Mitä kerrot lapsellesi olemassa olevista sukupuolista ja seksuaali-identiteeteistä?

Lapsi on jo teini-ikäinen. Jostain syystä hän on jo pienenä oppinut että on olemassa poikia ja tyttöjä sekä miehiä ja naisia, eikä ole tarvinnut erikseen opettaa mitään.

Kun on jostain syystä tullut puheeksi niin olen puhunut transsukupuolisuudesta, mutta ei sen tarkemmin olla asiaa käsitelty. Veikkaan että mun lapsilla saattaa olla jopa itseäni parempi tietämys asioista. Tärkeimpänä oon korostanut sitä, että ihmiset on ja saa olla erilaisia, mutta kaikki saman arvoisia.

Mun lapsi puhuu itse mulle, ja on sitä mieltä että sukupuolia on 2 ja sitten niitä jotka haluaa tai kokee olevansa jotain muuta. Kaikki kukat kukkikoot, ei väliä. 

En kerro. Kysyttäessä vastaan, että 2 sukupuolta on.

Olen selittänyt, että se miten vahvasti ihminen kokee oman sukupuolensa vaihtelee. Olen kertonut, että se on enemmänkin jana kuin kaksi laatikkoa, joista toinen on mies ja toinen nainen. Ja että heidän isänsä tuntee selkeästi olevansa siellä janan mies-päässä ja minä, äiti, tunnen olevani enemmänkin siinä janan keskivaiheilla: en kovin vahvasti tunne olevani nainen tai mies. Esikoisen luokalla on transpoika, joten hänelle ei nyt ole iso juttu ollenkaan tällaiset. Nuorempikin tietää, että on ihan peruskäytöstapoihin kuuluvaa antaa ihmisten olla sellaisia kuin he ovat.

Olen opettanut myös se, että vaikka ihminen olisi vähän vajaa ja ei ymmärrä sitä, että ihmiset on erilaisia, niin ei häntäkään saa haukkua tyhmäksi päin naamaa :)

Vierailija kirjoitti:

Olen selittänyt, että se miten vahvasti ihminen kokee oman sukupuolensa vaihtelee. Olen kertonut, että se on enemmänkin jana kuin kaksi laatikkoa, joista toinen on mies ja toinen nainen. Ja että heidän isänsä tuntee selkeästi olevansa siellä janan mies-päässä ja minä, äiti, tunnen olevani enemmänkin siinä janan keskivaiheilla: en kovin vahvasti tunne olevani nainen tai mies. Esikoisen luokalla on transpoika, joten hänelle ei nyt ole iso juttu ollenkaan tällaiset. Nuorempikin tietää, että on ihan peruskäytöstapoihin kuuluvaa antaa ihmisten olla sellaisia kuin he ovat.

Olen opettanut myös se, että vaikka ihminen olisi vähän vajaa ja ei ymmärrä sitä, että ihmiset on erilaisia, niin ei häntäkään saa haukkua tyhmäksi päin naamaa :)

Eli opetat lapsellesi epätieteellistä huuhaaata? 

Sukupuoli ei ole tunne, jana, kokemus eikä edes himmeli, vaikka Panda Eriksson niin väittääkin.

Lapsethan aika luonnostaan oppii että on kaksi sukupuolta. Ei sitä tarvitse varsinaisesti erikseen opettaa.

Sukupuolia on kaksi, sen tietää lapsikin, mutta mikä on seksuaali-identiteetti?

Vierailija kirjoitti:

Olen selittänyt, että se miten vahvasti ihminen kokee oman sukupuolensa vaihtelee. Olen kertonut, että se on enemmänkin jana kuin kaksi laatikkoa, joista toinen on mies ja toinen nainen. Ja että heidän isänsä tuntee selkeästi olevansa siellä janan mies-päässä ja minä, äiti, tunnen olevani enemmänkin siinä janan keskivaiheilla: en kovin vahvasti tunne olevani nainen tai mies. Esikoisen luokalla on transpoika, joten hänelle ei nyt ole iso juttu ollenkaan tällaiset. Nuorempikin tietää, että on ihan peruskäytöstapoihin kuuluvaa antaa ihmisten olla sellaisia kuin he ovat.

