Oletko arka "elämän ohikulkija"?

Kaoottinen lapsuus ja nuoruus lienee aiheuttanut sen, että pelaan kaikessa aina varman päälle.

Lopputuloksena tylsä työ, tylsä koti tylsä ihminen jolla tylsä elämä.

Kestän todella huonosti elämän epävarmuustekijöitä.

Moni varmaan matkustaisi jonnekin, jos olisi rahaa ja sopivaa matkaseuraa.

En, kokeilen vähän kaikkea mikä tulee eteen, muuttelen, matkustan minkä pystyn, vaihdan työpaikkaa, ostan ja myyn asunnon jne. jne.

On minulla aina varasuunnitelma kyllä. En voi sietää ihmisiä jotka puhuu miten aikovat tehdä jotain mutta eivät ikinä tee, tai haaveilevat jostain yrittämättäkään mennä kohti haavetta. Isäni oli tuollainen. Aina sitä odotusta että joko se alkaisi tapahtumaan mistä se puhuu. Ei koskaan alkanut. Nyt hän on jo kuollut.

Miksi se matkan elämä on jotenkin todellisempaa kuin kotiseudun? Sitä en tässä tajua.

Heitän tähän toisenkin kysymyksen: Oletko elämän ohitouhottaja, jokaisen muodinmukaisen virvatulen perässä juoksija, kuvitellen että mitä enemmän melua sen enemmän elämää?

Kaikkein vahvin pärjää yksinkin ja matkustamatta, se vaatii luonnetta. Itsensä viihdyttely ja pakomatkat eivät kehitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se matkan elämä on jotenkin todellisempaa kuin kotiseudun? Sitä en tässä tajua.

Heitän tähän toisenkin kysymyksen: Oletko elämän ohitouhottaja, jokaisen muodinmukaisen virvatulen perässä juoksija, kuvitellen että mitä enemmän melua sen enemmän elämää?

Olet varmaan minun äiti. Istuu kaikki päivät sohvalla ja katsoo tallennettuja Emmerdaleja. Ei siinä mitään, jos sellaisesta tykkää. Se se on elämää että tekee mistä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein vahvin pärjää yksinkin ja matkustamatta, se vaatii luonnetta. Itsensä viihdyttely ja pakomatkat eivät kehitä.

No ei siinä mistään pärjäämisestä ole kyse vaan elämästä nauttimisesta.