Onko muka toisen puhelimen tutkiminen ihan normaalia parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, se on rikos

Ei se rikos ole, jos toinen antaa tutkia sen. Mutta onhan tuo kontrolloivaa käytöstä pahimmillaan. 

Perussuomalaisena naisena olen sitä mieltä että tottakai puhelimensa voi antaa isännälle tarkistettavaksi jos hän sitä pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla "ei ole mitään salaisuuksia" niin eikö teillä ole mitään yksityisviestejä ystäviltä, joissa voi olla ystävän luottamuksella kertomia asioita? Eiväthän nekään välttämättä mitään kamalaa ole, mutta jos ystävä kertoilee ihan vaan vaikka vaihdevuosivaivoistaan tai riidasta lapsensa kanssa, tai pohtii oman lapsuutensa asioita tai kertoo iäkkäiden vanhempiensa omaishoitoon liittyviä kipuilujaan, tuskin hän arvostaisi sitä, että näytätte viestit eteenpäin.

Tätä minäkin olen toistuvasti yritin kertoa omalle exälle. Mutta ei, tämä ei mennyt läpi. 

Hän ei siis varsinaisesti yrittänyt tsekata minun puhelinta, mutta ihmetteli ettei saanut käyttää sitä. (Miksi olisi pitänyt, kaikilla on omakin puhelin). 

Lopulta minulle on mm. selvinnyt, että esim. oma terapiakäyntini oli levinnyt muidenkin ihmisten tietoon, koska hän oli lainaillut omaansa. 

Puhelin ja kirje salaisuus koskee kaikkia, myös puolisoa. 

Niin, kenelle on, kenelle ei. Minun parisuhteessani minkäänlainen kyttääminen ei ole normaalia. Mutta jos kaksi aikuista ihmistä haluavat keskenään sopia, että urkkivat toistensa yksityisasioita, niin ei kai sitä kukaan ulkopuolinen voi kieltääkään.

Meillä ovat kyllä ihan vapaasti tutkittavissa, jos kuuluu nokosille, että viestiä pukkaa, niin huudan puolisoa katsomaan, mitä siellä on.

Kyllä se varmaan naisille on

Ei.