Lapsuuteni vuoksi viehätyn kaaoksesta ja ahdingosta

Tilanne on alkanut valjeta minulle vasta aikuisena ja terapian myötä, mutta hakeudun tiedostamatta sellaisiin ihmissuhteisiin, joihin liittyy jonkinlaista syvää epävakautta, kaaosta ja ahdinkoa. Parisuhteeni on kestänyt jo pitkään eikä sillä tavalla ole ailahteleva, mutta tiedostan sen, että jos alkuvaiheemme ei olisi ollut myrskyisä ja minua pahasti satuttava, en olisi varmaankaan suhteeseen jäänyt. Puolisoni on hyvä nykyisin, mutta silloin kohteli minua huonosti ja petti luottamuksen.

Minkälaisia ovat lähimmät ystävyyssuhteeni? Pari vakavasti masentunutta, kaksi maanis-depressiivistä, yksi autistinen, yksi alkoholisti (tai nyt jo onneksi raitis), joka on kasvanut alkoholistiperheessä, yksi oman käden kautta lähtenyt ja niin edelleen. Jokaiseen näistä ystävyyssuhteista on liittynyt minun rajojeni rikkomista monella eri tavalla ja tuntuu pahalta sanoa, että se taitaa olla ydinsyy näiden ihmissuhteiden syntymiseen ja kestoonkin.

Tuntui aika rajulta tajuta, että olen näissä ihmissuhteissa siksi, että ne toistavat samaa mallia, johon kasvoin. Sitä, että minua voi kohdella huonosti, minun rajojani voi ylittää tai niitä rajoja ei olekaan oikeastaan, että tunnen oloni "turvalliseksi" vain seurassa, joka kohtelee minua huonosti tai käyttää minua hyväkseen ja vahvistaa arvottomuuden tunnetta. Tämä on tosi kuormittavaakin, mutta tuntuu vaikealta päästä tästä eroon, toistan samaa kaavaa.