Tietääkö neuroepätyypilliset yleensä olevansa neuroepätyypillisiä ennen diagnoosiaan

Entä narsistit? Mistä sen voivat huomata itsessään?

Saatetaan epäillä, että ollaan vähän kirjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Entä narsistit? Mistä sen voivat huomata itsessään?

Jos ihmiset ottavat etäisyyttä. Muut loukkaantuvat helposti seurassa.

Luultavasti kyllä.

Nykyään joka toinen hiukan huonommin koulussa tai työssä pärjäävä "tietää" olevansa neuroepätavallinen. Sillä on helppo selittää oma epäonnistuminen. Eihän ne lääkärit yleensä mitään tiedä.

Aika harva ihminen tuntuisi ylipäätään tietävän mitä on ja mitä ei ole, lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään joka toinen hiukan huonommin koulussa tai työssä pärjäävä "tietää" olevansa neuroepätavallinen. Sillä on helppo selittää oma epäonnistuminen. Eihän ne lääkärit yleensä mitään tiedä.

Matala älykkyysosamäärä ei vielä tarkoita, että olisi neurologisesti poikkeava.

Kyllä mä ainakin huomasin, että olin jollain tapaa erilainen, kuin muut. Vaikea selittää. En vain sopinut ns. muottiin, kiinnostuksenkohteet erit kuin muilla ikäisilläni yms. Jätettiin aina ulkopuolelle porukasta. Aspergerhan sieltä sitten lopulta paljastui

Vierailija kirjoitti:

Entä narsistit? Mistä sen voivat huomata itsessään?

Tykkäävät niistä piirteistään. Eivät näe huonoja puoliaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään joka toinen hiukan huonommin koulussa tai työssä pärjäävä "tietää" olevansa neuroepätavallinen. Sillä on helppo selittää oma epäonnistuminen. Eihän ne lääkärit yleensä mitään tiedä.

Jaa-a. Minulla on lukiostakin vielä ysin keskiarvo, tutkinnot sekä AMK:sta että yliopistosta. Silti usean päivän tutkimusten jälkeen olen selkeästi sekä Asperger että ADD - aika klassinen tapaus vielä. Ongelmia on ollut aina ryhtymisen ja keskittymisen kanssa, mutta eniten ryssin sosiaalisesti. Koulumenestyksen perusteella tällaista ei olisi voinut koskaan epäillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään joka toinen hiukan huonommin koulussa tai työssä pärjäävä "tietää" olevansa neuroepätavallinen. Sillä on helppo selittää oma epäonnistuminen. Eihän ne lääkärit yleensä mitään tiedä.

Jaa-a. Minulla on lukiostakin vielä ysin keskiarvo, tutkinnot sekä AMK:sta että yliopistosta. Silti usean päivän tutkimusten jälkeen olen selkeästi sekä Asperger että ADD - aika klassinen tapaus vielä. Ongelmia on ollut aina ryhtymisen ja keskittymisen kanssa, mutta eniten ryssin sosiaalisesti. Koulumenestyksen perusteella tällaista ei olisi voinut koskaan epäillä.

Sulla onkin oikeasti nuo häiriöt

Eiköhän niin päin, että aikuinen hakeutuu yleensä tutkimuksiin itse. Välillä ihmetyttää klikkijournalismi, jossa ihmisellä on jokin yleisesti tunnettu sairaus, täysin klassinen oireisto ja diagnoosi tulee valtavana yllätyksenä. Jos jostain ongelmasta kärsii, luulisi ihmisen hakevan siitä tietoa.

Minä itse ja minut hyvin tuntevat epäilevät minun olevan autismin kirjolla. ADD:kin saattaisi sopia. En ole varma, onko diagnoosia ja leimaa järkevää ottaa. Menestyin hyvin koulussa, opiskelin maisteriksi ja olen koulutustani vastaavassa työssä. Työ väsyttää ja vapaa-aika on ollut pakko järjestää kokonaan omaa palautumista palvelemaan. Paljon lepoa, yksinoloa, rutiineja ja kiinnostuksenkohtesiin uppoutumista.

Riippuu kiinnostuksesta ylipäätään ihmisen toimintaan. Monelle se kiinnostuminen tulee ihan pakosta, kun ei ymmärrä miksi ihmiset käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Olen lapsesta asti tutkinut ihmistä, lukenut psykologiaa ja sosiologiaa jo ala-asteen alimmilta luokilta, historiaa, sosiaalipolitiikkaa, poliittista historiaa, historiaa, neurologiaa jne jne jotta pärjäisin pelkästään perus arjessa ihmisten kanssa.  Vasta kun omat lapseni alkoi saada autismi diagnooseja niin minäkin tajusin, että olen autistinen. Minua aina jaksaa hämmästyttää se, miten aina tutkin aivan kaiken muun paitsi en itseäni enkä huomaa asioita itsestäni. Lapseni tutkineet ei taas tajua miten minua ei ole diagnosoitu autistiksi vielä tässä vaiheessa kun lapsilleni tippuu diagnoosit murto-osalla minun oireilustani jota on paljon. 

