Voiko parisuhteessa oleva ja työssäkäyvä olla yhtä yksinäinen kuin työtön sinkku?
Onko yksinäisyys vain tunne, jonka kuka tahansa voi ilmoittaa omaavansa ihan samalla tavalla kuin kaikki muut?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
on jos on huono parisuhde ja huono työilmapiiri
Kummastakaan ei pääse eroon, vaan niissä joutuu vasten tahtoaan roikkumaan?
Tietysti voi. Jokainen tietää itse parhaiten millaiseksi olonsa tuntee. Voihan parisuhteessa oleva ja työsäkäyvä tuntea itsensä huomattavasti yksinäisemmäksikin kuin joku työtön sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on jos on huono parisuhde ja huono työilmapiiri
Kummastakaan ei pääse eroon, vaan niissä joutuu vasten tahtoaan roikkumaan?
no ehkä jos om vaikka perhe elätettävänä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on jos on huono parisuhde ja huono työilmapiiri
Kummastakaan ei pääse eroon, vaan niissä joutuu vasten tahtoaan roikkumaan?
no ehkä jos om vaikka perhe elätettävänä
Perhe kuolee nälkään erossa?
Vierailija kirjoitti:
Tietysti voi. Jokainen tietää itse parhaiten millaiseksi olonsa tuntee. Voihan parisuhteessa oleva ja työsäkäyvä tuntea itsensä huomattavasti yksinäisemmäksikin kuin joku työtön sinkku.
Eli kyse on ainoastaan siitä, mitä joku väittää kokevansa? Yksinäisyys on siis täysin subjektiivinen käsite.
Riippuu olosuhteista. Työttömällä sinkulla voi esimerkiksi olla lauma kavereita tai lukuisia sellaisia harrastuksia, jossa viettää aikaa ihmisten kanssa. Tai voi olla vaikka tiivistä yhteydenpitoa sukulaisten kanssa. Parisuhteessa ja työssä oleva voi olla etäsuhteessa tai etätöissä, ja työ voi olla yksinäistä vaikka olisi mentävä paikan päälle. Parisuhde voi olla etäinen, yhteistä aikaa vähän jne. Lisäksi eri ihmiset tuntevat yksinäisyyttä eri tavoin. Joku on erakkoluonne ja tapaa jopa parhaan kaverinsa maksimissaan kerran vuodessa ja joku toinen taas tuntee yksinäisyyttä ellei miltei päivittäin tapaa ihmisiä.
Kyllä yksinäisyys on osittain myös tunne. Minulle tämä tunne on tullut yllättäen. Olen naimisissa, on lapsia, on sosiaalinen työ. On myös ihmisiä joita tapaan vapaa-ajalla silloin tällöin. Minulta kuitenkin puuttuu sellainen läheinen ystävä, jolle voisi soittaa tai jonka voisi pyytää seuraksi vaikka elokuviin, teatteriin, keikalle tms. Tämä on alkanut vaivaamaan. Kai tämä tunne menee ajan kanssa ohi ja liittyy ikäkriisiin. En ole täysin yksinäinen, en vain tällä hetkellä osaa nauttia siitä mitä minulla on vaan kaipaisin muutakin.
Kyllä tuntuu yksinäiseltä kun lapset eivät enää tarvitse minua siten kuin pieninä.
Riippuu paljon muistakin ihmissuhteista, esim. harrastusten parissa kodin ulkopuolella jne.
Työtön sinkku voi olla hyvinkin aktiivinen kodin ulkopuolella sosiaalisessa elämässä eikä tunne itseään mitenkään yksinäiseksi.
Työpaikalla pitää olla kiinnostunut samoista lässyn kotkotuksen aiheista kuin valtaporukkakin, muuten jää helposti työyhteisössä syrjään yksinäiseksi, koskee niin naisia kuin miehiäkin.
Nalkuttava ja pihtaava vaimo kotona voi tehdä miehen elämästä hyvinkin yksinäistä kotona.
Pihtaavia miehiähän ei ole olemassakaan, joten naisilla ei ole tällaista yksinäisyyden tunnelähdettä kotona. Naiset tyypillisesti syyttävät miehiä haluttomuudesta, jos kalu ei seiso kunnolla, vaikka miehellä voi olla siihen vakavat lääketieteelliset syyt, esim. +60 vuotiailla hyvin yleinen eturauhassyövän leikkaus, mikä tyypillisesti aiheuttaa jopa totaalisen lerpahtamisen mihin lääkkeetkään eivät auta, mutta tässä ei ole kyse mitenkään miehen omasta haluttomuudesta, vaan lääketieteellisestä vaivasta. Omasta halustaan pihtaava nainen on pihtari, sitä on naisten turha selitellä mitenkään ja värkin kuivuuteen on olemassa liukkareita jne.
Voi !
Sanan vaihtomies mieheni kanssa rajoittuu JOKA PÄIVÄ muutamiin lauseisiin
Hän ei ole koskaan ollut mikään keskustelija.
Enimmäkseen tuppisuuna.
Ruokapöydässäkin vain osoittaa sormellaan esim.voirasiaa ja sanoo "ojenna".
Siinäpä ne sen illan keskustelut.
on jos on huono parisuhde ja huono työilmapiiri