Rehellisesti, ovatko kaikki lapsesi sinulle yhtä rakkaita?

On vaan kaksi, mutta ovat molemmat yhtä rakkaita. Pyrin olemaan myös tasapuolinen molempia kohtaan.

Minulla on kaksi aikuista poikaa. Toinen on hankala luonne, toinen helppo luonne. Kyllähän helppoa luonnetta on helpompi rakastaa.

Kaikki kolme yhtä rakkaita

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi aikuista poikaa. Toinen on hankala luonne, toinen helppo luonne. Kyllähän helppoa luonnetta on helpompi rakastaa.

Sama. Rakastan myös sitä ääliötä, mutta ei sen kanssa tule vietettyä aikaa eikä häneen tule samalla tavalla investoitua, koska on kiittämätön ja ailahteleva luonne.

Jopa vanhempi sukulainen sanoi, että kyllähän sitä tietenkin pitää toisesta lapsesta enemmän kuin toisesta. En tiedä, huomasiko hän, mitä suustaan päästi, mutta tulkitseminen ei tuottanut kuulijoille vaikeuksia. Ja hänellä molemmat lapset ovat yhtä lailla kivoja ja ns. normaaleja. Luulen, että on aika yleistä pitää enemmän jostain yhdestä lapsestaan kuin toisesta esim. vaativampiluonteisesta.

Ovat, kaikki kolme yhtä rakkaita <3 Tottakai jokaiseen on erilainen oma suhteensa, mutta rakkaudessa en tunne mitään eroa.

Kyllä kaikille kolmelle sydän sykkii täysillä. Mulla on kyllä upeat lapsetkin.

Vierailija kirjoitti:

Jopa vanhempi sukulainen sanoi, että kyllähän sitä tietenkin pitää toisesta lapsesta enemmän kuin toisesta. En tiedä, huomasiko hän, mitä suustaan päästi, mutta tulkitseminen ei tuottanut kuulijoille vaikeuksia. Ja hänellä molemmat lapset ovat yhtä lailla kivoja ja ns. normaaleja. Luulen, että on aika yleistä pitää enemmän jostain yhdestä lapsestaan kuin toisesta esim. vaativampiluonteisesta.

Mihin viittaat tuolla "jopa"? Että vanhemmat ihmiset olisivat automaattisesti jotenkin parempia rakkaudessa lapsiinsa kuin nuoremmat, niinkö? Että jos vanhempikin näin sanoo ja kokee, niin aina enemmän nuoretkin? 

Varmasti löytyy sairaitakin ihmisiä, jotka eivät rakasta ketään lapsistaan, tai joilla on lellikkejä. Jotkuthan eivät edes peittele vaan ihan avoimesti suosivat ja sorsivat. Kannattaa muistaa, että terve ihminen ei toimi näin.

Ovat. Minulla on kaksi lasta (nykyään jo täysi-ikäisiä), joista toinen aspergernuori ja toinen muuten vaan erityisherkkä.

Rakkaus lisääntyy lapsen saannin myötä, ei se ole ennalta määrätty summa, joka jaetaan aina uusiksi kun saa uuden lapsen. Eikä se kulu mihinkään.

Kaikki neljä yhtä rakkaita, samoin kun heidän lapsensa.

Vihaan niitä jokaista yhtä lailla.

Itsellä vain yksi lapsi, joten vaikea sanoa. Anopilla neljä ja kerran sanoi minulle, että tämä puolisoni on hänelle kaikkein rakkain.

Kyllä todellakin ovat yhtä rakkaita ja siitä pidän kiinni niin kauan, kuin henki pihisee.

Täytyyy olla aika mulkkero jos ei rakasta yhtä paljon kaikkia lapsiaan, itse ne kuitenkin tehnyt ja kasvattanut. Sitä paitsi, vanhemman rakkaus lasta kohtaan on pyyteetöntä, aidointa rakkautta, jos siihen ei kykene, on mielenterveydessä häikkää.

Yhtä rakkaita ovat molemmat. Oksettaa ajatuskin että pitäisi jotenkin valita toisesta.. en ikinä pystyisi siihen.

Kyllä, kaikki kolme yhtä rakkaita. Jokainen käy hermoon omalla tavallaan, mutta rakastan heitä kaikkia yhtä paljon.

Molemmat tytöt mulle yhtä rakkaita.

Erilainen suhde ja suhtautuminen tietysti heihin, toinen alaikäinen teini ja toinen pitkään ollut omillaan jo. Vanhempi enemmänkin ystävä nykyään.

Ihan yhtä rakkaita ovat, tyttö ja poika. Molemmat toki helppoja lapsia, mutta ei se tilanne olisi eri, vaikka jos toinen olisi hankalampi. Ja pystyn heittäytymään yhtä lailla poikien ja tyttöjen juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Täytyyy olla aika mulkkero jos ei rakasta yhtä paljon kaikkia lapsiaan, itse ne kuitenkin tehnyt ja kasvattanut. Sitä paitsi, vanhemman rakkaus lasta kohtaan on pyyteetöntä, aidointa rakkautta, jos siihen ei kykene, on mielenterveydessä häikkää.

Se on sellaista häikkää, ettei siihen mikään auta.

Ja se on yksi suurimmista probleemeista, mitä on.

Säheltävää ja jatkuvasti ongelmiin ajautuvaa adhd-teiniä en rakasta niin paljon kuin kilttiä ja vaivatonta pikkusisartaan.