Mokannut koko elämäni
Nyt näen yöt painajaisia ja herääminen uuteen päivään on hel vettiä. Päivät vain nuokun työkyvyttömänä kotona. Ei ole mitään haaveita enää. Pelkään ihmisiä,joten olen jäänyt vain kotiin. Mikä avuksi?
Kommentit (18)
Todennäköisesti vika ei ole pelkästään sinun.
Lue Eino Leinon neuvoruno Tumma
.
ote:
Nousi ääni nurmen alta,
sana Tuonelta samosi:
”Säikkyivät isätkin ennen,
toki aikansa elivät.
Autio elämän aamu,
Manan ilta autiompi.
Pirtit on pienet Tuonelassa,
maan alla kaitaiset kamarit,
kuu ei loista, päiv’ ei paista,
yksin istut, yksin astut,
toukka seuloo seinähirttä,
itse seulot itseäsi
ikävässä ainaisessa,
haikeassa, vaikeassa.”
Poika Tuonelta palasi,
tuli miesnä hiljaisena,
istui tuttuhun tupahan;
kohenti takassa tulta,
talon töitä toimitteli,
hymysuin hyreksi joskus
sinipiioista saloilla,
vellamoista veen selillä:
meni merelle, metsähänkin,
vei verkon, asetti ansan,
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat.
.
Joo sama. Elän menneessä pysyvästi. Mutta eipä siinä.
niin minäkin ennen kirjoitti:
Lue Eino Leinon neuvoruno Tumma
.
ote:
Nousi ääni nurmen alta,
sana Tuonelta samosi:
”Säikkyivät isätkin ennen,
toki aikansa elivät.
Autio elämän aamu,
Manan ilta autiompi.
Pirtit on pienet Tuonelassa,
maan alla kaitaiset kamarit,
kuu ei loista, päiv’ ei paista,
yksin istut, yksin astut,
toukka seuloo seinähirttä,
itse seulot itseäsi
ikävässä ainaisessa,
haikeassa, vaikeassa.”Poika Tuonelta palasi,
tuli miesnä hiljaisena,
istui tuttuhun tupahan;
kohenti takassa tulta,
talon töitä toimitteli,
hymysuin hyreksi joskus
sinipiioista saloilla,
vellamoista veen selillä:
meni merelle, metsähänkin,
vei verkon, asetti ansan,
niin eli ikänsä kaiken,
ei iloiten eikä surren,
pannen päivät päälletyksin
niin tulevat kuin menevät,
niin paremmat kuin pahemmat;
päällimmäiseksi paremmat..
Sillä lailla. Taidat olla vähän elämästä vieraantunut?
Opiskele aivojen neuroplastisuudesta. Muutos on mahdollinen, mutta vaatii työtä.
Ammattiapua sosiaalisten tilanteiden pelkoon ainakin alkajaisiksi.
Onko sinulla hoitokontaktia? Jos ei, niin pikaisesti yhteys terkkariin!
Vierailija kirjoitti:
Ammattiapua sosiaalisten tilanteiden pelkoon ainakin alkajaisiksi.
Mistä sitä saa? Ei mulla ole varaa terapiaan eikä sitä edes myönnetä enää. Olen jo käyttänyt terapiani nuorempana. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla hoitokontaktia? Jos ei, niin pikaisesti yhteys terkkariin!
On minulla ja diagnoosejakin löytyy. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattiapua sosiaalisten tilanteiden pelkoon ainakin alkajaisiksi.
Mistä sitä saa? Ei mulla ole varaa terapiaan eikä sitä edes myönnetä enää. Olen jo käyttänyt terapiani nuorempana. Ap.
Mene esim. Lääkäriin ja pyydä päästä sosiaalisten tilanteiden pelon nettiterapiaan, se on ilmaista ainakin.
Saako kysyä mikä on aiheuttanut elämääsi pelkoja ? Itsellänikin on samaa vaivaa ollut, joka johtunee kait kasvatuksesta, omasta herkkyydestäni, turvattomuuden kokemuksista ja kovista ympäröivistä arvoista
Ei se ole mokaamista, jos on sairas.
Itsensä auttaminen niin, että kyseessä ei ole hetken helpotus vaan pitempiaikainen hyvä olo ja elämän tasapaino. Sellaiseen yleensä tarvitsee apua ammattilaisilta.
Et ole mokannut välttämättä. Muut mokasivat, koska jouduit tuohon tilanteeseen. Sulla on oikeus hyvään elämään ja normaaliin elämään. Ikävistä asioista irrottautuminen joskus kestää. Rakennetaan parempaa maailmaa, jos voidaan.
Kyllä mulla on sama lapsuuden kokemuksista johtuen. Mutta mielialalääkkeen turvin pystyn elämään aika lailla normaalia perhe-elämää.
Moni tässä elämässä mokailee. Jokainen omalla tavallaan. Niistä selviää kun jättää ne taakse ja keksii parempia tapoja toteuttaa asioita.
Lähetän voimaa ja rakkautta <3
Pystytkö käymään töissä? Onko sulla ystäviä? Harrastuksia?