Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitiyskö tarkoittaa oman elämän menettämistä
07.12.2006 |
Monestihan puhutaan, että kotiäidit (ja äidit yleensäkin) ovat menettäneet oman elämänsä. Aikaa itselle, harrastuksille, parisuhteelle jne. ei ole.
Itse olen 2.5 vuotiaan lapsen kotiäiti, ja olen ihan onnellinen.
Toki joskus päivät voivat tuntua samanlaisilta, eikä aikuista seuraa aina ole, mutta koen kuitenkin, että kotiäitiys on tämän kaiken arvoista! Se, että saan itse olla edes kolme vuotta lapsen kanssa kotona on mulle tärkeää. Ja toivon, että voisin jatkossakin olla kotiäitinä.
En ole koskaan rakastanut/inhonnut töitäni tai opiskelua. En ole siis valinnut kotiäitiyttä " ettei tarvi töissä kulkea"
Kotiäitinä mulla on varmasti enemmän omaa aikaa verrattuna jos kulkisin töissä. Työn tekemistä en laske omaksi ajaksi. . .
Kun olen päivät kotona, voin hyvällä omalla tunnolla käydä lenkillä itsekseni, harrastaa jne. kun mieheni on tullut töistä. Jos kävisin töissä, en varmaan raskisi enää illalla lähteä minnekään ilman lasta.
Jokainen ihminen on kuitenkin erilainen. Toisille töissä käyminen on tärkeää, toisilla yksinkertaisesti pää räjähtää jos ovat päivät lasten kanssa kotona ja jotkut viihtyvät kotiäitinä hyvin (tai vähemmän hyvin)
Kommentit (2)
useampaa lasta ja useamman vuoden kotonaoloa.
Itselläni on kaksi lasta, 4 ja 2, ja kyllä tässä aika vähiin jää se oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle mieheni ystävä sanoi esikoisemme ollessa n. vuoden ikäinen (käpysin hänelle, kun tunki kohmeloissaan kutsumatta vappupäivänä kylään ja saunomaan) että " sun miehelläs sentään elämä jatkuu" . Olisin laskenut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kyseessä oli yli nelikymppinen kahden lapsen isä.
Ko. pariskunta itse hurusi briteissä reissamaassa kahdestaan parin viikon reissun, kun esikoisensa oli aikoinaan vauva. Ei voisi olla erilaisempi ajatusmaailma.