Olen opettanut myös se, että vaikka ihminen olisi vähän vajaa ja ei ymmärrä sitä, että ihmiset on erilaisia, niin ei häntäkään saa haukkua tyhmäksi päin naamaa :)

Toivottavasti olet selittänyt, että sukupuoli ei ole tunne kuten ei vaikkapa ihmisyyskään. Ihminen on yhtä paljon ihminen vaikka tuntisi itsensä joksikin muuksi.

Sukupuoli ei ole jana. Housuihin pukeutuva nainen on samalla tavalla nainen kuin mekkoon pukeutuva. Kulttuuriset stereotypiat ja sukupuoliroolit eivät ole sama kuin sukupuoli. Tyttökin voi leikkiä autoilla ja hän on yhtä paljon tyttö kuin kuka tahansa tyttö.

Kerron, että jotkut tytöt voi höpöttää tykkäävänsä tytöistä ja pojat taas tykkäävänsä pojista, mutta niistä ei kannata välittää.

Että sukupuolia on kaksi mutta sukupuolikokemuksia enemmän.

Kerron että sukupuolia on kaksi ja niitä jotka väittää olevansa muuta on syytä vältellä, halveksua ja katsoa alaspäin.

Kerron myös seksuaalisesta suuntautumisesta että heteroseksuaalisuus on normi ja kaikki muut mielenterveyshäiriöitä. Mikäli jälkikasvuni esimerkiksi lyö päänsä ja sairastuu homouteen ja jos en ole niskoja katkaisemassa ja hautaamassa pihalle häpeän minimoimiseksi niin vähintään heitän ulos ja on ihan turha ottaa ikinä yhteyttä.

Kuulostaa kultilta.

kerron pojalle, että, jos sillä olisi pitkät hiukset, löisin sitä. kerron sen myös kaupassa muille pojille

t av mamma

Lapseni on vielä pieni, mutta aion kertoa että on kaksi tapaa ajatella asiaa. Toisaalta lapsia voi synnyttää vain nainen (tai useimmat naiset) ja siihen tarvitaan myös mies. Sen lisäksi ihmisillä on tapoja, jotka ovat muotoutuneet historian saatossa ja ovat osittain yhtenäisiä, osittain erilaisia eri puolilla maailmaa ja ihmisyhteisöjä. Sitten varmaan kysyisin lapselta itseltään, mitä hän itse ajattelee sukupuolista tai niillä tarkoitettavan. Jos hän nostaa esille mies-nainen-kahtiajaon tai sukupuolistereotypioita, kuten hameet-meikki-nukkeleikit ja housut-ei meikkiä-autoleikit, voidaan puhua siitä, että tärkeintä on huomata, mistä itse pitää ja olla juuri sellainen, mikä hyvältä tuntuu ja antaa myös muiden olla.

Onneksi lapseni ovat jo sen ikäisiä, 2 nuorinta poikaa 17 v ja 19 v, että ovat ihan itse oppineet sen, että on olemassa mies ja nainen. Surettaa lapset ja nuoret, jotka joutuvat kasvamaan ihme sekoilun keskellä.

Olen vastannut kysymyksiin, en varsinaisesti keskustellut vielä kun lapset on pieniä. Serkkunsa on pohtinut kumpaa sukupuolta on ja hänen kauttaan on asiaa käsitelty silloin kun lapsilla on kysyttävää ollut.

Ihan samalla tavalla siis kuin kaikesta muustakin.

siis miehestä ja naisesta? totuuden. vaikka tarhat ja koulut yrittävät kuinka valehdella, niin minun lapset näkevät valheiden läpi, koska heidät on valmisteltu kavalaan maailmaan. oppivat jo 5 vuotiaina, että mekko-einariksi ei ryhdytä, ja tyttö pitää hiukset päässä.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on vielä pieni, mutta aion kertoa että on kaksi tapaa ajatella asiaa. Toisaalta lapsia voi synnyttää vain nainen (tai useimmat naiset) ja siihen tarvitaan myös mies. Sen lisäksi ihmisillä on tapoja, jotka ovat muotoutuneet historian saatossa ja ovat osittain yhtenäisiä, osittain erilaisia eri puolilla maailmaa ja ihmisyhteisöjä. Sitten varmaan kysyisin lapselta itseltään, mitä hän itse ajattelee sukupuolista tai niillä tarkoitettavan. Jos hän nostaa esille mies-nainen-kahtiajaon tai sukupuolistereotypioita, kuten hameet-meikki-nukkeleikit ja housut-ei meikkiä-autoleikit, voidaan puhua siitä, että tärkeintä on huomata, mistä itse pitää ja olla juuri sellainen, mikä hyvältä tuntuu ja antaa myös muiden olla.

