kuolivat pois ja rotu parani, vai miten se meni...

Tosikoille tiedoksi: viimeisessä lauseessa on sarkasmia.

(lähipiirissäni on ollut 1 ADD-aikuinen ja 1 ADHD-aikuinen, lisäksi 4v poikani on osoittanut merkkejä varhaisesta ADHD:sta)



- ADD/ADHD-diagnoosin antaa aina erikoisasiantuntija, ei tavallinen tk-lääkäri. Diagnoosia edeltävät perusteelliset tutkimukset sekä keskustelut; ajatus muotidiagnoosista on harhaanjohtava. ADHD vaikuttaa olevan muodissa sen vuoksi, että siitä puhutaan ja sitä epäillään tällä hetkellä niin paljon - todellisia diagnoosin kantajia on loppujen lopuksi melko vähän.



- ADD- ja ADHD-henkilöt pystyvät hyvinkin keskittymään itselleen mieluisiin asioihin, eivätkä välttämättä näe eivätkä kuule sinä aikana mitään muuta. Keskittymiskyvyn puute ilmeneekin tavallisesti juuri vaikeutena suorittaa vähemmän kiinnostavia tehtäviä; lukemisesta pitävä ADHD-henkilö saattaa hyvinkin lukea paksunkin opuksen yhdeltä istumalta. ADHD-lapsi saattaa esim. piirtää useita tunteja keskeytyksettä, jos hän piirtämisestä nauttii.



- Toisin kuin yleisesti luullaan, ADHD voi ilmetä myös korostuneena vetäytymisenä. Miehelläni on juuri tämä ADHD:n " unelias" muoto. Hänellä on vaikeuksia saattaa aloittamiaan tehtäviä valmiiksi, mutta hän ei suinkaan heiluttele raajojaan saati pompi ympäriinsä levottomana. Päin vastoin hän säätää epämiellyttävässä (=sosiaalisessa) tilanteessa kaiken kommunikointinsa mahdollisimman lähelle nollaa ja vaipuu omiin ajatuksiinsa muiden keskustellessa.



- Oireiden tutkiminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kannattaa aina. Alle 6-vuotiaiden tapauksessa vanhempien tulisi kirjata ylös kaikki, minkä epäilevät viittaavan ADHD:hen, sillä varsinaista diagnoosia voidaan alkaa sovitella lapsen harteille vasta esikouluiässä. Joka tapauksessa on parempi tietää selvä syy lapsen käytökselle kuin tulla leimatuksi tyhmäksi ja/tai laiskaksi minne sitten ikinä meneekään. Oikealla hoidolla, lääkityksellä ja vertaistuella ADHD-henkilö voi elää lähes normaalia elämää.

Sanoin aivan selvästi, että olen 41:n kanssa samaa mieltä SILTÄ OSIN, että säännöllisellä, strukturoidulla elämällä voi vaikuttaa oireisiin. Oireet ovat kuitenkin eri asia kuin se, paraneeko sairaus koskaan. Ei parane.

Mitä tulee kommenttiisi lapsistani, niin se on niin alatyylinen, etten viitsi edes vastata.

Vierailija:

Taitaa olla lapsi, jolla epäsäännöllistä elämää...

Sitten vielä pyörrät puheitasi, ensin ole 41 kanssa samaa mieltä ja kunnes tulee taas " parempi" mielipide, vaihdoitkin siihen.

Ja kyllä toi 16 puhui monessa jutussa ihan asiaa, vähän toiselta kantilta kuin sinä. Ajattelet aika mustavalkoisesti ja et salli muita mielipiteitä.

Kukaan ei ole väittänyt etteikö olisi ADHD:stä puhtaasti kärsiviä lapsia, mutta on myös näitä muita.

Kylläpä on ketju. Mutu-tietoa pullollaan.



Ensinnäkin, adhd-diagnoosin saaminen vaatii pitkän ajan ja useiden eri asiantuntijoiden lausuntoja. Lausuntoja voivat antaa mm. psykologi, puheterapeutti, toimintaterapeutti, foniatri. Lausunnoissa käytetään apuna myös päiväkodin/koulun lausuntoja lapsesta.

Aikaa menee yleensä vuosia ja alle 5-vuotiaita ei pystytä tutkimaan. Toki näillä alle 5-vuotiailla on jo monilla lausuntoja em. paikoista.

Se ei todellakaan ole mikään lääkärikäynti tai muutama lääkärikäynti, jossa tälläisiä diagnooseja jaellaan.



ADHD-lapsi pystyy hyvinkin keskittymään mieleiseensä asiaan pitkän aikaa. Tässä ei ole minkäänlaista eroa diagnoosittomaan lapseen.

Tarkkaavaisuushäiriössä monissa asioissa lapsen (puhun tästä nyt lapsesta, koska omat kokemukseni ovat lapsesta) tarkkaavuus vain on häilyvää. Ympäristön pienetkin impulssit katkaisevat tarkkaavuuden, lapsi on hyvin impulssiivinen, meillä tämä enemmän esiin tuleva muoto jatkuva liike (vaikka on paikallaan, jalka saattaa vispata, kädet käy), koko ajan touhuaa jotain. Touhu voi olla hyvinkin järkevää, eikä häiritse tällöin muita. Leikkiä riittää koko ajan. Lapsi tekee koko ajan jotain. Lapsi juttelee paljon ja juttu on monesti mielikuvituksen rikastamaa, tulvivaa, välillä vaikea löytää sitä punaista lankaa jutusta. Vähän tajunnanvirta tyylistä.



Lapsi on aivan tavallinen lapsi, vilkas ja puhelias. Ei välttämättä ollenkaan ulkopuolisen ihmisen tunnistettavissa tarkkaavaisuushäiriöiseksi, ellei ulkopuolinen tunne jollain tavalla asiaa. Lapsi ei myöskään ole kauhukakara, huutava, räyhäävä, huonosti käyttäytyvä.

Lapsi kyllä hyvin usein ajautuu tilanteisiin ja on yleensä paikalla kun jotain tapahtuu.



Ja ap jos arvelet teidän tarvitsevan apua, pyydä päiväkodista lausunto lapsen olemisesta päivähoidossa, ota yhteys neuvolaan josta pyydät lähetettä neuvolapsykologille. Tai jos lapsellasi on esimerkiksi jotain kielellistä häiriötä pyydä lähetettä puheterapeutille.

Monesti kyllä päiväkodissa jo tunnistetaan jotain näitä lapsen vaikeuksia ja niihin ehdotetaan avun hankkimista. Pyydä kiertävää erityislastentarhatopea vierailemaan ryhmään (omat opet kutsuvat hänet seuraamaan ryhmän työskentelyä ja erityisesti pyydetyn lapsen työskentelyä). Itseasiassa tää on oikeestaan se, mitä ensimmäisenä kannattaa tehdä (meillä tästä aloituksesta on niin kauan, etten enää muistanut heti tarkasti kuinka edettiin). Ja sitten näiden mahdollisten lausuntojen kanssa sieltä neuvolasta lähetettä eteenpäin. Tai jos erityislastentarhan opella on joku toinen tie asiantuntijan tutkimuksiin.



Jari Sinkkosen pohdintoihin aiheesta en ole paremmin tutustunut. Olen kyllä niitä osittain lukenut haastattelujen muodossa. Sinkkonen on todennut joskus adhd-diagnoosin sisältävän sovittujen sääntöjen rikkomista. Miten määritellään nämä sovitut säännöt. Adhd:n olemassa oloa hän ei ole kieltänyt.