Ulkomaalaisita miehistä kokemuksia..

- palstalla on aika autenttista tekstiä. käypäs lukaisemassa.

että ei ole mitään homogeenistä ryhmää " ulkomaalaiset" . On aikamoinen ero mistä päin se ulkomaalainen tulee...

Mitä koitat hakea tällä ketjulla?

Olin tulossa junalta kantamusten kanssa ja opiskelukaverini miehen (joka oli ulkomaalainen) tuttu joka oli sattumalta paikalla tarjoutui kantamaan. No ei siinä mitään annoin kantaa laukut ja kiitin. No eikös jollekin kaverille joka asui samassa yokylässä piti soittaa, annoin soittaa (ei eletty vielä kännykkä aikaa) ja sen jälkeen olikin täys työ saada herra ulos kämpiltä. Saman illan aikana herra kävi kolkuttelemassa ovella useammasti, soitti ties kuinka monta kertaa, että tarvitsisis yöpaikan. No ei onnistunut meikälaisen kanssa, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.



Vähän ajan päästä alkoi tulla huorittelu soittoja ja haukkuin kuinka ruma minä oikein hänen mielestään olin. No eipä olisi vähempää voinut minun itsetuntoa loukata nuo herjat.



Säälittävä tapaus kerta kaikkiaan.

ja ois kiva saada uusia aiheita. Onko hyvä selitys? :D

-ap.

Ulkomaalaisuus tekeekin miehestä todella, todella erikoisen ja poikkeavan.

sellaista se elämä on monikulttuurisessa suhteessa: aika arkista.

ne eivät kuitenkaan liity mitenkään hänen kulttuuriinsa tai kansalaisuutensa. Yhtä lailla samanlaista voisi olla täysin suomalaisen miehen kanssa.



Kulttuurieroja ei juurikaan ole, jotain pientä nyt silloin tälloin, mutta ei mitään suurempaa. Lähinnä ruoassa on eroja ja arkirytmissä sekä siinä, että mieheni ei ole tottunut harrastamaan liikuntaa samalla tavalla kuin Suomessa vaan hän on tottunut esimerkiksi siihen, että lyhyetkin matkat ajetaan autolla ja ns. hyötyliikuntaa ei ole ollenkaan vaan jos jotain liikuntaa harrastetaan niin sitä pitää erikseen mennä johonkin harrastamaan esim. kuntosalille jne.

sillä puhumme yhdessä kielellä joka ei ole kummankaan äidinkieli. Ja kulttuurierojakin on, vaikka aika läheltä maantieteellisesti olemme syntyisin. Esimerkiksi juhlapäivien tärkeys tulee nyt ensimmäiseksi mieleen. Jos on kaukaisella sukulaisella syntymäpäivät 2000 km päässä, sinne on kerrassaan mentävä vaikka rahatilanne ei sitä sallisi.

Oma mieheni on ruotsalainen ja elämä hänen kanssaan poikkeaa varmasti kovasti siitä, että eläisin vaikka sudanilaisen tai uzbekistanilaisen kanssa yhdessä.



Ihan tavallista meillä on, " suomalaisuus" ja " ruotsalaisuus" eivät ole mitään jokapäiväsiä aiheita. Alussa ihmetytti miksi mies haluaa lihapullien kanssa puolukkahilloa ja miksi niitä lihapullia tarjotaan jokaisella juhla-aterialla. No, nämäkin erot on samaa luokkaa kun erot savolaisen ja helsinkiläisen välillä. Puhumme kotona ruotsia, jonka minäkin hallitsen, eli mitään kieliongelmaakaan ei ole.

kuin kenenkään kanssa aiemmin. Luulen tosin, ettei sillä ole mitään tekemistä hänen kansallisuutensa tai minun kansallisuuteni kanssa.

vaan siis jotian seikkailujuttuja, ajankuluksi vaan siis.. En ole mikään rasisti siis kuitenkaan, vaan on ne aika jänniä juttuja joskus.