Eli sinäkin sekoitat sukupuolistereotypiat ja sukupuolen. Sukupuoli ja sukupuoleen liitetyt kulttuuriset odotukset ja stereotypiat ovat kaksi eri asiaa.

On huolestuttavaa, että nykyisin lapsille opetetaan, että tyttö tai poika "ilmentävät sukupuoltaan" valitsemalla tyttömäisiä tai poikanaisia käytösmalleja ja jos ei toimi kuten odotetaan, ei ole mikään oikea tyttö tai poika. Tämä 50-lukulainen tapa ajatella sukupuolet stereorypioina on oikeasti vanhoillinen ja haitallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on vielä pieni, mutta aion kertoa että on kaksi tapaa ajatella asiaa. Toisaalta lapsia voi synnyttää vain nainen (tai useimmat naiset) ja siihen tarvitaan myös mies. Sen lisäksi ihmisillä on tapoja, jotka ovat muotoutuneet historian saatossa ja ovat osittain yhtenäisiä, osittain erilaisia eri puolilla maailmaa ja ihmisyhteisöjä. Sitten varmaan kysyisin lapselta itseltään, mitä hän itse ajattelee sukupuolista tai niillä tarkoitettavan. Jos hän nostaa esille mies-nainen-kahtiajaon tai sukupuolistereotypioita, kuten hameet-meikki-nukkeleikit ja housut-ei meikkiä-autoleikit, voidaan puhua siitä, että tärkeintä on huomata, mistä itse pitää ja olla juuri sellainen, mikä hyvältä tuntuu ja antaa myös muiden olla.

Eli sinäkin sekoitat sukupuolistereotypiat ja sukupuolen. Sukupuoli ja sukupuoleen liitetyt kulttuuriset odotukset ja stereotypiat ovat kaksi eri asiaa.

On huolestuttavaa, että nykyisin lapsille opetetaan, että tyttö tai poika "ilmentävät sukupuoltaan" valitsemalla tyttömäisiä tai poikanaisia käytösmalleja ja jos ei toimi kuten odotetaan, ei ole mikään oikea tyttö tai poika. Tämä 50-lukulainen tapa ajatella sukupuolet stereorypioina on oikeasti vanhoillinen ja haitallinen.

Luet kyllä kommenttiani kuin piru raamattua. Sukupuoli-identiteetti muotoutuu nimenomaan kulttuurisessa vuorovaikutuksessa, joten niillä odotuksilla ja stereotypioilla on todellakin merkitystä. Ja se, mitä sanoin on että lapseni saa olla sellainen kuin on ja haluan hänelle opettaa, että niin muös muut.

Pidän vain todennäköisenä, että hän nostaa esiin itse jotain stereotypioita, jo vain siksi, että itse vaikka leikkii autoilla niin paljon. Lapsen päässä nämä jutut voi myös helposti kääntyä niin että olen poika, koska leikin autoilla ja sitten seuraava kysymys onkin muutunko siis tytöksi, jos leikin nukeilla? ja koko keskustelun pointti on se, että näillä asioilla ei ole tekemistä keskenään, vaan sillä, miksi ihminen itse itsensä tuntee.

Ja lisäisin myös sen, että vaikka on tärkeää, kokeeko itsensä tytöksi, pojaksi, joksikin muuksi niin se on vain yksi osa ihmisyyttä. Kyllä lapset (ja me ihmiset ylipäätään) ollaan paljon muutakin jota ei voi tarkkaan rajata tai määritellä: isoja-pieniä, itsenäisiä-toisen määräysvallan alla olevia, joukon jäseniä-ulkopuolisia, olipa kyse sukupuolesta tai vaikka harrastusryhmistä.