Oletko irtisanoutunut päivätyöstäsi ja aloittanut luovan työn?
... eli ryhtynyt täysipäiväiseksi taiteilijaksi / taiteellisen alan yrittäjäksi?
Kerro, kuinka homma eteni, kuinka kävi, kuinka "uskalsit" luopua varmoista tuloista tms.
Itse olen aikoinani määräaikaisen työsuhteen jälkeen jäänyt työttömäksi (eli en hakenut töitä muutamaan kuukauteen, ja kaiken lisäksi torjuin pari työtarjousta aiemmista työpaikoistani) ja keskittynyt romaanikäsikirjoitukseni kirjoittamiseen. Sain tekstin valmiiksi, mutta kustannusohjelmaan se ei mahtunut. Tämän jälkeen hakeuduin taas tavallisiin töihin, ja itsetunto lommoilla työnsin koko kirjoittamisasian taka-alalle. En silti sanoisi, että kadun yritystäni. Oikeastaan kuitenkin parempi, että kirjaa ei julkaistu.
Nyt, vuosia myöhemmin olen jälleen eräänlaisessa risteyskohdassa, jossa voisin heittäytyä unelmahöttöön. Vähän vain mietityttää, olisiko minusta siihen. Muiden vastaavat tapaukset kiinnostavat todella paljon, joten kertokaa kannattiko! Ja kuinka kerroitte asiasta konservatiivisille vanhemmillenne? X-D
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Onks viestittely luovaa työtä?
Ehkä "some-vaikuttajilla"...?
Kokemus ajan hupenemisesta on keski-iässä erilainen kuin nuorena aikuisena, ja tunne on Nyt Tai Ei Koskaan. Luultavasti kannattaa kokeilla, jos sisäinen ääni ei vaikene. Tee sitä, mihin sinut on tehty. Tai mikä on sinulle "lajityypillistä käytöstä".
No vähän erilainen tarina, mutta opiskelujen aikana päätinkin lähteä valmistuttuani yrittäjäksi. Eihän se leveää leipää ollut varsinkaan aluksi, eikä vieläkään vuosien jälkeen, mutta menot oli jo minimoitu, niin ei se kamalaakaan ollut. Toki alussa niitä kolhuja otti itseensä helpommin satunnaisesta huonosta palautteesta, ennen kuin oppi luottamaan itseensä. Tsemppiä!