Luulen tietäväni 😅

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän niin päin, että aikuinen hakeutuu yleensä tutkimuksiin itse. Välillä ihmetyttää klikkijournalismi, jossa ihmisellä on jokin yleisesti tunnettu sairaus, täysin klassinen oireisto ja diagnoosi tulee valtavana yllätyksenä. Jos jostain ongelmasta kärsii, luulisi ihmisen hakevan siitä tietoa.

[/lainata]

Oireet joiden takia päädytään hoitoon voi olla esim. vaikea syömishäiriö tai epäonnistunut itsemurha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään joka toinen hiukan huonommin koulussa tai työssä pärjäävä "tietää" olevansa neuroepätavallinen. Sillä on helppo selittää oma epäonnistuminen. Eihän ne lääkärit yleensä mitään tiedä.

Jaa-a. Minulla on lukiostakin vielä ysin keskiarvo, tutkinnot sekä AMK:sta että yliopistosta. Silti usean päivän tutkimusten jälkeen olen selkeästi sekä Asperger että ADD - aika klassinen tapaus vielä. Ongelmia on ollut aina ryhtymisen ja keskittymisen kanssa, mutta eniten ryssin sosiaalisesti. Koulumenestyksen perusteella tällaista ei olisi voinut koskaan epäillä.

Minulla sama tarina. Epäily tuli lasten diagnoosien kautta. Olen ymmärtänyt lapsesta saakka olevani jotenkin aivan erilainen pääni kanssa kuin muut, mutta meni kauan hoksata mistä voi olla kyse. Lapsuudessani ei ollut näitä diagnooseja.

Pidin itseäni jotenkin tyhmänä vaikka pärjäsin hyvin koulussa. En ymmärrä sosiaalisia pelisääntöjä, en saa siivottua, jumitun, käyttäydyin impulsiivisesti ja jouduin sen vuoksi ongelmiin yms.

Vierailija kirjoitti:

Entä narsistit? Mistä sen voivat huomata itsessään?

No minä ainakin aloin epäilemään, kun tunnepuoleni menee aivan pikkulapsen tasolle enkä voi sietää jos joku itselleni läheiseksi tullut ei omistaudu täysin minulle ja pompi pillini mukaan. Kun minua arvostellaan, niin loukkaannun ja olen toivottelemassa hyvästit, kuitenkin toivoen että minua kaivataan. Kyllähän nää narsistijutut itsessä huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään joka toinen hiukan huonommin koulussa tai työssä pärjäävä "tietää" olevansa neuroepätavallinen. Sillä on helppo selittää oma epäonnistuminen. Eihän ne lääkärit yleensä mitään tiedä.

Nämä ihmiset voivat olla myös hyvin älykkäitä ja menestyä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä narsistit? Mistä sen voivat huomata itsessään?

No minä ainakin aloin epäilemään, kun tunnepuoleni menee aivan pikkulapsen tasolle enkä voi sietää jos joku itselleni läheiseksi tullut ei omistaudu täysin minulle ja pompi pillini mukaan. Kun minua arvostellaan, niin loukkaannun ja olen toivottelemassa hyvästit, kuitenkin toivoen että minua kaivataan. Kyllähän nää narsistijutut itsessä huomaa.

Kuulostat kyllä lähinnä epävakaalta - et narsistilta 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä narsistit? Mistä sen voivat huomata itsessään?

No minä ainakin aloin epäilemään, kun tunnepuoleni menee aivan pikkulapsen tasolle enkä voi sietää jos joku itselleni läheiseksi tullut ei omistaudu täysin minulle ja pompi pillini mukaan. Kun minua arvostellaan, niin loukkaannun ja olen toivottelemassa hyvästit, kuitenkin toivoen että minua kaivataan. Kyllähän nää narsistijutut itsessä huomaa.

Kuulostat kyllä lähinnä epävakaalta - et narsistilta 🤔

Tämä! Mä olen epävakaa, ja terapeuttini sanoi, että olen tunne-elämältäni noin 3-vuotiaan tasolla. Takana traumaattinen lapsuus/nuoruus. Oirehtiminen ilmenee vain lähimmissä suhteissa, olen pärjännyt parikymmentä vuotta vaativissa asiantuntijatehtävissä.