Ainoa ongelma on se, että jompikumpi joutuu aina asumaan toisen kotimaassa. Olisi ihanaa kun ei tarvitsisi aina matkustaa niin kamalasti kun mies haluaa tavata perhettä ja kavereita..

kovin ole törmänneet. Kieliiongelmaa ei ole. Ruokailutooumuksissa näkyy eroja ja ehkä nyt jouluna meillä avataan lahjoja sitten sekä aattona että joulupäivänä.



Mieheni on kyllä myös ehdottomasti paras mies mitä koskaan on minulla ollut mutta en usko että tämä johtuu englantilaisuudesta.



Mutta ehkä sen olen huomannut englannissa ollessani että kyllä naista siellä enemmän naisena kohdellaan kuin täällä. Ei esim. deiteillä tulis mieleenkään että nainen maksaa. Mieheni aina nauraa kun kerron kuinka suomi exät veivät syömään suunnilleen mäkkäriin ja leffaliput kustansin itse. :D

Olen pahoillani, mutta mitään kovin shokeeraavaa kerrottavaa minulla ei ole. Meidän miehet herää aamulla, menevät töihin, tulevat sieltä työpäivän jälkeen kotiin, käyvät kaupassa, leikkivät lastensa kanssa, imuroivat, käyvät lenkillä, röhnöttävät sohvalla siinä missä muidenkin ukot.

Meitä ei ole edes hakattu, ja jos on petetty niin se on tehty niin hienosti ettemme me vaimot ole sitä vielä ymmärtäneet. Je on sitten tapahtunut jossain kodin, työpaikan (miesvaltainen), lenkkipolun ja lähikaupan välillä, sillä miehemme (nuo tylsimykset!) eivät edes juo alkoholia tai käy kapakassa.

Elämämme on tavallisen tylsää. Tapasimme, ihastuimme, tutustuimme, seurustelimme, muutimme yhteen, menimme naimisiin, saimme lapsia. Maatajärisyttäviä skandaaleja ei elämässämme ole ollut, toki joskus riitelemme kuten kai kaikki parit.

Olemme kertakaikkisen tavallisia ja tylsiä. Ne parit, jotka eivät ole, päätyvät yleensä sitten lööppeihin.

paitsi tietysti ruokamieltymykset ovat erilaisia, mutta miehellä on lukuisia ruoka-allergioita jotka asettaa taasen omat rajoituksensa, että emme syö juuri koskaan samaa ruokaa.



Mies on todella huomaavainen, hyvä mies ja viihtyy kotona. Voipa sanoa että hän on enempi koti-ihminen kuin minä.



Koko avioliitomme ajan hän ei ole ollut yhtään iltaa kavereittensa kanssa kartsalla ( näinhän yleisesti luullaan että arabimiehet istuskelee baareissa illat pitkät ) vaan kun esim. kyläilemme, teemme se aina yhdessä.

Haluatko kokemuksia ulkomaalaisesta suomessa, lomaromanssista, seurustelusta toisen maan kansalaisen kanssa?

Kuinka käydään suihkussa ulkomaalaisen kanssa (vissi ero kai suomalaiseen), kuinka liftataan ulkomaalaisen kanssa (entä jos on itse se ulkomaalainen?). Kuinka ollaan lapsenvahteina, miten käydään uimassa, kuinka suudellaan?

mutta otinpa pikisilmän eikä ole tarvinnut katua.

Olin 17-vuotiaana Inglesissä perheeni kanssa, ja tutustuin diskossa espanjalaiseen poikaan nimeltään Raul. Käytiin yhdessä syömässä, juomassa, tanssimassa. Juu, suudeltiin ja sänkyynkin mentiin muutamaan kertaan. Hän lähti kotiinsa manner-Espanjaan kaksi päivää ennen minun lomani loppumista. Sain häneltä muutaman kirjeen sen jälkeen, mutta siihen yhteydenpito jäi, emmekä koskaan enää tavanneet.

Hän oli ihan hyvä suutelemaan, sängyssä ihan normaalia tasoa ikäisekseen (oli 18-vuotias). Komea ja mukava poika. Mitään suurta romanssia en siitä odottanut, siksi en hänen kirjeisiinsä lopulta enää vastannutkaan.

8 yhteistä vuotta takana.