Toivotatko hyvää syntymäpäivää sellaisille ystäville ja kavereille, jotka eivät muista sinun syntymäpäiviäsi

En enää. Aikoinaan onnittelin, saatoin lähettää kortinkin (ennen kännykkäaikaa), mutta sitten lopetin yksipuolisen muistamisen.

Kyllä. Miksi ihmeessä en onnittelisi, jos päivän tiedän?

Tietenkin. Muistaminen ei ole mitenkään minulta pois. Sama joulukortit, lähetän vaikkei joku joka vuosi muistakaan.

En edes kyttää, onko joku jättänyt onnittelematta.

miksi toivottaisin?  eräskin teki aivan tahallaan niin että alkoi soittamaan vasta pari päivää myöhemmin mitä synttärini oli. olimme vanhoja kavereita ja hän kyllä muisti aina ennen ne, tuli kai  jostain kateelliseksi ja alkoi kiusallaan tekemään tälläistä.  on entinen kaveri ollut jo kauan.

Kyllä onnittelen, vilpittömästi. Pidän jostain syystä kaikista ihmisistä, vaikka he eivät pitäisi minusta. Minusta on kenenkään hyvin vaikea pitää, enkä syytä ketään muuta tästä asiasta.

Kyllä onnittelen.

Ei mua haittaa vaikka mun synttäreitä ei kukaan muistaisi.

jos ei jotain välitä onnitella niin ei heiltä välitä  onnitteluja myöskään saada.

Kuka Suomessa onnittelee syntymäpäivinä? Lapsena joo. Ei ole aikuisten juttu.

Onnittelen nykyään vain lähisukulaisia.

Jaksoin vuosia onnitella aina kaikkia Facebookissa, mutta nykyään olen systemaattisesti lopettanut sen, koska:

1. oli todella ärsyttävää huomata, että monet ottavat kyllä onnitteluja vastaan, mutta eivät kiitä niistä mitenkään minkäänlaisella reaktiolla (sen asetuksen voi kytkeä ihan kokonaan pois jos ei kiinnosta!).

2. vuodet alkoivat vieriä niin nopeasti, että aina sai olla onnittelemassa ja onnittelemassa, uudelleen ja uudelleen. Ja 99 % FB-kavereistani edustaa jo mennyttä elämääni.

Olen vuosia tuntenut ihmisen joka on omien sanojensa mukaan ystäväni ja yrittää udella asioitani ja rikkoa rajojani sillä olemmehan jo niin läheisiä ystäviä. Saan osakseni piilosagressiota tältä positiivisuuden lähettiläältä ja nyt jätti onnittelematta kun oli syntymäpäiväni. Aina olen häntä onnitellut. En todella aio niin tehdä enää.

Toivotan, kun päivät ovat puhelimen kalenterissa. 

Vierailija kirjoitti:

Onnittelen nykyään vain lähisukulaisia.

Jaksoin vuosia onnitella aina kaikkia Facebookissa, mutta nykyään olen systemaattisesti lopettanut sen, koska:

1. oli todella ärsyttävää huomata, että monet ottavat kyllä onnitteluja vastaan, mutta eivät kiitä niistä mitenkään minkäänlaisella reaktiolla (sen asetuksen voi kytkeä ihan kokonaan pois jos ei kiinnosta!).

2. vuodet alkoivat vieriä niin nopeasti, että aina sai olla onnittelemassa ja onnittelemassa, uudelleen ja uudelleen. Ja 99 % FB-kavereistani edustaa jo mennyttä elämääni.

Minä poistin syntymäpäiväni facebookista, kun en vaan jaksanut tykätä ja kiittää niistä onnitteluista. Itse kyllä onnittelen, jos jollain on synttärit, kun yleensäkin käyn facebookissa (kerran viikossa), mutta en ole mitään kiitoksia vailla. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka Suomessa onnittelee syntymäpäivinä? Lapsena joo. Ei ole aikuisten juttu.

Voi jösses, mikä daiju 😲

Itse en ole facebookissa, instagramissa tmv. Mulla on mulle tärkeiden ihmisten synttäripvät allakassa, ja aina onnittelen! Miksen niin tekisi?

Vierailija kirjoitti:

miksi toivottaisin?  eräskin teki aivan tahallaan niin että alkoi soittamaan vasta pari päivää myöhemmin mitä synttärini oli. olimme vanhoja kavereita ja hän kyllä muisti aina ennen ne, tuli kai  jostain kateelliseksi ja alkoi kiusallaan tekemään tälläistä.  on entinen kaveri ollut jo kauan.

Mun eräs kaveri on alkanut tekemään tätä. Aloitti muutama vuosi sitten, ja tuntuu tosi pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä onnittelen.

Ei mua haittaa vaikka mun synttäreitä ei kukaan muistaisi.

Mä olin pitkään tällainen "ei haittaa" -ihminen. Ei haittaa sisälsi juuri vastaavia kuten synttäreiden muistaminen vastavuoroisesti mutta toisaalta toisessa laidassa sitten sellaisia tempauksia kuten hyvän ystävän ex-puolison iskeminen. Pitkään olikin "ei haittaa" kunnes jonain päivänä mitta vaan täyttyi ja _kaikki_ ne vanhatkin teot kävivät vituttamaan. Takaisin en ole katsonut.

Kylläpä nyt on aloittajan huomiohuåraus jäänyt vähälle. 

Ketä kiinnostaa lähetellä +4000 ihmiselle jotain synttärionnitteluja?

Ei ainakaan minua

En. En toivottele syntymäpäiviä muille kuin äidilleni ja sisaruksille. Aina silloin tällöin Facebook ilmoittelee, että on sen ja sen Facebook-kaverin synttärit, mutta en yleensä lähetä onnitteluita kenellekään, vaikka he lähettäisivätkin minulle. 

En enää. Olen jotenkin ymmärtänyt, että vastavuoroisuuden puute on vinkki siitä, ettei minunkaan muistamisiani kaivata. Samalla kaavalla lopetin yksipuolisen kuulumisten kysymisen ja kylään pyytämisen. Olen myös pyrkinyt jättämään ajattelematta ja tavallaan unohtamaan koko ihmisten olemassaolon minulle - sitähän tuollaisella käytöksellä toivotaan.

Mun syntymäpäivää ei muista kukaan. Eikä se ole fb:ssä. Itse onnittelen jos satun muistamaan tai jos satun avaamaan fbn niin lähellä syntymäpäivää, että jehtaa vielä onnitella, jos fb muistuttaa. Kuulin yhdeltä kaverilta, että sillä oli 50v syntymäpäivillä yksi vieras, sen sisar. Ja se sisko kohtasi haukkua hänet myös sinä päivänä, kuten kaikkina muinakin elämänsä päivinä, jos vaan on tilaisuus ollut, eli on ollut kuulomatkan päässä. Aika törkeää käytöstä minusta. Se 50v päivä oli sille toiselle elämän ainoa 50v päivä ja sitten tuollaista muistoa saa siitäkin kantaa. Yleensä kai on tapana kehua juhlakalu vaikka väkisin. Ja muutenkin pitää yllä hyvää mieltä. Vähän kuin lshjana juhlivalle

jos ei muuta. Mutta 10 pistettä sisarelleen kuitenkin turhia kainostelemattomasta rehellisyydestä ja röyhkeydestä. Minä minä minä ja muut lakoon. Onneksi mun omat sisaret ovat kivoja ja meillä on kivaa yhdessä eikä tuollaista kamalaa törkeyttä. Puistattaa, hui olkoon!